Sharksia pitkään inhonneena minä käännän nyt takkia. Niin se vaan tuo inhokkilista muuttuu, kun Detroit vaihtoi konferenssia. Idästä alkaa löytyä ärsytyksen tarjoajat ja lännestä uusia symppissuosikkeja. Lapsenomainen viha on muuttumassa aikuismaiseksi arvostukseksi. Huikeaa etten sanoisi.
Paljon hienompi tarina olisi tässä Sharksin kannussa, kuin missään muussa tarjolla olevissa oikeastaan. Kaikkien tuomitsemat ikuiset häviäjät ja "uppoava laiva" viimeisellä vetäisyllä Stanley Cup kannuun? Totta Mooses! Vielä kun rakennusprojektikin on tehty nykypäivän GM-oppikirjojen täydellisten rebuildien "vastaisesti" luottamalla vanhoihin ja väsyneisiin veteraaneihin (unohtamatta toki sopivalla jatkumolla tehtyä tuoreen sukupolven sisäänajoa), niin olisihan se hienoa.
Elekää nyt mokatko tätä.
Nythän on tilanne semmonen että minäkin, pitkän linjan Särki-antipaattorina olen tässä finaalisarjassa San Jose Sharksin puolella. Pitkään on käyty matkaa siitä kun S. Koivu piti nuoren Joe Thorntonin irti kannusta herrojen pelatessa Montrealissa ja Bostonissa. Tällä kertaa menköön täyttymys ja se suurin ja kaunein palkinto Jumbo-Joelle. Pingviineillä on jo riittävästi Cup-voittoja viime vuosikymmeneltä. Sekä itkua tuhertava kapteeni.
Propsit Marleaulle ja Thorntonille! Toivottavasti Pytty nousee!