Joskus skloddeina, taisin olla 13-vuotias ja veljeni kaverinsa kanssa 17-vuotiaita, haluttiin isoveljen ja laivareissulla mukana olleen kaverinsa kanssa Ruotsinlaivalta sellainen ihan tyylikään näköinen iso, roskiksenakin toimiva käytävätuhkakuppi. Kyseessä sellainen Marlboron väreissä oleva varmaan n. 60-senttimetrinen tötterö, jossa hattuna tuhkakuppiosa ja sivuilla aukot sisällä olevaan roskikseen.
Kun noita oli yksi kannettu hyttiin ja saatu se pestyä, jemmattua ja viritettyä jonnekin kassin ja rotsin suojaan piiloon salakuljettamista varten, kasvoi nälkä syödessä ja mökin lisäksi haluttiin toinen samanlainen myös kotiin terassille. Poistuttiin laivalta siis kaksi kohtalaisen kokoista käytävätuhkakuppiroskista mukanamme, huvittihan se kun niitä mukana kannoimme muina miehinä laivalta ulos kävellessämme.
Lisätään nyt heti, että ei kun perkele autollahan me laivasta ulos liikuttiin kun Tanskasta oltiin tulossa Ruotsin kautta Stadiin, eli noi roskistornit pitikin kuljettaa vain autokannelle asti mutta kuitenkin. Faijalla riitti siellä ihmettelemistä ja onneksi riitti huumorinsakin, kun tax-free -karkkien lisäksi meillä kundeilla oli vähän enemmänkin tavaraa soviteltavaksi aivan täynnä olevaan autoon.
Pitkään nuo palvelivat, toinen äitini kotona parvekkeella ja toinen mökillä.
Ensimmäiseen Talviklassikkoon vähän lämmikettä. Jumalauta tuli oikeasti nähtyä vaivaa noiden jemmaamiseksi ja määrät pidettyä maltillisina ja sitten juuri ja juuri portilla lippua vähän vilkaistiin. Tuonne olisi sujahtanut varmaan mäyräkoiran verran Viru Valgea ja lipuksi olisi kelvannut vaikka kenialainen kirjastokortti.
Tuonne ensimmäiseen talviklassikkoon sisäänkäynti jäi kyllä mieleen. Meilläkin oli puhe etukäteen mahdollisesta taskumattitouhusta tai piilopullosta lämmikkeeksi kun oltiin parin kaverin kanssa päivä saunottu ja tissuteltu jo litkuja, muttei sitten kuitenkaan mitään mukaan otettu. Lippuani ei muistaakseni kukaan edes katsonut, ja käsissä olisi voinut joka jätkällä olla kummemmin piilottelematta vaikka 8-pack olutta kun ei kukaan tainnut katsella meihin päinkään. En edes tajunnut, että oltiin jo tultu lipuntarkastuksen ohi kun valuttiin vaan portilta eteenpäin ja yhtäkkiä oltiinkin jo sisällä ennen kuin kukaan kyseli mitään, lippu taisi olla kourassa hädintuskin näkyvillä koko aikana. Sinne olisi siis voinut salakuljettaa vaikka liputta jääneen ihmisen sisään, tosin istumapaikka olisi saattanut olla tiukassa.