Sanotaanko näin että Kohelossa ne vaikuttavat vähintäänkin puolitahallisilta, varsinkin kun jo päävammoista kärsiviä pelaajia lanataan hyvin lyhyen ajan sisään useamman kerran. Grant, Lundin, Mäenalainen.
Olen seurannut KHL:ää kaudesta 2009-2010 alkaen eivätkä päähän kohdistuneet taklaukset ole olleet mielestäni kovin iso ongelma sarjassa. Sen takia sarjassa pörräilee nykypäivänäkin pienikokoisia 70-80-kiloisia mailerin näköisiä pelaajia. 10 vuotta sitten Vitjaz Tšehov päävalmentajansa Andrei Nazarovin johdolla mellasti kaukalossa, mutta sen jälkeen on ollut aika rauhallista. Nazarovkin on ollut työttömänä jonkin aikaa eikä Vitjaz-vuosien jälkeen ole usuttanut joukkueitaan sikailuun tyyliin Vitjaz Tšehov.
Mike Lundinista tuli mieleeni, että eikö hänellä ollut jo ennen Jokereihin siirtymistä mennyt Pohjois-Amerikassa pari kautta pilalle loukkaantumisten takia? Häneen liittyi aika iso riski, mutta hänet palkattiin kuitenkin Jokereihin häneen liittyneen suuren positiivisen potentiaalin takia. Mitä vanhempi pelaaja sitä suurempi riski loukkaantumishistoriaan liittyen...
Yleisellä joukkueen tasolla voisi myös filosofoida, että mitä kovempi ja menestysnälkäisempi joukkue sitä fyysisempi ja/ tai uhrautuvampi pelitapa ja sitä enemmän loukkaantumisia. Jos pelataan kananmunat kainalossa, niin selvitään kausista todennäköisimmin vähillä loukkaantumisilla.
En halua tässä verrata viime kauden Avangardia Jokereihin, mutta esim. Znarokin aikaisessa Dynamossa oli normaalia, että esim. fyysistä Lokomotivia vastaan pelatessa loukkaantui yhdessä ottelussa 3-4 pelaajaa ja saikulla saattoi olla samanaikaisesti jopa 6-7 pelaajaa. Kiekkoja syötiin ja blokattiin vastustajien vetoja sekä pidettiin huoli, että oman maalivahdin lähellä oli vain makuupaikkoja tarjolla (tässä paras oli Janne Jalasvaara).