Jotenkin tuntuu, että kaikki pelaa vapautuneemmin Samin alaisuudessa. Uskalletaan pelata omilla vahvuuksilla ja yrittää jotain yllättävääkin. Esimerkiksi Nieminen, Danny, Iso-D. Fiilispohjalta sanoisin, ettei yrittänyt nousuja ja kikkojaan niin paljoa enää Yllin loppuajoilla kuin ennen loukkiaan, mutta nyt se mihin kaverissa rakastuin on alkanut taas näkymään. En pelin taktisesta puolesta ymmärrä yhtään mitään, mutta voisiko olla, että huonosti menneiden pelien takia Ylli sortui liikaan ohjeistamiseen ja varman päälle yrittämiseen?