Jep, nyt oli Rudin pelissä jo otetta. Ruutu meni maalille joka tilanteessa, pysyi siellä ja oli Ruotsin maalinedustan selkeä kurko. Tällaista peliä Suomi Ruudulta tarvitseekin. Ohjurimaalikin näytti tutulta. Itseasiassa tuo Helmisen-Kallion ketju tuntui olevan Ruudun itsensä kannalta selkeästi parempi kuin nelonen, koska Kallio itse on niin suvereeni laidoilla, että Ruutu saa keskittyä pelaamaan maalin ympärillä. Ruutu myös mielestäni toi ryhtiä oman pään pelaamiseen ja toisaalta yllättäen myös omista lähtemiseen. Kalliolle pitäisi tulla paljon lisää tilaa jatkossakin, jos Ruutu saa jatkaa maalille menemistään. Vastustajan paketti tiivistyy auttamatta ja laidoille syntyy tilaa. Toisaalta Kallion noustessa kulmasta maalivahdin tilanne on paljon vaikeampi, kun etutolpan peittämisen lisäksi on varottava syöttöä/ohjausta.
Hyvä pelin puolikashan se Ruudulta oli. Toivottavasti hän saa jatkaa samassa ketjussa Saksaakin vastaan - ja miksei saisi, koska Sihvosella ja Virralla tuntuu olevan jotain vispilänkauppaa, siksi hienosti jätkät pelaavat yhteen. Täällä on paljon puhuttu kisojen yllättäjistä ja minulle paras yllätys on ollut Virta. Hän on kiistaton pelimies, mutta maaotteluissa hän on aiemmin mielestäni ollut aika vaisu ja erittäin jäähyaltis. Vaikka tehopisteiden tekeminen onkin vähän tasaantunut nelosketjukomennuksen jälkeen, niin kaiken kaikkiaan mies pelaa mahtavaa jääkiekkoa - parempaa kuin Ylösen rinnalla. Virta tuo mukavasti taitoa nelosketjuun, jotta kaikki se kiekon kaivaminen ei mene hyökkäyspäässäkään aivan harakoille.
Teletappien heräämistä on odoteltu, ja nyt näyttää hyvältä. Flonaldo tuolla toisaalla kiinnitti huomiota heidän peliaikaansa, mutta mielestäni toinen erä oli niin rikkonainen, että en usko Aravirran heitä varsinaisesti viltittäneen. Totuuden nimissä heidän turnauksensa ei tähän asti ole kulkenut niin hienosti, että ylivoima-aikaa paljoa pitäisikään herua. Toisaalta aika vähän on kiinnitetty huomiota Suomen alivoimapeliin, joka on ollut kelvollista, mutta parannettavaakin on paljon. Suomella on selvästi tekijämiehiä alivoimaan, joten teletapit (joiksi aion heitä jatkossakin, vaikka sitten vain hämeenlinnalaisten kiusaksi kutsua *grin*) ovat syrjässä niistä hommista tulevienkin pelien takia muiden hakiessa tuntumaa. Tai sitten ei - mutta mielestäni Aravirta ei varsinaisesti mokaillut heidän kanssaan, vaan kelpo perusteitakin löytyy. Pelasivat hyvän pelin jääajastaan huolimatta ja toivottavasti Saksaa vastaan kulkee yhtä hyvin.
Itseasiassa minä olen nyt eniten huolestunut Suomen parhaista hyökkääjistä: Kapasesta ja Ylösestä. Tuliko kenellekään muulle sellaista tunnetta, että Ylönen tipahti pari pykälää, kun vastaan tuli toisia, kenties menestyneempiä NHL-pelaajia? Tuossa on mielestäni Aravirralla selkeä iskun paikka. Ylönen tuntuu olevan eturivin kansainvälinen sentteri, vaikkei kenties änärissä niin kiekollisessa roolissa olekaan. Anna mennä vain Ylönen - se mikä toimi eilen toimii kyllä tänäänkin.
