Sanojen tarkoitus

[kimbe66]

Jos tällainen ketju on jo olemassa, tämä voitaneen yhdistää siihen. Yritin hakea, vaan en löytänyt.

Alkoi siis askarruttaa mieltäni, miten eri murrealueilla samat sanat käsitetään. Lainaan tähän nimimerkkiä Uleåborgir:

Kuka haluaa kirjottaa vitsin Tauskista ja mustasta kissasta uunissa? Minä en kehtaa. FASlapsi? JHag?

Tuossa lainauksessa kiinnitän huomion sanaan "kehtaa". Uleåborgir käyttää sitä ikään kuin häntä nolottaisi tehdä jotakin. Minulle syntyjäni savolaisena kehtaaminen tarkoittaa lähinnä viitsimistä. Eli jos minä en kehtaa, niin ei pahemmin huvita tehdä jotakin. Mutta miten kehtaaminen käsitellään eri puolilla Suomea?

Toinen sana on tuima. Ainakin meillä se tarkoitti, että ruoassa oli liian vähän suolaa, mutta ymmärtääkseni jossain muualla tuima tarkoittaa jotakin ihan muuta. Vai olenko väärässä?

Kolmas ilmeisesti kaikkien tietämä on itikka. Vaikka se Pohjanmaalla onkin lehmä, niin meillä Savossa se on aina ollut vain se vinkuva hyttynen. Miten lie muualla Suomessa?

Ja en siis ole Savonmualla asunut enää lähes 20 vuoteen, mutta käsitys sanoista on sieltä peräisin kuitenkin. Kertokaa, miten näitä muualla ymmärretään. Ja lisätkää sanoja, jotka eri murrealueilla ymmärretään eri tavoilla.

 

[Radiopää]

Hieno idea ketjulle, sillä murteet ovat suomen kielen rikkaus.

Ensimmäisenä minulle tulee mieleen sana sukkela, joka valtaosalle merkitsee vikkelää tai nopeaa. Vaikka en ole itse Satakunnassa koskaan asunut, olen satakuntalaisten sukulaisteni kautta oppinut, että sukkela tarkoittaa omituista ja epätavallista. Sitä en tiedä, kuinka laajalla alueella tämä on näin. Olisi mielenkiintoista lukea miten sana ymmärretään Pohjois-Satakunnassa.

Toisena tulee mieleen sana ketä, jota moni käyttää sanan kuka sijaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tämä ei ole murretta, vaan huonoa suomea. Korjatkaa jos olen väärässä.

 

[kovalev]

Toisena tulee mieleen sana ketä, jota moni käyttää sanan kuka sijaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tämä ei ole murretta, vaan huonoa suomea. Korjatkaa jos olen väärässä.

Se ei ole ainoastaan huonoa suomea; se kuulostaa kammottavalta.
Aikoinaan armeijassa Lahesta tai lähistöltä tulevilla oli joitakin käsittämättömiä juttuja, mutta olen ne jo onneksi unohtanut. Se vain on jäänyt mieleen, että lahelaisille aina naurettiin ja tilaisuuden tullen niitä myös heiteltiin kivillä.

 

[Tifosi]

Olin edellisessä elämässäni Raumalla automaattisorvaamossa duunissa ja tehtiin jonkin sortin kappaleita lukkoliike Abloyn Joensuun tehtaalle. Kerran Joensuusta tiedusteltiin että milloin saavat kappaleensa ja täältä vastattiin että -"Valmiita ovat mutta ne täytyy viruttaa(pestä) ennen lähettämistä." Joensuun päässä ihmeteltiin että miksi niitä pitää venyttää. Se oli hetken hauskaa. Oli paljon muitakin sekaannuksia Rauma-Joensuu sanastoissa mutta en nyt heti muita muista.

