Mietin salilla, että Saku Koivussa ja Paavo Väyrysessä on paljon samaa. Kumpikin on saanut paljon vastuuta nuorena, muttei sitten tajua luopua ja antaa vastuuta nuoremmille silloin, kun aika on ajanut ohi itsestä. Kummola on Koivun Kekkonen. Urkkihan lupasi aikanaan, että Patesta tulee presidentti hänen jälkeensä.
Jo 90 luvun alussa aika oli ajanut Väyrysestä ohi. Hän väitteli tohtoriksi 80 luvun lopulla väittäen, että Neuvostoliitto ei hajoa ja Euroopan kahtiajako on pysyvä. Kuinkas kävikään. Väyrynen matkusti Moskovaan neuvotellakseen YYA-sopimuksen uudelleen ja kun hän saapui perille, hän kuuli, että koko valtio on loppunut. Sitten Viro halusi itsenäistyä ja Väyrynen vastusti sitä. Hän sai Koivistonkin sille kannalle, ettei Viroa pidä tunnustaa. Onneksi muut kuten Aho ja elinkeinoelämä sekä virkamiehet olivat toista mieltä ja lopulta Aho aikanaan tiedotti, että diplomaattisuhteet palautetaan (sillä nehän olivat vain tilapäisesti olleet sodan jälkeen Neuvostoliiton miehityksen vuoksi poissa eli valtiota ei tarvitsekaan uudelleen tunnustaa). Patesta oli siis aika ajanut ohitse, mutta hän ei lannistunut. Pyrki presidentiksi, pyrki estämään Suomen EU-jäsenyyden, pyrki europarlamentissa vastustamaan asioita jne. Vielä 2007-2011 hänet valittiin ministeriksi, vaikka aika oli ajanut ohitse jo pari kymmentä vuotta aiemmin. Vieläkään hän ei anna periksi, vaan takuulla on taas seuraavissa eurovaaleissa ehdolla.
Jännä kyllä seurata Koivun uraa. Kuinka kynsin ja hampain hän pysyttelee siellä eläkeikään asti vallassa, eikä anna nuorimmille ja pätevämmille mahdollisuutta. Kyllä se vähän tietysti harmittaa, jos joskus 2050 hän on edelleen jääkiekkoliiton hommissa.
Jo 90 luvun alussa aika oli ajanut Väyrysestä ohi. Hän väitteli tohtoriksi 80 luvun lopulla väittäen, että Neuvostoliitto ei hajoa ja Euroopan kahtiajako on pysyvä. Kuinkas kävikään. Väyrynen matkusti Moskovaan neuvotellakseen YYA-sopimuksen uudelleen ja kun hän saapui perille, hän kuuli, että koko valtio on loppunut. Sitten Viro halusi itsenäistyä ja Väyrynen vastusti sitä. Hän sai Koivistonkin sille kannalle, ettei Viroa pidä tunnustaa. Onneksi muut kuten Aho ja elinkeinoelämä sekä virkamiehet olivat toista mieltä ja lopulta Aho aikanaan tiedotti, että diplomaattisuhteet palautetaan (sillä nehän olivat vain tilapäisesti olleet sodan jälkeen Neuvostoliiton miehityksen vuoksi poissa eli valtiota ei tarvitsekaan uudelleen tunnustaa). Patesta oli siis aika ajanut ohitse, mutta hän ei lannistunut. Pyrki presidentiksi, pyrki estämään Suomen EU-jäsenyyden, pyrki europarlamentissa vastustamaan asioita jne. Vielä 2007-2011 hänet valittiin ministeriksi, vaikka aika oli ajanut ohitse jo pari kymmentä vuotta aiemmin. Vieläkään hän ei anna periksi, vaan takuulla on taas seuraavissa eurovaaleissa ehdolla.
Jännä kyllä seurata Koivun uraa. Kuinka kynsin ja hampain hän pysyttelee siellä eläkeikään asti vallassa, eikä anna nuorimmille ja pätevämmille mahdollisuutta. Kyllä se vähän tietysti harmittaa, jos joskus 2050 hän on edelleen jääkiekkoliiton hommissa.