Pakkien peruuttaminen oli tosiaan kamalaa katsottavaa. Oman maalin edustallakin parhaiten pärjäsi pakeista Sihvonen. Öö. Kaiken kaikkiaan Suomen pakit eivät vieläkään vakuuta omassa päässä varsinkaan maalinedustalla, jossa he myös tuskastuttavan harvoin poikkeavat. Hyökkääjät pelasivat kuitenkin omalla alueella hyvin ja paikkasivat paljon reikiä. Tässä nyt tullaan tosin sitten siihen mistä turnausta ennen puhuin, mutta eilenhän maaleja ainakin tuli, tosin enimmät ennen Ruotsin heräämistä, mutta silti toivoa on hyvinkin.
Timonen oli mielestäni pahiten pihalla, joskin odotukset varmasti vääristävät kuvaa. Hirveitä hasardeja koko ajan ja mies selvästi vähensikin kiekollista pelaamistaan loppua kohden. Timonen oli kaikkein pahimmissa vaikeuksissa omassa päässä - arvatkaa kenen ohella. Sen sijaan jos Virta on ollut positiivinen hyökkääjä, niin Marko Kiprusoff on ollut kyllä erinomainen pakin paikalla. Peli kerrallaan katsoen joka kerta on vain ollut sellainen tilanne, että paljoa haukuttavaa ei löydy, vaikka kuinka hakisi. Tilanne siellä, toinen täällä, mutta sehän sitä peliä on. Kokonaisuutena vanha suosikkini on ollut erittäin tehokas. Taisi taklatakin eilen ainakin kolme kertaa, joista kaksi oli peräti näyttäviä. Sillä lailla.
Väänäselle vielä erityismaininta tilanteesta, josta lähti Renbergin kanssa jäähylle. Renberg puhui ja puhui ja sitten vähän tönäistiin puolin ja toisin. Väänänen otti pari askelta taaksepäin ja näytti kädellä Renbergille, että käy päälle jos siltä tuntuu. Renberg kääntyi pois... Tällä lailla hoidetaan kentän kuninkaaksi yrittävä pelaaja siististi ja hienosti takaisin omalle paikalleen. Hieno suoritus, Ossi. Eihän Renberg tappelemaan voinut ryhtyä sen enempää kuin Väänänenkään, kun ei tiedä mitä siitä seuraisi, mutta Renbergin uholta oli kieltäytymisen jälkeen enin uskottavuus poissa.
Nurmisen kohdalla yhdyn Panzerin puheisiin. Nurminen pelasi nimenomaan joukkueen osana - ja voitti. Hän torjui minkä pystyi, mutta ei pettänyt missään vaiheessa, ja piti Suomea pystyssä Ruotsin rynnistäessä. Samalla myös kenttäpelaajien olo oli turvallisempi. Juuri tällaista maalivahtipeliä minä kaipaan: Maalivahti tuntee ja pystyy kantamaan vastuunsa silloin kun joukkue häntä tarvitsee. Usein maalivahteja arvostellaan katsomalla maalit jälkeenpäin - "juu, ei ollut hänen vikansa." Toinen tärkeä näkökanta on kuitenkin se, että katsotaan missä vaiheessa peliä ja millaisessa tilanteessa maalivahti niitä koppeja otti ja kelattaisiin niitäkin videonauhalta. Valitettavan usein juuri tämä pahojenkin tilanteiden torjuminen vaikka sitten sillä, kun sellaista tarvitaan on Suomen pettänyt, vaikka vastustajan maalit olisivatkin olleet tekomaaleja ja vaikeita torjuttavia. Nyt Nurminen herätti luottamusta - minussa.
Minun tähteni olisivat:
***** Nurminen
** Kallio
* Ruutu (ette kai te nyt oikeasti luulleet ettei)
Ja vielä unohtui: Aravirta on aivan selvästi kehittynyt pelin johtajana. Nyt hän teki jo toisen hyvän siirron kesken pelin ja sai Suomen pelin uomiinsa. En ryhdy väittämään Ruudun olleen mikään pelinratkaisija voittomaalista huolimatta, mutta Ruotsin rynnistys hyytyi mukavasti siihen, kun Ruutu siirsi sota-alueen Suomen maalinedustalta toiseen päähän.
Aravirta on johtanut Suomea selvästi aktiivisemmin aikaisempiin vuosiin verrattuna, kuitenkaan sortumatta höshläämiseen.