Saksassa paukkui

[Jakke Huuliparta]

Saksalaisessa (pikku)kaupungissa on koulusta erotettu teinijannu kostanut raskaalla kädellä opettajille ja lahtasi koulussa kaikkiaan 18 ihmistä joista 14 opettajaa, 3 oppilasta ja vielä yksi poliisi päälle. Päästi vielä itsensäkin päiviltä. Että osataan sitä muuallakin kuin vain jenkeissä mutta eihän niistä tarvinnut välittää kun se Amerikka on niin kaukana. Saksa alkaa jo olla lähempänä ja väkisinkin tunkee mieleen että milloinkohan meillä? Vaikka koulussa kuinka välillä v*tutti niin ei ihan noin radikaaleja tempauksia tullut mieleen, vaikka oli siellä aikoinaan muutama jannu joilta olisi periaatteessa voinut odottaa jotain kostotoimenpiteitä eräitä opettajia kohtaan... Opettajien auktoriteetti oli kuitenkin ehdoton ja enimmäkseen tuli vain näytettyä keskisormea selän takana :)

 

[Andrej]

Viestin lähetti Jakke Huuliparta
Saksa alkaa jo olla lähempänä ja väkisinkin tunkee mieleen että milloinkohan meillä? Vaikka koulussa kuinka välillä v*tutti niin ei ihan noin radikaaleja tempauksia tullut mieleen

Se taisi olla 80-luvun loppupuolta, kun Suomessakin ammuttiin oppilas ala-asteella kesken koulupäivän, ampujana luokkatoveri. Eli ei nämä nyt aivan ennennäkemättömiä täälläkään ole, harvinaisia toki.

 

[mauri]

Tämä oli sen verran rankka uutinen, että siihen on vaikea sanoa juuri yhtään mitään. Ainahan sitä voi päivitellä tyyliin "Voi mahoton, mihin tämä maailma on menossa..", mutta mitähän sillä nyt sitten tavoittaisi. Pelkään vain, että kyseisen kaltaisia aikapommeja on keskuudessamme enemmänkin...mutta miksi? Pitäisikö keskusteluun vetää jälleen kerran elokuvien ja tietokonepelien antamat mallit ja vaikutukset? Olisiko se jälleen hyvä selitys?

 

[ms.qvist]

Ikävä tapaus...

Kyllä tällaiset tapahtumat hivenen pistävät miettimään sitä mihin tämä yhteiskunta oikein on menossa ja väkisin, vaikka ei tahtoisikaan, tulee ajatelleeksi, onkohan meilläkin saman kaltaisia "aikapommeja" liikenteessä kun mielenterveysosastoja on lakkautettu ja toisaalta masennus eri tasoisine oireineen alkaa olla suorastaan kansantauti. Onneksemme meillä on suht kireä asevalvonta joten aivan helpolla asetta ei saa käsiinsä, mutta toisaalta suomalaisilla on todella paljon aseita hallussa joten tätä vasten taasen epäilys siitä, että näitä "aikapommeja" olisi myös Suomessa on aiheellinen.

Helpointa tällaisessa tapauksessa on syyllistää raakoja elokuvia ja väkivaltaisia tietokonepelejä mutta minä en näe syy-yhteyttä noin yksinkertaisena ja suoraviivaisena. Usein jos asettuu vastahankaan tulee leimattua väkivaltaelokuvien tai pelin kannattajaksi ja vastuuttomaksi ihmiseksi joten helpointa olisi syyllistää em. asioita kaikesta ikävästä väkivallasta. Perustelen hivenen sitä miksen halua nähdä asiaa niin yksinkertaisena.

Harrastan itse kirjallisuutta ja elokuvia mutta harrastukseni liikkuu jo hivenen syvällisemmällä tasolla eli en enää tyydy vain lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa vaan tämän ohella tutkailen lukemaani ja katsomaani ja koetan saada sen avautumaan mahdollisimman monella tasolla. Tämän tähden olen kiinnostunut myös elokuvista jotka kuvaavat ihmismielen "pimeää puolta" ja pyrin tutkimaan elokuvien psykologista rakennetta edes hitusen syvällisemmin ja juuri löytämään näitä tekijöitä jotka elokuvissa saavat ihmisen käyttäytymään väkivaltaisella tai muutoin vastenmielisellä tavalla.

