Seitsemän täyttä vuosikymmentä kokeneena ja lisäksi kahta muutakin kymmenlukua hiukan nähneenä teen muutaman huomautuksen ennen kesälomaa.
Joissakin kommenteissa on ajauduttu vaarallisille raiteille. Kun nimimerkin suojissa julistetaan jo inho keskustelun kohteita, tunnistettavia ihmisiä kohtaan, ollaan lievästi sanottuna vähintään lähellä someraivoa ja vihapuhetta.
Tiedämme Suomesta ja varsinkin muista maista, millaisiin tekoihin sellainen puhe voi pahimmillaan johtaa. Tiedämme myös, että se vie uskottavuuden puhujan niiltäkin argumenteilta, jotka mahdollisesti saattaisivat sisältää jopa totuuden jyväsiä ja rationaalisiakin ajatuksen ituja.
Ei siinä Itukan jutussa eikä SaPKo-miesten lausunnoissa minun mielestäni mitään merkillistä eikä tunnekuohun arvoista ollut. Päin vastoin. Kannattaa lukea se juttu itse eikä tukeutua toisen lukijan puheisiin.
En toki ole samaa mieltä kaikesta haastateltujen kanssa. En pidä Mestistä bisneksenä sanan aidossa merkityksessä. Näen sen eräänlaisena näennäisliiketoimintana, jossa osakeyhtiömuotoiset seurat joutuvat noudattamaan osakeyhtiölakia. Pelaajien vähemmistölle Mestis on liigaan valmistava koulu, enemmistölle tuettu harrastus. Yleisölle se on mielestäni parempaa viihdettä kuin liiga.
SaPKo:n pelaajien tilanne on nyt ikävä, mutta niin se on ollut kaikkien Mestis-seurojen pelaajilla jo vuoden ajan. Jutusta saa uskottavasti sellaisen käsityksen, että pelaajat ovat olleet selvillä tilanteesta ja vapaat lähtemään. Mutta tuskinpa niitä pelipaikkoja järin monelle on korona-aikana muuallakaan tarjolla.
En usko sitäkään, että SaPKo:n johto, joka on tällä vuosituhannella tunnettu vastuuntuntoisena ja pelaajista huolehtivana, olisi yhtäkkiä muuttunut pahikseksi ja/tai tolvanaksi niin kuin jotkut antavat ymmärtää.
Koko Mestiksen tilanne näyttää kaoottiselta ja riitaisalta niin kuin koronan puristuksessa vain voi olla. Sitä samaa näemme kaikkialla Suomessa ja maailmassa. Emme tiedä sitäkään, pelataanko sarja edes tynkänä todella loppuun ja mikä on mukaan lähteneiden seurojen tila keväällä ja syksyllä lisätappioiden jälkeen.
Ei kurjuus rajoitu jääkiekossa Mestikseen. Vireän, jatkuvasti ja isosti muuttovoittoisen, isojen ja menestyvien yritysten kotipaikan ja yliopistokaupungin hohdokas liigaseura on hirveässä kurimuksessa, kun pelataan ilman yleisöä. Asukkaita on 110 000 enemmän kuin Savonlinnassa. Päävalmentaja, SaPKo:n kasvatti, entinen huippupelaaja on ollut lomautettuna melkein koko kauden. Toimitusjohtaja, SaPKo-kasvatti, entinen huippupelaaja on antanut ymmärtää, että rahat loppuvat ensi kuussa.
Uskon, että SaPKo:n valitsema vaihtoehto perustuu ihan rationaaliseen punnintaan. Luotan tässä myös liikeasioissa kokeneen ja SaPKo:n numeroita käsittääkseni tuntevan ja seuraa avokätisesti tukeneen Murkulan tilannearvioon. Annetaan nyt miesten valmistautua rauhassa seuraavaan kauteen.
Veikkaanpa niinkin, että jos korona syksyllä sallii meidän palata halliin, me menemme sinne joukolla. Niin paljon olemme sitä kaivanneet, eikö vain? Ainakin minä tulen täältä Etä-nimisestä kaupungista aina kun pääsen.
Ei SaPKo lopu, älkää pelätkö (tai toivoko). Seuralla on ollut todella huonoja aikoja. Esimerkiksi viime vuosituhannen päättyessä tuskin kenelläkään kävi mielessä, että SaPKo nousisi vielä Mestiksen kärkikahinoihin ja voittaisi peräti mestaruuden.
Virheistäkään ei ole ollut puutetta, kenelläpä meistä olisi. Onpa ollut muinoin hieman ynseähköä johtamistakin, jota ei liiallinen nöyryys ja ennakkoluulottomuus päässyt pilaamaan. Ihan hivenen on tässä henkilökohtaistakin kosketuspintaa asiaan. Mutta noista ajoista on menty eteenpäin.
Korona on opettanut nuoremmillekin, miten nopeasti ihmisten maailma voi heilahtaa uusiin asentoihin ja trendit kääntyä jopa ylösalaisin. Korona on vihjannut esimerkiksi, että Savonlinnan kaltainen kaupunki voi olla tulevaisuudessa hyvin haluttu asuinpaikka ja työympäristökin. Siinä elää SaPKo:kin.
Kannattaa muuten lukea samaisesta Itukan numerosta juttu Kauppisen perheestä, joka muutti Vantaalta Savonlinnaan. Siinä on asiaa ja asennetta.
Lopuksi siteeraan nuorta hollantilaista historioitsijaa ja tietokirjailijaa Rutger Bregmania: Kyynisyys on toinen sana laiskuudelle. (Hyvän historia, sivu 388). Todellisuudessa juuri kyynikko on vieraantunut maailmasta. (Emt. s. 392).
Tavataan koronan jälkeen kello 18.30 Talvisalon ylähyllyllä.