Omassa päässä hän oli kv-peleissä ongelmissa ja sitä ei voi enää liigassa kehittää. Koska hän on jo liigaan hyvä.
Siis yksinkertaistettuna Sami Vatanen on hyvä omassa päässä SM-liigassa, mutta kehittyäkseen huippupakiksi huippuliigoihin hänen pitää lähteä kehittymään lisää. Eli NHL-leirit ja sitten todennäköisesti farmin kautta.
Viime kv-peleissä oli joitakin pahoja virheitä omassa päässä, mutta viime vuonna niitä tuli myös liigassa. Tällä kaudella Vatanen on mennyt huikeasti eteenpäin viime vuodesta, etenkin siis puolustuspäässä. Eli ainakin tuosta viime keväisestä on ollut mahdollista kehittyä jo yhden kesän ja syksyn aikana myös liigassa. Vatanen on mielestäni erinomaisessa paikassa kehittymisensä suhteen. Dufva ei nosta pelaajia jalustalle, mutta Vatasen kohdalla hän on julkisestikin todennut miten erityislaatuinen pelaaja on kyseessä. Hänellä on vapauksia tehdä varsinkin kiekollisena sellaisia asioita, joista muille puolustajille tulisi kritiikkiä. Harjoittelukin on täällä tiukkaa ja tuloksista päätellen ilmeisen tehokasta. Näiden asioiden takia mm. Vili Sopanen ja osittain myös Jussi Makkonen liittyivät joukkueeseen. Hienoa on myös, että joukkueeseen tuli Eric Perrin, joka pystyy opastamaan Samia miten pärjätä NHL:ssä pienenä miehenä.
Jossain päin tätä tai jotain muuta ketjua pohdinkin jo hiukan tuota AHL:ää pelaajan kehittymisen kannalta. Karu totuus lienee, että pelaajatyypeistä nimenomaan kiekollinen puolustaja on siellä huonoimmassa asemassa. Suurin osa joukkueista pelaa pelaajaliikenteestäkin johtuen kiekollisesti todella rikkonaista ja yksinkertaista dump-and-chase kiekkoa. Monissa joukkueissa ei Vatasen kaltaisilla "rookie kukkopojilla" ole mitään asiaa lähteä coast-to-coast hyökkäyksiin. Erivapauksia annetaan useimmiten paljon hypetetyille 1. kierroksen varauksille ja Vatanen varattiin vähin äänin neljännellä kierroksella. Mikäli prospekti on kuitenkin vakuuttanut seurajohdon aiempien otteiden perusteella, niin toki, on se mahdollistakin saada vapauksia. Sekin riippuu minkälaisia dinosauruksia organisaation johdossa on.
AHL:ssä on hyvä kehittää
fyysisyyttä mutta ei
fysiikkaa. 80:n ottelun runkosarja matkaten linja-autolla ympäri Pohjois-Amerikkaa ei vain yksinkertaisesti mahdollista esim. lihasmassan kasvattamista pelikauden aikana. Sen sijaan loukkaantumisriski kasvaa huomattavasti. Hyviä puolia on tietysti se, että pääsee pelaamaan sikariportaan silmien alla. Toisaalta se ei vaikuta pelaajan kehittymiseen, vaan pelaajan uran kehittymiseen. Hienoin asia AHL-reissussa olisi tietysti paikka NHL-rosterissa loukkaantumisten tms. myötä.
Yksi asia joka yhdistää lähes kaikkia NHL:ssä menestyneitä pieniä pelaajia on voittaminen. Pelaajan pitää vihata häviämistä yli kaiken ja osoittaa valtavaa kilpailuhalua pärjätäkseen NHL:ssä. Kaikki Vatasta tarkemmin seuranneet varmasti tietävät näiden olevan Vatasen ominaisuuksia. Eurooppalaisena pelaajana hänen pitää kuitenkin vielä pystyä todistamaan olevansa voittajatyyppi. Tämän hetken näytöt ovat U18-joukkueen kapteenina toimiminen ja viime U20-kisoissa Tsekkiä vastaan kaksi huikeaa soolomaalia, joilla peli ratkaistiin. Kuitenkaan Vatanen ei ole vielä johdattanut yhtäkään joukkuetta mestaruuteen niin sarjatasolla kuin kv-peleissäkään. Suomessa harvemmin mietitään näitä asioita, mutta rapakon tuolla puolen ne ovat suuressa arvossa.
Jos loppukauden kehitys jatkuisi samalla tasolla kuin mitä viime kesä ja tämä syksy on tuonut, niin itsekään en usko etteikö Vatanen pelaisi NHL:ssä ensi kaudella. Training campille Vatanen varmasti osallistuu, mikäli armeija niin sallii. NHL-rosteripaikan mennessä sivu suun en kuitenkaan näe AHL:ää oikein missään suhteessa SM-liigaa merkittävästi parempana paikkana pienen kiekollisen pakin kehittymisen kannalta.