Ja, tästä taasen päästään siihen, että luen jonkin verran tieteellisiä julkaisuja joissa käsitellään psykologiaa ja ihmisen käyttäytymistä ja syitä jotka saattavat johtaa tiettyyn käyttäytymiseen, ja harvoin syy-yhteys on yksinkertainen ja yksiselitteinen. Sen perusteella mitä olen lukenut ja asiaa mielessäni tutkiskellut olen huomaavinani tiettyä syy-yhteyttä tosi elämän tapahtumien välillä ts. laukaisijana teolle saattavat olla todelliset tapahtumat eivätkä elokuvien teot. Eli ihminen ei välttämättä etsi niitä roolimalleja elokuvista vaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen hän saattaa etsiä malleja todellisesta elämästä ja tällöin ihminen joka kokee ahdistusta, masennusta ja jolla on (itse)tuhoinen vietti voi suunnitella mielessään tekoa joko tietoisesti tai jopa tiedostamattaan mutta toiminnalle sysäksen antavat todelliset tapahtumat eli hän ottaa roolimallin todellisista tapahtumista. Uutisten levittämät tiedot tällaisista massamurhista voivat olla kimmokkeena sille, että ihminen jonka todellisuudentaju on hämärtynyt syyllistyy saman kaltaiseen tekoo omalla tahollaan. Ensin hän voi fantasioida teolla ja hitaasti fantasia voi johtaa todelliseen toimintaan.

Ainakin minä olen havaitsevinani tiettyä yhteyttä väkivaltaisten todellisten tapahtumien välillä. Aseelliset hyökkäykset esim. kouluihin ja työpaikoille oppilaiden/työntekijöiden taholta ovat lisääntyneet, teko ruokkii uusia tekoja. Samoin 11.9 tapahtunut terrori-isku New Yorkissa on ruokkinut muutamia itsemurhakanditaatteja lentämään korkeitarakennuksia päin.

Toki lasten ja nuorten väkivaltaisiin tekoihin kimmokkeen voi antaa elokuvan tapahtumat, he toistavat elokuvan teemaa todellisuudessa ymmärtämättä välttämättä sitä, että teko itsessään on hyvin vaarallinen. Näinhän tapahtui mm. Englannissa vuosia sitten jolloin ala-aste ikäiset pojat tappoivat kivenmurikalla sen pari vuotiaan pikkupojan jonka he ensin olivat kaapanneet mukaansa.

Mietiskellen,
vlad#16.

 

[Paitselo]

Historia on ikävästi osoittanut, että kun Saksassa alkaa paukkua, niin se pauke leviää sitten kulovalkean tavoin ensin naapurimaihin ja siitä haarautuen itäänpäin ja Englannin kanaalin rannoille.
No, tällä kertaa veritekoihin syyllistynyt nuorukainen älysi sentään tappaa itsensä. Kunpa eräs Hitler-niminen nuori taideopiskelijakin olisi tajunnut posauttaa päänsä tohjoksi, ennenkuin kävi ensimmäisessäkään puoluekokouksessa.
No juu, tuo oli huonoa pilaa.

Suomessa ei tosiaankaan kouluissa ole (vielä) tapahtunut vastaavaa, vaikka monen peruskoulun yläasteella opettajat saavat kuulla tappouhkauksia melkein päivittäin. Lukioissa sentään meno on hillitympää.
1970-luvun alkupuolella Helsingissä sattui muuten tällainen tapaus: Mäkelänkadulla silloisen suuren kansakoulun ylimmästä kerroksesta heitettiin ikkunan läpi pihalle koulun rehtorin suuri tamminen työtuoli. Pari kaverusta oli komennettu jostakin kolttosesta rehtorin huoneeseen puhutteluun. Noh, pojat tulivatkin paikalle ympikännissä keskellä koulupäivää. Niinpä reksi poistui hetkiseksi huoneesta hakemaan paikalle vahtimestaria. Kävi vaan niin, että heti kun pojat jäivät yksin huoneeseen niin heille tuli oikea kuningasidea! Päättivät heittää vittumaisen rehtorin ison tuolin ikkunan läpi. Se tuoli sitten putosi viidennestä kerroksesta pihalla välituntia viettävän ekaluokkalaisen 7-vuotiaan tytön päälle. Tyttö kuoli... ehti käydä koulua kaksi kuukautta...

 

[mauri]

Vlad paneutui tuossa aikaisemmin aiheeseen jälleen niin monipuolisesti, että koita tässä nyt sitten sanoa jotain fiksua...
Sitä piti vain toteamani, että en minäkään ihan niin yksinkertaiseen selitykseen usko, että elokuvat ja pelit tällaisia Saksan-tapauksia aiheuttavat. Olen vain joskus tullut ajatelleeksi, että siinä vaiheessa, kun mielenterveys eli psyyke alkaa "prakaamaan", niin silloin saatetaan ottaa käyttöön tapoja ja keinoja, joiden mallit löytyvät esimerkiksi elokuvista tai, kuten Vladkin totesi, uutisista. Aivan vaarattomana en tolkutonta väkivallan katsomista siis näe. Kyllähän meihin vaikuttaa kaikki se, millä itseämme henkisesti ruokimme. Sekä kielteiset että positiiviset asiat vaikuttavat, mutta kasvualusta syntynee ihmissuhteissa, joissa ihminen elää.