 

[RexHex]

Toinen sana on tuima. Ainakin meillä se tarkoitti, että ruoassa oli liian vähän suolaa, mutta ymmärtääkseni jossain muualla tuima tarkoittaa jotakin ihan muuta. Vai olenko väärässä?

Savossa melkein koko elämäni viettäneenä itse assosioin tuon tuiman kovasti suolatuksi/maustetuksi tai väkeväksi. Olen kyllä tietoinen tuosta vähäsuolaisesta merkityksestä, mutta kaveriporukassa ainakin tuima on juurikin päinvastaista, kuin tuo sinun tarjoamasi vaihtoehto.

 

[Sphinx]

Kyllä kai itikka on ihan laajalti se vinkuva hyttynen. Vain joku paikallinen vitsaus tuo lehmien kutsuminen itikoiksi. Kehtaaminen myös tarkoittanee Savoa lukuun ottamatta samaa kuin ilkeäminen siellä. Muualla ilkeäminen ei kuulune sanavarastoon?

Jaa että ruokakin voi olla tuimaa? Esimerkiksi katse voi tietysti olla tuima. Se on sellainen tyly, ehkä vähän syyllistäväänkin sävyyn suunnattu ihon alle porautuva katse. Googlettamalla selvisi, että tosiaan myös ruokaa voi sanoa tuimaksi. Itä-Suomessa se näyttäisi googlen mukaan tarkoittavan vähäsuolaista ja Länsi-Suomessa puolestaan liian suolaista ruokaa.

Mites eri puolilla Suomea ymmärretään sana edellispäivä? Käsittääkseni muualla Suomessa puhutaan toissapäivästä samassa yhteydessä, kun Turussa sanotaan edellispäivä. Siis se eilistä edellinen päivä, eli edellispäivä.

Toinen sana mikä tulee mieleen on ukko. Esimerkiksi television suomalaisissa nuortensarjoissa käytetään usein sanoja "mutsi" ja "faija", mutta Turussahan kukaan ei puhu faijasta vaan ukosta (näin ainakin 10-15 vuotta sitten). Lauseyhteytenä esimerkiksi "Onks sun mutsi ja ukko koton?" Miten muualla? Käyttävätkö nuoret puhekielessään ukon tilalla faijaa ja toisaalta ymmärretäänkö muualla ukon tarkoittavan isää vai voiko jossain päin Suomea nainen (miksei tietyissä tapauksissa mieskin) kutsua vaikka puolisoaan ukoksi niin, että kuulijat eivät käsitä hänen tarkoittavan isäänsä?

Sitten vielä sellainen sana kuin korrata. Onkohan kuinka laajasti käytössä? Ainakaan edes urbaani sanakirja ei sanaa näyttäisi tuntevan. Sen sijaan sieltä löytyy samaa tarkoittava itselle outo beesata (peesaaminen tietysti on tuttua, mutta se ei tokikaan merkitykseltään vastaa korraamista), joka selostuksen perusteella on käytössä ainakin Itä-Helsingissä. Onkohan jopa joka kaupungissa oma sana korraamiselle?

Lapissa huomasin taannoin, että siellä sana "tyttö" korvataan puhekielessä sanalla "tyväri", ihan veikeän kuuloista.

Hassua muuten sinänsä, että vaikka Turun murre on kirjakielen perusta niin Turussa on sellaisiakin sanoja käytössä, joita ei yleiskielessä ilmeisesti tunneta ollenkaan. Kuten vaikkapa silpata ja makopritsi.

 

[Freddie Freeloader]

Voi heesus. Eikö näitäkin nyt ole veivattu jo sen seitsemännettätuhennattakierroksettaminuutiksetta kertaa milloin missäkin ketjussa. Lukisitte Jatkoaikanne.

