"Kiinni kuin paska Junttilan tuvan seinässä" -sanonnan takaa löytyy kuulemma ihan tosi tarina, joka menee vähän tähän tapaan :
Sodan aikaan palveli rintamalla pioneeri nimeltään Junttila. Syksy alkoi painaa päälle ja pellon reunaan edellisellä lomalla roudattua lantakasaa olisi pitänyt päästä levittämään, jotta keväällä pääsisi kylvämään lannoitettuun maahan... vaan lomaa ei tahtonut irrota sitten millään.
Viimein Junttila sai käsiinsä lomalapun, mutta matkat olivat pitkät, eikä kotosalla ehtinyt viettää kuin yhden yön ja jo aamupäivällä pitäisi taas könytä junaan, ettei napsahtaisi karkuruus syytettä.
Niinpä panostustaitoinen sankarimme pakkasi lomareppuun muutaman kilon Trotyyliä ja kiepin tulilankaa. Siitä kun laittaisi panoksen läjän alle niin johan leviäisi ja komeasti ja voisi pellolla rehkimisen sijaan viettää yönsä vaimon vieressä... joko nukkuen tai suurempia paineita purkaen.
Aamulla varhain unesta, tai unen puutteesta, virkistynyt mies saapasteli lantakasan äärelle, panosti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja pisti tulilangan palamaan.
Vaan olipa isännältä unohtunut, että lantakasa olikin osittain suuren kiven päällä... ja sopivasti vielä kiven ja tuvan seinän välissä, niin että kun panos jysähti suurin osa läjästä lensikin ääntä nopeammin suoraan vanhan hirsituvan seinään ja merkittävä osa siitä upposi hirsien väleihin ja kuivuessaan halkeilleiden rakenteiden rakosiin. Ja siellähän pysyi. Taatusti.