 

[ms.qvist]

Niin...

Siinä mauri olet oikeassa ettei tolkuttoman väkivallan katsominen aivan vaaratonta taida olla, valtaosalle ihmisistä se kuitenkin aiheuttaa jollei muuta niin ahdistusta jonka tämä katsoja havaitsee itse valveilla ollessaan tai joka pyrkii pintaan hänen nukkuessa painajaismaisina väkivaltaisina unina joissa eletään uudelleen elokuvien tapahtumia. Ja, mikäli ihmisellä on mielenterveydellisiä ongelmia niin näillä tällaisilla kokemuksilla voi olla haitallista vaikutusta, jollei muutoin niin masennustapauksissa se väkivaltaisten elokuvien katsominen saattaa lisätä sitä ahdistusta ja tämä ahdistuneisuus taasen toimia laukaisijana vielä vakavemmille ongelmille. Nämä ovat todella monimutkaisia asioita ja todellisia ongelmakimppuja. Sinänsä valitettavaa, että media sitten retostelee aiheella ja syyllistää hyvin heppoisin perustein kaikkea viihdettä paneutumatta asiaan sen syvällisemmin, media osin estää käymästä asiallista keskustelua aiheen tiimoilta.

Samalla kun elokuviin suhtaudutaan viihteenä niitä myös tutkitaan vakavasti ja niitä jopa käytetään mielenterveystyössä, puhutaan "elokuvaterapiasta". Joskaan Suomessa tätä terapiaa ei vielä tietääkseni käytetä hyväksi.

Mutta palatakseni alkuperäiseen asiaan...

Varsinkin lasten ja nuorten kohdalla olisi suotavaa, että vanhemmat kantaisivat vastuun ja lapsien kohdalla olisi hyvä, että vanhemmat keskustelisivat elokuvasta ja sen tapahtumista lapsen kanssa jolloin lapselle ei välttämättä jäisi mitään patoutumia elokuvasta, ja jollei hän jotain asiaa ymmärrä niin hän voisi kysyä sitä vanhemmiltaan. Monasti vaan tuppaa olemaan niin, että televisio toimii lapsenvahtina mihin se mielestäni ei kaikissa tilanteissa sovellu. Vastuullinen vanhempi tietää mikä on soveliasta katsottavaa hänen lapselle.

Tähän kuten moneen muuhunkin pätee sanonta "kohtuus kaikessa".

Televisio on huono isäntä mutta hyvä renki, se on hyvä pitää mielessä.

vlad#16.

 

[Jip Pii]

Liian mustalla värillä?

Viestin lähetti Predator
Suomessa ei tosiaankaan kouluissa ole (vielä) tapahtunut vastaavaa, vaikka monen peruskoulun yläasteella opettajat saavat kuulla tappouhkauksia melkein päivittäin. Lukioissa sentään meno on hillitympää.

Tuota, Öhh-h? Etkös sinä ollut niitä opettajamiehiä(?) Maalailet tilannetta Suomen koulumaailmassa aika mustilla väreillä. Väittäisin, että ihan liian mustilla. Onko tilanne sinun koulussasi tai tuntemissasi kouluissa todellakin jo noin paha? Miksi ihmeessä ette sitten vihellä sitä raakasti poikki? Eipä tarvitse opettajien tuollaista kuunnella montaa (=toista) kertaa, jos eivät halua. Sen saa loppumaan, ihan varmasti, ja sellaisen lopettaminen on yksi opettajien miljoonista kasvatustehtävistä.

Mitä tulee tähän Saksan tapaukseen, niin se on taas yksi todiste siitä, että tavallisella kaduntallaajalla ei tarvitse olla aseenkantolupaa tai oikeutta hankkia asetta. Mitä vähemmän aseita ihmisillä on, sen vähemmän niillä toisia ammutaan. Siinä mielessä tilanne Suomessa on vielä hyvä, niin opettajien, asentajien kuin sihteerienkin kannalta.