 

[Kuoriämpäri]

Intistä jäi mieleen viimeisinä viikkoina alkanut väittely sanasta mulkata, joka suuressa osassa Suomea käsitettäneen negatiivissävytteisempänä versiona sanasta tuijottaa. Sastamalasta kotoisin oleva tupakaverini tarttuikin toisen sanomisiin, kun kuuli kyseisen sanan mainittavan ja totesi ettei tuossa ollut nyt mitään järkeä. Heilläpäin mulkkaaminen käsitetään kuulemma kaatumisena.

 

[Siivu]

Voi heesus. Eikö näitäkin nyt ole veivattu jo sen seitsemännettätuhennattakierroksettaminuutiksetta kertaa milloin missäkin ketjussa. Lukisitte Jatkoaikanne.

Kirjoittaisit ketjuihin, joihin sinulla on jotain annettavaa.

Mulkata tarkoittaa nimenomaan kaatumista, terveisiä Pirkanmaalta, totuuden synnyinsijoilta. Mulkkasin rotvallin reunaan... Mulkoilu ilmeisesti tuijottamiseeen liittyvän mulkkaamisen emosana?

 

[Freddie Freeloader]

Kirjoittaisit ketjuihin, joihin sinulla on jotain annettavaa.

No minäpä kirjoitan. Kertokaapa arvon kanssakirjailijat, mitä tarkoittaa fregattaa? Olen tätä ihmetellyt.

 

[tant gredulin]

Sukulaiset Porissa käyttivät verbiä 'porata' jos joku itki. Kuulosti hassulta, sitten kun vihdoin ymmärsin :)

 

[Vanhapuuma]

Ensimmäisenä minulle tulee mieleen sana sukkela, joka valtaosalle merkitsee vikkelää tai nopeaa. Vaikka en ole itse Satakunnassa koskaan asunut, olen satakuntalaisten sukulaisteni kautta oppinut, että sukkela tarkoittaa omituista ja epätavallista. Sitä en tiedä, kuinka laajalla alueella tämä on näin. Olisi mielenkiintoista lukea miten sana ymmärretään Pohjois-Satakunnassa.

Toisena tulee mieleen sana ketä, jota moni käyttää sanan kuka sijaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tämä ei ole murretta, vaan huonoa suomea. Korjatkaa jos olen väärässä.

Sukkela tarkoittaa mielestäni kahta asiaa. Ja se viittaa oikeastaan verbaaliseen aktiin, eli "olipa sukkelasti sanottu". Se siis tässä tapauksessa voisi yhdistää nopeuden ja vikkelyyden omituiseen ja epätavalliseen, siis erikoisesti ilmaistuun ja nopeasti esitettyyn mielleyhtymään tai argumenttiin. Tässä mielessä kumpikaan tulkinnoista ei korvaani kuulosta oudolta.

Ketä-termin käyttö on vain huonoa suomea, siitä ei sen enempää.

Mutta aloitusviestiin: hyvä avaus! Ennen kuin ketjun sisältöä tutkiskelin ja huomasin vain otsikon, ennakko-odotuksena oli jonkinlainen filosofinen pohdinta nominalismiin liittyen tai sitten siihen, "onko sähköä oikeasti olemassa", mutta tämäkin oli oikein kiva.

Suomi on siinä mielessä hassu kieli, että se vaikuttaisi olevan varsin onomatopoeettinen, eli vapaasti tulkittuna: suomalaiset yleensä ymmärtävät käytännössä täysin merkityksettömät (so. sillä ei ole merkitystä, "viitekohtaa") sanat kontekstin avulla hyvinkin helposti, ja alun perin kuvittelin tämän olevan universaalia. Mutta ainakaan englannin tapauksessa tämä ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Yritin jenkkikavereille selittää tällaista kielen käyttäytymistä, ja pippaloissa ollessamme luonnollisesti krapula-termin erilaisia monimuotoisuuksia, mutta heille se vaikutti täysin käsittämättömältä. Se oli joko "I'm hungover" tai "I've got a hangover". Kortelainen, kapula, kankkunen, krapula, darra jne. eivät herättäneet mitään mielenkiintoa keksiä krapulalle uutta termiä, "it is what it is". Toki tämä on omakohtainen kokemus ja esimerkki (kappas vaan) suomalaisille hyvin ajankohtainen lähes ympäri vuoden, mutta voisiko tässä olla silti perää?

