Sharks karvasi erittäin kovaa ja tähän Wingels tuoreemmilla jaloilla sopi loistavasti. Weber oli silminnähden väsynyt. Typeriä virheitä ja hävittyjä kaksinkamppailuja. Muuten ei voi pistää liikaa väsymyksen piikkiin, vaikka joukkueella oli pudotuspelien rankin otteluohjelma. Melkein kuukausi joka toinen päivä peli, jo toisen kierroksen alussa ainoana joukkueena ilman välipäiviä (toisen sarjan pelien 6 ja 7 välissä ensimmäinen ylimääräinen välipäivä) ja pisimmillä matkoilla, joten ainakin tuon Weberin väsymyksen ymmärtää tuolla fyysisellä pelitavalla ja kovilla minuuteilla.
Ensimmäinen erä oli yhteen maaliin pelaamista, mutta toisessa erässä nähtiin tasaisempaa vääntöä ja hyviä maalipaikkoja Predatorsinkin osalta. Jätkät kuitenkin laukoivat varmaan triplasti niin paljon ohi, kuin mitä saivat vetoja maalia kohti. Hyviä paikkoja, mutta aina yli/ohi, tai vastustajan suojiin.
Karvaasta nöyryytyksestä huolimatta olen tyytyväinen kauteen kokonaisuutena ja pienillä paikkauksilla kohti ensi vuoden pleijareita.
Pakko kyllä kehua vielä tuota Burnsiä. Heittämällä sarjan paras puolustaja. Vaikka Josi tasollaan pelatessaan onkin hyökkäyssuuntaan yhtä näyttävä, niin kyllä Burns laukauksella ja fyysisyydellä vetää pidemmän korren. En tiedä paljon murtunut sormi ja nenä tuohon Josin pelaamiseen vaikutti ja milloin nämä loukkaantumiset ovat tapahtuneet, joten voin spekuloida niiden olleen osasyynä heikompaan suororitukseen. Ei sillä ettäkö kehtaisin väittää paremmaksi puolustajaksi omalla tasollaankaan ollessaan, mutta oli huonot pleijarit häneltä.
Toivottavasti Sharks menee pätyyn asti ja voittaa koko roskan.