 

[mauri]

Usein tällaisissa Saksan-tapauksen kaltaisissa tilanteissa moititaan elokuvien väkivaltaa kritisoivia "liian helposta selityksestä", mutta olen taipumassa ajattelemaan, että kyseinen selitys tuntuu päin vastoin hyvin vaikealta hyväksyä. Lieneekö syy se, että me katselemme elokuvia kuitenkin viihteen nimissä, ja tuntuu leimaavalta syyttää elokuvien sisältöä väkivaltatapahtumissa todellisuudessakin? Terve ihminen luonnollisestikin kestää yhtä sun toista ja pystyy olemaan järkevä ja kohtuullinen. Kukaan ei kuitenkaan voi vannoa, milloin omassa "vintissä alkaa viiraamaan", jolloin sekä todellisuudesta että elokuvista saadut kokemukset alkavat elää omaa elämäänsä. Vanhojen ihmisten kohdalla on hyvin tavallista, että todellisuus ja television maailman raja alkaa häilymään esimerkiksi dementiasta johtuen. Miksi näin ei voisi tapahtua myös jostakin muusta syystä sairastuvan ihmisen kohdalla? Eli koetan sanoa, että en suhtautuisi väkivallan esittämiseen niin kevyesti ja viihteellisesti, kuin yleisesti. Eräänlainen turtuminen on mielestäni vaaraksi kenen hyvänsä henkiselle kantille ja asenteille.

Mitä tulee lasten televison katselemiseen, olen sitä mieltä, että jokaisen ohjelman kohdalla ei riitä sekään, että lapsen kanssa ohjelmaa katsoo joku vanhempi. Vaikka kuinka selittäisi kolmivuotiaalle piirretyn elokuvan nuijalla lyömisiä, ei lapsen käsitemaailma riitä vielä käsittelemään asiaa - siis selityksistäkään huolimatta. Samaa toivoisin mietittävän varhaisnuorten kohdalla; ikäraja kun tuntuu putoavan jatkuvasti, eli on hyvin tavallista, että perheet selvittävät murhia illasta toiseen ilman sen kummempia keskusteluja aiheesta. Kai sitä kuvitellaan, että kyllä ne lapset ymmärtää, että tämä on vain elokuvaa, mutta ehkäpä 12-vuotiaalla ei olekaan niin kehittynyt tunne- ja käsitemaailma, että fiktio olisi helppo pitää fiktiona.

Aseenkantolupaan kommentoisin siten, että olen kyllä sen kannalla, että aseiden laillisuutta kuuluu rajottaa ja siinä ymmärtääkseni onnistutaankin esimerkiksi Suomessa. Silti, kun joku päättää listiä opettajansa tai kaverinsa - löytyy siihen asekin, vaikka kantolupaa ei olisikaan. Eli ulkoisilla rajoituksilla ei ratkaista tällaisia asioita. Tai saman logiikan mukaan kieltolainkin olisi pitänyt toimia, vaan eipä tainnut juominen loppua aikanaan...

Tässä nyt siis taas joitakin pohdintoja.

 

[ms.qvist]

Mietteitä...

Esitit muutamia ihan oivallisia huomioita mauri. Itse asiassa minusta tuntuu siltä, että kumpainenkin meistä loppujen lopuksi haluaa tarkoittaa samaa asiaa ja suhtaudumme hyvin samalla tavalla televisiosta tarjottavaan väkivaltaviihteeseen ja sen mahdolliseen turmelevaan vaikutukseen.

Myönnän sen, että televisio väkivaltaviihteen levittäjänä (voi) aiheuttaa masentuneille ihmisille vääränlaisia roolimalleja ja ihminen joka ei kykenen käsittelemään asioita ahdistuksesta tms. syystä johtuen järkevällä tavalla voi syyllistyä, kimmokkeen saatuaan, tekoihin jotka eivät ole ns. järkeviä. Hivenen selvitystä kuitenkin...

Mutta minusta mediassa levitellyt paisutellut kirjoitukset tv:n väkivaltaviihteen ja väkivaltapelien turmiollisesta vaikutuksesta voivat vaikuttaa haitallisesti kyseisestä asiasta käytävään asialliseen keskusteluun. Ja, monasti sitten unohdetaan se kriittinen tarkastelu kokonaan ja mennään yli siitä mistä aita on matalin. Televisiota on helppo syyllistää ja vastuu on helpointa sysätä television "harteille" kun jotain tapahtuu jolloin, varsinkin lasten ja nuorten ollessa kyseessä , unohdetaan kysyä "Miksi näin loppujen lopuksi kävi". Televisio saattoi olla se lopullisen kimmokkeen ja mallin antaja mutta miksi näin pääsi käymään - siihen oikea vastaus ei yksiselitteisesti ole televisio.

