Katkesihan se toisen kierroksen taika lopulta. Rehellisesti sanottuna välillä usko koko porukkaan on ollut aika alhaisella tasolla, mutta mitenkäs kävikään. Neljä kertaa voitto yhdellä maalilla siitä porukasta, mitä kukaan ei olisi halunnut kohdata. Siitä porukasta, joka on viimeisen viidentoista vuoden aikana voittanut kaikista eniten. Ainoasta joukkueesta, jota voi pitää dynastiana sitten Oilersien. Old time sharksien kohdalla tälläiset tilanteet ryssittiin aina uskomattoman tehokkaasti. Nyt kääntyi uusi lehti sharksien eeppisessä playoff historiassa.
Ketkäpä muu, kuin Thornton ja Marleau, ratkaisivat sen viimeisen pelin. Nyt isot pelaajat pelasivat isosti tärkeässä paikassa. Sharksien kannalta oli ratkaisevaa, että Pavelskin ketjun lisäksi Thorntonin ketju kantoi oman taakkaansa selkä suorassa. Aikaisemmin sharkseilla on ollu aina kerralla vain yksi toimiva ketju. Oli se Thorntonin ketju tai Marleaun ketju, mutta samaan aikaan ketjut eivät pystyneet pelaamaan omalla tasollaan. Uhmakkaana täytyy kaivaa vielä yksi tilasto esille, kuka on tehnyt playoffeissa eniten voittomaaleja viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Onko se Iginla, Richards, Franzen vai Brind'amour? Kukapas muu, kuin Marleau, ehkä vähän yllättävästi johtaa tätä tilastoa.
Tänä vuonna taustatukea on tullut aikaisempaa enemmän top-6 ulkopuolelta. Malhotra, Mitchell, Couture ja Nicholl ovat kaikki hoitaneet hyvin oman tonttinsa. Malhotran pelissä tehojen puute on ollut suuri pettymys, mutta oman roolinsa mies on hoitanut kunnialla. Puolustuksen osalta koko paletti on suoriutunut tehtävästää hyvin.