 

[xAnZax]

Intistä jäi mieleen viimeisinä viikkoina alkanut väittely sanasta mulkata, joka suuressa osassa Suomea käsitettäneen negatiivissävytteisempänä versiona sanasta tuijottaa. Sastamalasta kotoisin oleva tupakaverini tarttuikin toisen sanomisiin, kun kuuli kyseisen sanan mainittavan ja totesi ettei tuossa ollut nyt mitään järkeä. Heilläpäin mulkkaaminen käsitetään kuulemma kaatumisena.

Kirjoittaisit ketjuihin, joihin sinulla on jotain annettavaa.

Mulkata tarkoittaa nimenomaan kaatumista, terveisiä Pirkanmaalta, totuuden synnyinsijoilta. Mulkkasin rotvallin reunaan... Mulkoilu ilmeisesti tuijottamiseeen liittyvän mulkkaamisen emosana?

Olen kuullut myös kolmannen version tuosta mulkkauksesta, "Täytyy vähän mulkata noita tavaroita ensin" Eli järjestellä/lajitella/vastaavaa.

Edit: Toisaalta voihan sen ajatella että "minä nyt katson vielä nuo tavarat läpi", että sikäli se menee tuohon tuijottamiseen. No nyt sieltä tulikin parempi selitys jo alle.

 

[Johan]

Intistä jäi mieleen viimeisinä viikkoina alkanut väittely sanasta mulkata, joka suuressa osassa Suomea käsitettäneen negatiivissävytteisempänä versiona sanasta tuijottaa.

Itselleni ja ympäristölleni mulkkaminen tarkoittaa asioiden tai esineiden uudelleen järjestämistä. Esim. piti vähän mulukata(mulkata) työjärjestystä paremmaksi tai Ara mulkkasi liian pitkään Kärppien ykkösketjun kanssa.

 

[Raippacoo]

Tornionjokilaaksossa on tietenkin vaikka kuinka paljon omituisia sananparsia. Mutta eräs josta en meinaa sinne naitettuna päästä läpi on sanan vaimo käyttö yleensäkin naisesta.

Esimerkkejä: vaimot lähtevät nyt kaupoille, haeppa vaimot sisälle, enpä ois uskonu vaimoista

Ja mukana ovat kaikki perheen naiset naapureihin, naimattomista naineisiin ja nuoriin tyttäriin.

 

[cottonmouth]

Toinen sana on tuima. Ainakin meillä se tarkoitti, että ruoassa oli liian vähän suolaa, mutta ymmärtääkseni jossain muualla tuima tarkoittaa jotakin ihan muuta. Vai olenko väärässä?

Ei, olet oikeassa, mutta tästäkin voi toki äänestää.

Mulkata tarkoittaa nimenomaan kaatumista, terveisiä Pirkanmaalta, totuuden synnyinsijoilta. Mulkkasin rotvallin reunaan...

Kymenlaaksossahan todetaan, että mie kaatusin, joka kuulostaa aivan karmealta. Mulkkaaminenhan ei itsessään ole pelkkää kaatumista, vaan siihen liittyy aina myös vesielementti. Ojaan mulkataan, samoin kuin kevätjäillä. Mulkkaamisen raja menee siinä, että vettä pääsee saappaan reunan ylitse.

Ketä-termin käyttö on vain huonoa suomea, siitä ei sen enempää.

Näinpä, verenpaine kohoaa aina, kun tätä perustellaan näillä "kuuluu murteeseen ihan kuin sie ja mie".

Hauska sana Etelä-Karjalasta on sutki. Sutki henkilö on sellainen hieman epärehellinen (usein kauppamies), jonka toimissa on kuitenkin humoristinen ja positiivinen pohjavire.