Ongelmakimput ovat moninaisia, jo heikentynyt mielenterveystyö (rahapulan takia) aiheuttaa sen, että moni masentunut ihminen joka ei kykenisi itse selviytymään tilanteesta joutuu elämään arjen vaikeuksien keskellä yksin ilman tukijaa, ilman kuuntelijaa - ilman ammattiauttajaa. Tällöin on vaarana, että tällaisen ihmisen todellisuuden taju hämärtyy ja hän voi tehdä tekoja joita normaali järkevä ihminen ei tekisi. Näihin tekoihin kimmokkeen voi antaa televisio, tai jokin muu tapahtuma joka toimii laukaisijana. - Eli, haluan sanoa sitä, että on todella mahdollista, että mielenterveysongelmista, masennuksesta tms. kärsivä ihminen ottaa vaikutteita television väkivaltaviihteestä käyttäytymiseensä. Ihminen jonka todellisuuden taju on hämärtynyt on vaikutuksille altis.

Minun on esim. hankala verrata itseäni normaaliin elokuvien katselijaan koska minulle esim. elokuvissa väkivalta ei ole itse tarkoitus, se on osa elokuvan kerrontaa ja juonta, en edes pidä elokuvista joissa mässäillään väkivallalla joka on tarkoituksetonta. Yleensäkin minulle elokuva on muutakin kuin pelkkää viihdettä. Kun "syyllistetään" televisiota ja elokuvia niin minulla nousee karvat pystyyn koska usein syyllistäminen on kaikkea muuta kuin kriittisen analysoinnin tulos. Asiaa ei kuitenkaan tule väheksyä missään suhteessa mutta kaiken kaataminen yksin television niskaan ei ole järkevää. - Kriittinen keskustelu olisi asiasta paikallaan, keskustelu joka perustuisi muuhunkin kuin pelkkään tunteeseen.

Minulta jäi painottamatta edellisessä kirjoituksessani se etten todellakaan hyväksy sitä, että televisio toimii kasvattajana. Vanhempien on tunnettava vastuunsa, aivan kuten mauri viittasi. Ja, aina ei riitä se, että vanhemmat vain keskustelevat ohjelmasta lapsensa kanssa vaan vanhempien on myös kannettava vastuunsa siitä mitä lapsi televisiosta katsoo. Minä en, jos minulla olisi lapsia, antaisi hänen katsoa televisiosta aivan mitä tahansa "roskaa". Huomatessaan ettei jonkin ohjelman katsominen sovellu lapselle on vanhempien kannettava vastuunsa ja riitojenkin uhalla kiellettävä lapselta sen katsominen. Jokainen lapsi ja nuori on oma yksilönsä ja jokaisen vanhemman tulisi tuntea lapsensa niin hyvin, että tietävät millaisien ohjelmien kohdalla raja kulkee.

Aseiden hankintaa on Suomessa rajoitettu, mikä on aivan oikein. Mielestäni se voisi olla vieläkin kireämpää tai valvotumpaa, esim. jos kuuluu ampumaseuraan ja harrastaa rata-ammuntaa niin harrastelija joka ei omaa mitään kilpailulisenssejä ei mielestäni tarvitse asetta kotonaan ts. ampumaseuran tulisi järjestää asia niin, että ase säilytetään ampumaradalla. Kilpa-ampujat ovat sitten asia erikseen, samoin metsästäjät. Metsästysaseiden entistä tiukempi valvonta voi olla hankala toteuttaa koska metsästys on niin laajalle levinnyt harrastus Suomessa. - Muistaakseni Suomessa on läntisen Euroopan maista eniten aseita suhteutettuna väkilukuun.

Sekalaisia ajatuksia kirjoitellen,

vlad#16

 

[mauri]

Samoilla vesillä ollaan Vlad.
Lienee totuus, että koskaan veritöiden taustat eivät ole yksiselitteiset eli vaikuttimia on lukemattomia. Väkivaltaohjelmien osalta merkityksellistä onkin pyrkiä vaikuttamaan siihen, mihin voidaan vaikuttaa. Lasten kohdalla resepti on yksinkertainen; rajoittaminen. Kun nyt kuitenkin puhutaan psykoottisesta lahtaajasta, ymmärretään toki, että todellinen ongelma on paljon syvemmällä. Niiden ongelmien kartoittaminen ja korjaaminen onkin sitten jo vaikeampaa. Peräänkuulutan nyt kuitenkin sitä, että ei jätetä vaikuttamatta johonkin osatekijään vain sen vuoksi, että se ei ole varsinainen syy, vaan ehkäpä juuri laukaisija. Silloin oltaisiin jo oikeassa suunnassa?

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti mauri
Peräänkuulutan nyt kuitenkin sitä, että ei jätetä vaikuttamatta johonkin osatekijään vain sen vuoksi, että se ei ole varsinainen syy, vaan ehkäpä juuri laukaisija. Silloin oltaisiin jo oikeassa suunnassa?

