Olipa peli tosiaan. Kun heräsin viiden aikaan ja rupesin katsomaan peliä niin odotin tasaista vääntöä. Noh, noin vajaa neljä minuuttia pelattu ja 0-3 tappiolla. Pakko oli napsauttaa itseensä, että olenko hereillä vai näenkö painajaista? Harkitsin että taidan käydä unille, onneksi en kuitenkaan käynyt.
Ensimmäisen erän alku oli siis aivan järkyttävä. Mieleen tuli Ruotsi - Suomi pelit, joissa on tapahtunut jotain tollasta liian monta kertaa. Heti alkuun kyllä todella tyhmä jäähy Yelleltä. Silloin kirosin mielessäni, että tästä ei hyvä seuraa ja oikeassa olinkin. Kipperin piikkiin en oikeastaan pistäisi maaleja. Ensimmäisessä, jonka Clowe teki niin eipä siinä paljon mahiksia ole, jos päästetään äijä laukomaan terävä rannari parhaalta maalintekopaikalta aivan vapaasti. Toisessa Marleun ohjaukselle Kipperi ei myöskään paljon voinut. Kolmannessa pelattiin lepsusti ja päästettiin kiertämään Cheechoo maalin takaa ja syöttämään siitä Murraylle, joka teki maalin.
Marleau sai kovaa kyytiä sen jälkeen kun CuJo vaihdettiin maaliin. Ensin Phaneufin taklaus, jonka seurauksena verta alkoi vuotamaan. Hetken kuluttua tästä Sarichin hirveä pommi, josta koko halli tuntui nousevan pystyyn ja niin varmaan tekikin. Sitä en kyllä käsitä, miten siitä saatiin Sharks-pelaajille kaksi jäähyä ja Flames yksi. Ylivoimalla tärkeä kavennus Iginlan ohjauksella Phaneufin laukauksesta. San Jose alkoi jäätyä, ihan erän lopussa Sharks vähän heräili.
Loppupeli oli minusta aika lailla Flamesin heiniä. CuJo ei joutunut hirveästi töitä paiskimaan, paitsi yksi alivoima oli sellainen missä teki tärkeitä torjuntoja. Ihan oikea ratkaisu oli se, että CuJo pistettiin maaliin vaikka ei niistä maaleista voinutkaan Kipperiä minusta syyttää. Joukkue heräsi tällä tavalla loistavasti. Phaneuf pelasi niin kuin aiemminkin, varmaa peruspeliä ja enemmänkin. Maali ja syöttö. Iginla oli nostamassa joukkuetta takaisin taistoon, tehden 1-3 maalin ja syöttämällä 2-3 maalin. Owen Nolan olikin sitten ottelun tähti. Entinen Sharks-pelaaja näytti, mistä on tehty.
Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan peliin. Henkisesti aika tärkeä voitto oli nousta tuosta alun perseilystä voittoon. Miten tämä sitten vaikuttaa Sharksiin? Vetää mielen varmasti ainakin vakavaksi. Thornton on tosiaan ollut aika vaisu koko sarjan ajan. Itse en ole miestä paljon huomannut, mutta hyvä niin. Seuraavasta kotipelistä voitto, niin on hyvä lähtee sarjan katkaisua yrittämään San Josehen. Kipperistä vielä sen verran, että emmeköhän hänet näe seuraavassa pelissä tolppien välissä.