Myös hattua tarkoittava kotsa on hauska sana ja sen etymologia avautui tässä pari vuotta sitten.

Kotsa oli venäläissyntyinen helsinkiläinen hatuntekijä, jonka valmistamissa hatuissa oli tietysti hatun pohjassa valmistajan nimi ’Kotsa’, josta synonyymi hyvälle hatulle. Vrt. ’Stetson’, josta on tullut synonyymi ’länkkärihatulle’.

Niin ja onhan Kymenlaaksossa myös aivan karmea termi pirkko, jolla tarkoitetaan nuoria naisia ("Veitkö sen pirkon eilen kotiin asti?"). Tätä käyttävät vielä ihan periaatteessa fiksutkin ihmiset. Sori Forkká...

 

[julle-jr]

Emäntää tuntuvat monet käyttävän tyttöystävän tai vaimon tai muun vastaavan synonyyminä. Minun korvaani se kuulostaa hieman oudolta, koska minusta emäntä tarkoittaa esimerkiksi maatalon emäntää tai jotain keittiöemäntää. Missään nimessä se ei minusta tarkoita mitään nuorta tyttöystävää, vaan aina siitä tulee mieleen joku varttunut nainen. Nuoren miehen puhuessa emännästään, ei voi välttyä tietynlaisten MILF-fantasioiden iskostumisesta päähän.

 

[kovalev]

Emäntää tuntuvat monet käyttävän tyttöystävän tai vaimon tai muun vastaavan synonyyminä.

Toisille kyseisen sanan käyttö on hakamussuttelua; toiset taas käyttävät paremman puutteessa, koska "vaimo" tuntuu liian viralliselta/kiusalliselta; "akka" tai "muija" taas liian karskilta/teennäiseltä.

 

[Sphinx]

Kyllähän silloin on tullut pulpattua eikä mulkattua jos vettä on päässyt saappaaseen. En ole ikinä ajatellutkaan, että mulkkaaminen voisi tarkoittaa jotain muutakin kuin erityisen intensiivistä ja pitkäkestoista mulkoilua.

Isäntä/emäntä/muija-tyyliset ilmaisut kuulunevat lähinnä alempien sosiaaliluokkien ja amisten kielenkäyttöön.

 

[Śmierć]

Isäntä/emäntä/muija-tyyliset ilmaisut kuulunevat lähinnä alempien sosiaaliluokkien ja amisten kielenkäyttöön.

"Minun tyttöystäväni tuli tänään hakemaan minut töistä meidän yhteisellä 1.3l Eco-Hybrid Corollalla".

Näinkö keskustelet tuttaviesi kanssa?

 

[Freddie Freeloader]

Tyttöystävä on tyttöystävä, kunnes muuttaa hänen kanssaan yhteen. Sen jälkeen voi käyttää sanaa puoliso tai avovaimo, koska on teknisesti ottaen avoliitossa hänen kanssaan. Naimisiin mentäessä nimike muuttuu vaimoksi tai rouvaksi, tilanteesta riippuen. Ei ole vaikeaa tämä.

Muijat ja emännät ja vaimokkeet on lantasaappaiden kieltä.

 

[Siivu]

Toisille kyseisen sanan käyttö on hakamussuttelua; toiset taas käyttävät paremman puutteessa, koska "vaimo" tuntuu liian viralliselta/kiusalliselta; "akka" tai "muija" taas liian karskilta/teennäiseltä.

Teini-iässä isää ei voinut kutsua isää isäksi, tai äitiä äidiksi. Nimesin isäni joskus tämän kuullen kaverille puhelimessa "äijäksi" ja pahastuihan tuo, vanhan liiton mies.