Kyllä, siinä suhteessa olet varsinaisen oikeassa. Niin perimmäisiin syihin kuin mahdollisiin laukaisutekijöihin tulee puuttua tavalla tai toisella - tämä taasen tietäisi sitä, että mm. mielenterveystyöhön tulisi panostaa enemmän kuin nyt tehdään. Tuntuu mielettömältä, että nykyään ihminen joka tarvitsee akuutisti (heti) apua mielenterveystoimistolta pistetään jonottamaan kuukausiksi, tämä pienenä huomautuksena.

Pienikin edistyksellinen askel on parempi kuin käsien nostaminen pystyyn. Ja, tässä suhteessa television voimaa tulisi käyttää hyödyksi. Se on siitä kummallinen taikalaatikko, että sitä voi käyttää niin hyödyksi kuin huviksi, nykyään vaan tuntuu siltä, että se hyötypuoli tuppaa kovin usein unohtumaan. Hyödyksi sitä voitaisi varmaan käyttää entistä enemmän juuri kouluissa, kuin myös mielenterveystyössä - monien muiden mahdollisuuksien ohella.

vlad#16

 

[mauri]

Tämä nyt on tällainen kotipoliitikon mielipide, mutta sanonpa kuitenkin; meikäläistä kuvottaa tämän hetken henki, jonka aiheuttamana yhteisiä rahoja laitetaan moneen toisarvoiseen, esimerkiksi Kansallisteatterin entisöimiseen tai kilpaurheilijoiden palkkoihin, eikä ihmisten avustamiseen. Mitä perkelettä siellä Arkadianmäellä jeesustellaan, jos kerran raha on näin hubaa, että ihmisen hätä ei tule kuulluksi. ja sitten annetaan lehdille haastatteluja, kuinka perheet ovat etusijalla. Voi vittu. Olen toki sitä mieltä, että kulttuurisesti arvokkaat kohteet on hyvä pitää kunnossa ja, että urheilu on mielenkiintoista seurattavaa, mutta 400 miljoonan satsaaminen restaurointiin tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa tuntuu irvokkaalta.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti mauri
Tämä nyt on tällainen kotipoliitikon mielipide, mutta sanonpa kuitenkin; meikäläistä kuvottaa tämän hetken henki, jonka aiheuttamana yhteisiä rahoja laitetaan moneen toisarvoiseen, esimerkiksi Kansallisteatterin entisöimiseen tai kilpaurheilijoiden palkkoihin, eikä ihmisten avustamiseen. Mitä perkelettä siellä Arkadianmäellä jeesustellaan, jos kerran raha on näin hubaa, että ihmisen hätä ei tule kuulluksi. ja sitten annetaan lehdille haastatteluja, kuinka perheet ovat etusijalla. Voi vittu. Olen toki sitä mieltä, että kulttuurisesti arvokkaat kohteet on hyvä pitää kunnossa ja, että urheilu on mielenkiintoista seurattavaa, mutta 400 miljoonan satsaaminen restaurointiin tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa tuntuu irvokkaalta.

Allekirjoitan tämän... ja tähän sopii vielä erinomaisesti muistaakseni lastenlaulussa esiintynyt pätkä "maailmassa on monta ihmeellistä kummallista asiaa", tai sitten muistin pätkän aivan väärin mutta kuitenkin - tämä kuvaa oivallisesti nykyistä tilannetta yhteiskunnassamme.

Vaalilupauksia on helppo antaa mutta niiden pitäminen onkin sitten aivan eri asia kun sidosryhmät ryhtyvät "painostamaan", tuolloin se heikosti toimeentuleva perhe, syrjäytynyt, eläkeläinen tai muu vähäosainen unohtuu kovin helposti. Heidän ainoa mahdollisuus vaikuttaa on äänestäminen mutta kun vaalien alla kaikki lupaavat samoja asioita niin siinä tilanteessa monelle on sama ketä äänestää vai äänestääkö laisinkaan. Lopputulos on sen heikoimman kansanosan kohdalla usein yks ja sama kuka sitä valtaa pitää, heidän ääni ei tule kuitenkaan kuulluksi.

Raha se on joka ratkaisee.

Poliitikkojen on helppoa sanoa välittävänsä köyhimmistä ja syrjäytyneimmistä mutta teot puhukoot puolestaan.

Ikävä todeta mutta nykyisellä menolla ei ole mahdotonta etteikö vastaava verilöyly olisi mahdollinen täälläkin. En halua maalailla piruja seinille mutta... kaikki on mahdollista.

Painajaismaisia kuvia maalaillen,

vlad#16.

