Sharksit alkavat olemaan NHL:n häpeäpilkku tätä menoa. Tuskin tuo joukkue tulee pelaamaan pleijareita seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Nuo ajatukset, että sharksit olisivat tyyliin kolmen kauden päästä pleijareissa ja viiden kauden kuluttua kärkipään joukkue, ovat aivan epärealistisia. Yksinkertaisesti paskoilla joukkueilla on ollut taipumus pysyä paskoina.
Nojaa, en näe asiaa näin synkkänä. Ei tässä olla merkittävästi aikataulusta jäljessä. Tällä kaudella ehkä oli tavoite, että Sharks nousisi 2-5 sijaa eikä olisi liigan paskin joukkue. Näin ei käynyt, mutta mitenhän olisi jos Couture, Blackwood ja Granlund olisivat pelanneet joukkueen riveissä siirtotakarajalle asti? Toki Grier kaivoi isommat palautukset, kun kauppasi nuo pari johtopelaajaa vähän aikaisemmin.
Mutta tämän kauden jälkeen ei ole enää tekosyitä. Nyt vielä voitiin vähän kokeilla, kun Smith ja Celebrini totuttelivat aikuisten jääkiekkoon. Ensi kaudella joukkuetta täytyy vahvistaa selkeästi. Ja siinä on todella iso haaste, sillä tyrkyllä joukkueeseen on taas paljon junnuja (ainakin Musty, Chernyshov, Halttunen, Bystedt, Lund, ehkä Cagnoni ja Dickinson + tuleva top-3-varaus (Misa, Hagens, Schaefer?). Pelkällä junnukasvulla joukkue ei paremmaksi kasva, joten minkälainen on se veteraani-mix, joka tuon paketin pitää kasassa? Syytä olisi raapia kasaan muutakin kuin palkkadumppeja esim. Dumba55 muodossa. Lisäksi Smith todennäköisesti kärsii sophomore slumpista. Celebriniin ei sellaisella pitäisi olla vaikutusta.
Mikä sitten määrittää sen, että jääkö joukkue Buffaloksi vai kääntyykö se 2010-luvun Chicagoksi? Johtavien pelaajien ominaisuuksien lisäksi varmaan valmennus ja moni muu asia. Kaudella 2026-2027 pitäisi olla playoff-taistelussa tiukasti mukana. Voi olla nopea aikataulu, mutta se täytyy silti olla tavoite.