Mitäpä sitä päätä aukomaan kenellekään. Saisi tehdä töitä aidommin työn itsensä takia, tienaamisen ulottuvuuden muuttaessa luonnettaan. Hieno tilanne kaikin puolin.
Voisin pyytää palkanalennusta. Leikataan ensin alkuun vaikka puolet nykyisestä palkastani pois. Samalla ilmoitan pitäväni itselläni jatkossa oikeudet puolittaa vielä tuokin puolikas jos siltä tuntuu. Vaadin myös kirjattavaksi työsopimukseen, että teen jatkuvasti 10 tuntia viikossa ylitöitä ilman eri korvausta. Siis oli töitä tai ei, mutta sitoudun yksipuolisesti olemaan työpaikalla tai muutoin käytettävissä tämänkin ajan. Lisäksi ilmoittaudun vapaaehtoisena kaikkiin mahdollisiin kehitystyöryhmiin ja sekalaisiin hankkeisiin joihin tarvitaan resursseja. Tästä kaikesta tehdään paperi ja kopio toimitetaan esimiehelle, henkilöstöjohtajalle, toimitusjohtajalle, pääluottamusmiehelle, työntekijäliiton läskimahapomoille ynnä työterveyslääkärille. Sitten haen keittiöstä kupin kahvia ja jään seuraamaan suurella mielenkiinnolla mitä kaikkea seuraavaksi tapahtuu.
Eräs suomalainen mieshenkilö omistaa perintönsä kautta vähintään kymmenien miljoonien arvoisen osakesalkun, ja päälle ties mitä kaikkea muuta. Kyseinen tyyppi on päivätyössä ihan perustason insinöörihommissa Helsingissä. Tykkää kulkea kuluneissa farkuissa ja kumisaappaissa. Kaveri ei poikkea ulkoisilta piirteiltään massasta mitenkään. Hän ei myöskään mainosta varallisuuttaan, paitsi joissakin harvoissa tilanteissa hän saattaa tehdä tahallaan hämmentävän ulostulon. Yhden tarinan mukaan lounaspöydässä oli tullut työkaverien kesken puhetta osakemarkkinoista ja tietyn Oy:n osakkeista. Tämä Oy sattui olemaan juuri se jota upporikas inssimme omisti. Kaveri vaan lausahti haarukkapalojen välissä osapuilleen "jos myisin kaikki omistamani Oy:n osakkeet yhdellä kertaa, niin kaupankäynti sen yhtiön osakkeilla keskeytettäisiin loppupäiväksi"...