 

[finnjewel]

Viestin lähetti vlad

Raha se on joka ratkaisee.

[/B]

..ja matematiikka myös. Toki 400 miljoonaa (=vanhaa markkaa?) on niin iso rahamäärä, että siitä riittäisi esimerkiksi kaikille maamme 242 000 työttömälle 1652 mk vuodessa, 137 mk kuussa ja 4,6 mk päivässä. Tosin kaipa tuostakin 400 miljoonasta merkittävä osa palautuu erilaisina veroina takaisin valtion kassaan.

Jos kaikki kansanedustajat ja ministerit tekisivät töitään ilman palkkaa, riittäisi heidän yhteisestä vuotuisesta palkkasummastaan (n. 9,55 milj. €) vastaavasti työttömille tasan jaettavaksi 39,5 €/v, 3,3 €/kk ja 0,11 €/päivä.

Poliittisena eleenä Oopperan tukemiseen myönnettävät miljoonat tai kansanedustajien palkankorotukset ovat mielestäni paljon vahingollisempia psykologisesti kuin suoraan kansantaloudellisesti, ja siksi päättäjien tulisi perustella vastaavanlaisia asioita paljon seikkaperäisemmin ja kansantajuisemmin kuin on tapana.

 

[mauri]

Kommentti:
Ymmärtääkseni rahasummat ilmoitetaan nykyisin euroina, joten Kansallisteatterin entisöintiin käytettiin vajaat 2,4 miljardia markkaa.
Muutaman euron korotus työttömyyskorvaukseen ei välttämättä ole se järkevin tapa käyttää yhteisiä rahoja.
Terveydenhuolossa, esimerkiksi juuri psykiatrian puolella, resurssit ovat täysin riittämättömät.

 

[ms.qvist]

Täsmentää...

"Raha se on joka ratkaisee". Tämän lauseen voi todella tulkita monella tapaa, mutta tarkotin tällä lähinnä sitä, että suuret firmat tai muuten vaikutusvaltaiset instanssit kykenevät kabineteissa ja kulisseissa vaikuttamaan poliitikkojen päätöksiin aivan toisella tapaa kuin esim. syrjäytyneet tai mielenterveyspotilaat jolloin poliitikkojen on "helppo" tehdä päätöksiä joita nämä vaikutusvaltaisemmat tahot tukevat ja unohtaa ne lupaukset jotka on annettu heikommalle kansanosalle.

Tavallaan on kömpelöä asettaa vastakkain esim. kulttuuri ja sosiaalitoimi koska kulttuurinrahoista osa suuntautuu sellaiseen toimintaan josta nämä vähempiosaiset myös hyötyvät, tai urheilu ja sosiaalitoimi. Mutta, aivan kuten finnjewel kirjoitti: "Poliittisena eleenä Oopperan tukemiseen myönnettävät miljoonat tai kansanedustajien palkankorotukset ovat mielestäni paljon vahingollisempia psykologisesti kuin suoraan kansantaloudellisesti, ja siksi päättäjien tulisi perustella vastaavanlaisia asioita paljon seikkaperäisemmin ja kansantajuisemmin kuin on tapana." - Vastaavaa toimintaa minäkin odottaisin poliitikkojen taholta, lisättynä vielä sillä, että otetaan todella huomioon se mitä vaikkapa 100 miljoonalla eurolla saadaan aikaan sosiaalitoimen puolella ennen kuin syydetään se rahasumma johonkin kohteeseen jota vain tietty (marginaali)ryhmä käyttää - olkoonpa se sitten oopperatalo, kansallisteatteri, musiikkitalo etc.

Tietoisesti olen tässä myös esittänyt hivenen mustavalkoisia ajatusrakennelmia. Todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi ja se, että jos jotain kohdetta päätetään tukea valtionbudjetista esim. 100 miljoonalla eurolla ei suinkaan tarkoita sitä, että se raha summa olisi suoraan pois sosiaalitoimelta, sairaanhuollolta tms. Mutta ihminen joka on ahdingossa ajattelee hyvin usein mustavalkoisesti ja näitä ihmisiä jotka ovat ahdingossa on melkoinen määrä tässä hyvinvointi Suomessa, ja näiden ihmisten tukeminen tulisi asettaa etusijalle. Kaikkein onnettomimmassa asememassa taitavat tätänykyä olla työttömät syrjäytyneet mielenterveysongelmaiset henkilöt.

