Semmoset Lebron -tyyliset brändinrakennukset :D. Ei mun mielestä ollut huono pm, mut jotenkin huvittaa, miten tää henkilökulttien aikakausi on nyt yhä selkeämmin rantautunut Suomeen.
Kyllähän tuo meillä on aina osattu.
Ammoisina aikoina fanitettiin Ruotsin kuningasta. Kun sitten kävi niin, että siirryttiin itäisen vallan alle, siirtyi fanitus näpsäkästi Pietarin tsaareihin siitäkin huolimatta, ettei kohtelu sieltä suunnalta ollut aina järin kaksista.
Itsenäisyyden jälkeen tsempattiin pirusti kahteen suuntaan: yksi merkittävä porukka halusi että erehtymättömyytensä osoittaneella Leninillä on sananen, useampi tai jopa virke poikineen sanottavaan Suomen politiikkaan ja toinen taas painoi pirusti päälle, että saadaan hommattua kuningas Saksasta ja kytkettyä Suomi Saksan valtapiiriin (tottakai, eihän me moiset mettäläiset nyt itse pärjätä ilman osaavampaa johtamista puhumattakaan, että kansalle - siis näille helvetin junteille - pitäisi asiassa mitään sananvaltaa antaa). Ensimmäisen porukan hanke meni perseelleen, kun tuli dunkkun sisällissodassa ja jälkimmäisen, kun Saksan oma keisarikunta romahti ensimmäisen maailmansodan tappioon. Ensimmäinen porukka meni sittemmin pitkälti idän ihmemaahan tai mullan alle. Jälkimmäisessä ei hevillä luovutettu: vaan kun kuningasta ei saatu, niin ainakin pyrittiin Mannerheimista tekemään hallitsija ilman suurempia demokratian painolasteja.
Kun sekään ei onnistunut, vaan perustuslailliset tasavaltalaiset onnistuivat älykkäällä politiikalla puolustamaan nuorta demokratiaa, nähtiin Lapuan pojilta vielä viimeinen rypistys saada moinen demokratiahumppa lopetettua. Tietenkin kommunismin torjunnan nimissä, vaikka Suomen kommunistit olivat edelleen pitkälti mullan alla tai idän ihmemaassa karussa (tai sitten lähetetty siellä viettämään reipasta leirielämää). Kommunisteiksi kelpasivat kuitenkin paremman puutteessa sosiaalidemokraatit ja liberaalit, joita voitiin ystävällisesti kuskailla itään.
Sodan jälkeen kommunismi kuitenkin ihan oikeasti nousi jälleen kovasti Suomessa muotiin. Ja kuinkas hekään muutenkaan olisivat toimineet, kuin rakentamalla henkilökultin Idän Aurinkoiseen Iskään, jota edusti Suomessa Hänen Valittunsa Taisto. Kun muualla Euroopassa jopa kommarit tuomitsivat varsin yksiselitteisesti stalinistisen henkilökultin ja sille pohjautuvan kansanmurhaamisen sekä muun muassa Tshekkoslovakian miehityksen, Suomen toivot fanittivat Josifia erehtymättömänä sankarina, koska Iskä Aurinkoinen ei voinut olla väärässä. Tshekkoslovakian revisionistien tappaminen ja nöyryyttäminenhän nyt oli vain ihan oikein.
Samoihin aikoihin meillä oli tietysti ihan oma, virallinen tasavallan kulttijohtaja. Urkki tiputti turvamiehet ja muun jengin kyydistä hiihtolenkeillä, sai eniten kalaa sekä saunoi ja dokasi venäläiset pöydän alle. Jos golf olisi tuolloin ollut muodissa, olisi UKK varmasti pari holaria tehnyt enkkakierroksellaan, vaikka yhdeksän olisikin ehkä ollut liikaa. Vaalitikin peruttiin kertaalleen ja säädettiin poikkeuslaki, koska mitä sitä turhaan järjestää vaaleja, kun vain UKK oli riittävän pätevä pressaksi eikä sitä kiistänyt kukaan muu kuin jokunen vääräuskoinen hörhö, jotka nyt olivat muutenkin ihan laitosvalmista jengiä.
Tämän jälkeen varmasti vääjäämätön integraatio länteen on hieman suitsinut sitä, ettäkö me Pohjan perukoilla pyrittäisiin tyrkkäämään milloin ketäkin demokratian ulottumattomiin. Varmaan jotakin ollaan ihan itsekin opittu. Vaan se, että jos jotakin ollaan opittukin, ei se silti poista sitä, että muun muassa Sale nautti jotakuinkin samoista kannatuslukemista kuin naapurin Putte (tosin sillä erotuksella, että naapurissa ei ole noin perinteisesti ollut vaihtoehtoja tai jos on, niin vaihtoehdon preferoiminen on saattanut johtaa eräretkeen Siperiaan tai ikkunasta putoamiseen, vähän tilanteesta riippuen). Pohjois-Korean Kimmojen kannatuslukemiin ei kuitenkaan ole päässyt Salekaan, koska tiettävästi muualla kuin Pohjois-Koreassa Johtajan kannatus ei voi ylittää sataa prosenttia. Ex-presidenttimme Kimille selkeästi jäänyt kannatus ei kuitenkaan estänyt sitä, että tietyt sanomalehdet päättivät alkaa kyselemään ihmisiltä, että josko se Sale pitäisi valita lainsäädännöllisin keinoin sittenkin vielä kolmannellekin kaudelle. Perusteena käytettiin sitä, että onhan se nyt selvä, ettei kukaan muu voi pystyä hoitamaan vaativaa pressan tonttia tässä kinkkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Ai miten niissä kyselyissä kävi: no neljäsosa kansasta nyt olisi valinnut Salen jatkoon kulkematta lähtöruudun kautta. Yhtään epäilemättä, olisihan poikkeuslain kannatus hätäiseen noussut vähintään 60 prosenttiin, jos Sale itse ei olisi heti kärkeen sanonut, että lopettakaa nyt tuo vitun hölmöily.
Eihän tässä meidän perinteessämme henkilökultit ja vastaavat mitään uutta ole. Sinänsä ei siis yllätä laisin, että joidenkin poliitikkojen ympärille syntyy vähän kultahtavaa meininkiä.
/img-s3.ilcdn.fi/34d78cc498998005d13d50376b00264b19204a18de6af221dcd8eb03b9686782.jpg)