 

[Vanhapuuma]

Itse en kovin luontevasti osaa käyttää tyttöystävästäni nimitystä "muija" tai "emäntä". Ja kun puhun tyttöystävästäni, kutsun häntä joko tyttöystäväkseni, jos puhuttelemani henkilö ei tunne tai voisi tuntea mitenkään tyttöystävääni, ja jos taas tuntee, käytän tyttöystäväni etunimeä. Ehkä se kuulostaa muodolliselta, mutta mieluummin niin kuin väkisin yritän muuntaa tuota joksikin hakamussuksi. Emäntä tai muija kuulostaa minusta hyvin typerältä, sillä miksi kutsuisin sellaista ihmistä, josta välitän paljon (... rakastamista on niin vaikea tunnustaa tällaisella foorumilla mutta sitä voinee myös käyttää tässä yhteydessä...) pejoratiivisella termillä?

Tässä muuten aiheeseen sopivasti liittyvä blogikirjoitus: tämä vie nyt sitten Heikki Aittokosken kirjoitukseen anglismeista jos klikata kehtaat. Oma mielipiteeni on jotakuinkin se, että anglismeja juuri voi käyttää hyvillä mielin, jos niille ei löydy suoraa vastinetta suomen kielestä, mutta joskus englanninkieliseen termiin liittyvät konnotaatiot voivat olla sopivampia, ja tällöin hyväksyisin myös tällaisen termin käytön vaikka suomen kielestä vastaava löytyisikin.

 

[MustatKortit]

Yksi mielenkiintoinen havainto täältä: oma sukuni on alunperin länsirannikolta ja olen täten - varmaankin äidiltäni - oppinut aikoinaan sanan tärpästikkeli.

Oulusta kotoisin olevan tyttöystäväni äiti ei ole koskaan kuullut koko sanasta ja epäili äitini keksineen sen itse, kunnes todistin sanan "olemassaolon" googlettamalla.

Jostain muistelen lukeneeni, että kyseessä olisi juuri länsirannikolta suunnalta oleva sana.

Ja ai niin, jos joku ei tiedä mitä tärpästikkeli tarkoittaa, niin omasta mielestäni se on sellainen sekoitus ihmistä, joka pätee, on turhantärkeä, hieman besserwisser, ehkä jopa nipottaakin välillä, mutta ei kuitenkaan mitään pahaa tarkoittaen.

edit.

Tyttöystävä on tyttöystävä, kunnes muuttaa hänen kanssaan yhteen. Sen jälkeen voi käyttää sanaa puoliso tai avovaimo, koska on teknisesti ottaen avoliitossa hänen kanssaan...

Itse asun tyttötystäväni kanssa yhdessä, mutta en ikinä käyttäisi hänestä nimitystä avovaimo tai puhekielellä avokki, hyvin pitkälti hänen omasta pyynnöstään.
Mielenkiintoista, että nostit tämän esiin, taannoin kun tyttöystäväni vietti "tyttöjen iltaa" kuuden kaverinsa kanssa, niin kaikki ilmoittivat vierastavansa kovasti tätä termiä avovaimo. Siinä "oikeassa" vaimossa, eli aviovaimossa ei kuulemma ole mitään vikaa.

 

[Aurinkotuuli]

Miltä sitten kuulostaisivat......

..........Itse asun tyttötystäväni kanssa yhdessä, mutta en ikinä käyttäisi hänestä nimitystä avovaimo tai puhekielellä avokki, hyvin pitkälti hänen omasta pyynnöstään.
Mielenkiintoista, että nostit tämän esiin, taannoin kun tyttöystäväni vietti "tyttöjen iltaa" kuuden kaverinsa kanssa, niin kaikki ilmoittivat vierastavansa kovasti tätä termiä avovaimo. Siinä "oikeassa" vaimossa, eli aviovaimossa ei kuulemma ole mitään vikaa.

........susiparijohdannaiset Herra ja Rouva Sus? Ei tarvitsisi miettiä avonaisuutta mihinkään suuntaan.