Tästä vielä ansiokkaasti toisesta ketjusta tarkat luvut. Iso on sopimus, mutta ei mitenkään yllättävä. 8-vuotista oli tulossa, ja caphit yli 8 miljoonaa. Odottelin jopa suurempaa, mutta onhan tuo varsinkin viimeiset vuodet aika riipuskivi. Hertlillä tosin on sitä vakavampaa loukkaantumishistoriaa, joten LTIR-hautaus voinee tulla kyseeseeen.
Tämä sopimus samaan aikaan helpotti, ja masensi. Hyvin kaksijakoiset fiilikset. Hertl on loistava pelaaja, eikä sellaisia draftista juuri tule, sekä omaa vielä erityistaitoa (iso perse + silkkihandut), joten joukkueen iskukyvyn kannalta ehdottomasti positiivinen asia. Samalla tässä kuitenkin on vahvasti fuck the rebuild -meininki, ja rehellisesti on vaikea nähdä tuolla ikä- ja sopimusrakenteella mitään muuta vaihtoehtoa kannun tavoitteluun. Olisipa ollut jotain odotettavaa pitkällä tähtäimellä, jos olisi lähdetty kunnon rebuildiin.
Moni kyseenalaistanut Sharksin suunnitelman, ja kyseenalainen se onkin. Mutta ainakin sellaine on. Eli luotetaan nykyiseen rakenteeseen ja tehdään todennäköisesti kesällä kauppoja, joilla joukkuetta selkeästi vahvistetaan. Eklund tulee tuomaan halpaa hyökkäysvoimaa ensi kaudestä lähtien. Barracudasta ei merkittävästi apua tule, mutta ehkä Merkley ja Leonard nähdään potentiaalisina kokoonpanossa.
Tarkoittaa myös sitä, että Meier pyritään kiinnittämään jatkosopimukseen, joka tulee olemaan (QO 10 milj) iso. Siitä voi jokainen laskeskella, että kuinka suuri osa joukkueen caphitistä on sidottu Burnsiin, Karlssoniin, Coutureen, Hertliin, Meieriin ja Vlasiciin. Päälle vielä Jonesin buyout-fyrkat. Kenen silmissä tuo on mahdollinen pohja contenderille? No Willin (ja Wilsonin?).
Tässäkin ratkaisussa näkyy Sharksin kulttuuri melko vahvasti. Omista hyvistä pelaajista pidetään kiinni eikä lähdetä tankkaushommiin mukaan. Pysytään kilpailukykyisenä, vahvana joukkueena, joka menestyy joka kausi. Tämä siis oli se kulttuuri viimeiset 15 vuotta ennen parin viime kauden suorittamista. Kyseessä on ns. paita kattoon -toimintatapa, jolloin ei mestaruuksia tule, mutta pitkät urat avainpelaajille. Taustalla liiallinen omien kasvattien romantisointi, jolloin kovia liikkeitä ei uskalleta tehdä, paitsi tietenkin niin päin että joukkueeseen ostetaan tulivoimaa (Jumbo, Heatley, Burns, Karlsson jne.).
Ilmeisesti tätä kulttuuria on vaikea lähteä rikkomaan, ja sen varjolla roikutaan epätoivoisesti kiinni ohuen ohuissa menestysmahdollisuuksissa. Seuraavat vuodet tulevat olemaan varmasti aika turhauttavia, varsinkin jos joukkue kokee tarpeen vahvistaa rosteriaan isommilla kaupoilla omien korkeiden varausvuorojen kustannuksella.
Valmennustilanne on hyvä nosto, ja siihen pitää ottaa kiinni jossain vaiheessa tarkemmin.