Mutta lienee minun aika nyt lopettaa tähän ennen kuin sekoan ajatuksissani ja sanoissani...

vlad#16

 

[mauri]

On aivan totta, että kulttuuria ja sosiaalitoimea ei sinällään voi asettaa vastakkain, mutta kiinnittäisinkin nyt huomiota siihen, että millaisiin projekteihin rahaa laitetaan. Jos nyt jankutan siitä Kansallisteatterista, niin uskon, että näytelmistä eli kulttuurista olisi pystynyt nauttimaan vanhoissakin puitteissa. En siis kannata rakennusten restaurointeja tilanteessa, jossa samalla rahalla voisi auttaa ihmisiä tavallisessa arjessa. Kulttuurin ja urheilun kannattaminen on mielestäni viisasta, sillä ne ovat usein merkittävässä roolissa tekemässä ihmisen elämästä mielekästä. Satsaisin ennemmin kulttuurin/urheilun toteuttamiseen kuin "turhamaiseen" remontointiin. Päättäjien prioriteettijärjestys tuntuu vain olevan tällä hetkellä melkoisen pielessä...

Ps. Joku teki laskutoimituksen, jonka mukaan yhtä työttömää kohden kyseisestä summasta riittäisi loppujen lopuksi aika pieni summa. Näkisin kuitenkin niin, että jos yli 2 miljardilla markalla ei ole merkitystä, niin millaisella summalla olisi? Onhan tässä jo kyse sellaisesta rahamäärästä, että sillä saisi aikaiseksi jotakin tärkeää. Kustantaisivat suurten teattereiden entisöinnit sponsorirahoilla...

 

[ms.qvist]

Aivan mauri.

Niin minäkin kiinnittäisin huomiota juuri siihen mihin rahaa valtionbudjetista osoitetaan, kuntienkaan budjetteja unohtamatta. Mielummin näkisin kulttuurin saralla rahaa sijoitettavan ns. yleishyödyllisiin kohteisiin sen sijaan, että rahaa "syydetään" kohteisiin joista hyötyvät marginaaliryhmät tai ryhmät joilla luulisi olevan rahaa "omasta takaa". Ja, sama pätee myös urheiluun. Pussin suuta ei ole syytä sulkea kokonaan mutta on käytettävä harkintaa sen suhteen mihin sitä rahaa annetaan.

Nyt mielestäni etusijalle tulisi asettaa yleishyödylliset kohteet sekä erityisesti sosiaalitoimi ja siihen läheisesti liittyvät rakenteet. Muiden instanssien tulisi joko karsia kulujaan tai koettaa saada sponsoreita joiden tuella pärjätä tiukkojen aikojen yli. Kulttuurin puolella ollaan jo otettu oppia urheilusta ja sponsorointi valtaa alaa sielläkin joten suuntaus on oikea. Varmasti suomalaisista yrityksistä löyty halua tukea kulttuuria siinä missä urheiluakin vaikka maamme väestöpohjaltaan on suhteellisen pieni.

Ja, epäilen että ylimääräisellä 2 miljardilla markalla saataisi sosiaalitoimen saralla aikaan melkoisia ihmeitä, niitä voi jopa verrata jääkiekon MM-kultaan. Tästä ihmeestä pääsisivät erityisesti nauttimaan ne joiden elämä ei keskimääräisesti kovinkaan nautinnollista ole.

Yöllä töiden jälkeen uupuneena,

vlad#16

 

[varjo]

Tämä nyt voi taas kerran olla juuri sitä mitä mauri ei tahdo kuulla mutta sanonpahan kuitenkin koska näen että se pitää tuoda ilmi.

Eli ongelmana tuossa 2 mrd:n jakamisessa on se että jos nyt annetaan 2 mrd ylimääräistä sosiaalitoimelle niin okei se aiheuttaa hetkellistä onnellisuutta ym. Mutta voidaanko olla varmoja että ne rahat menevät "oikeisiin" tarkoituksiin. Entä sitten jos tulee talouden taantuma ja ainoa paikka mistä voidaan leikata on tuo ylimääräinen 2 mrd. Miten ihmiset tottuisivat siihen että entisen "onnelan" sijaan pitää taas yrittää selvitä pienemmällä rahalla ym. Voitteko rehellisesti sanoa että jos annetaan jollekin ihmiselle ylimääräistä rahaa hän käyttää sen järkevästi ja vaikkapa säästää/sijoittaa sitä. Uskoisin enemmänkin että menot kasvaisivat vastaavasti ja sitten kun ylimääräinen tulonlähde loppuisi tulisi ongelmia.

Sama asia isommassakin mittakaavassa, jos nyt annetaan lisää rahaa paikkaan X niin paikka X myös tuhlaa sen rahan ja budjetoi menonsa sen mukaan. Sitten jos rahaa ei enää saakaan joudutaan taas kerran karsimaan ja todennäköisesti ei päästä tilanteeseen "budjetti - 2mrd" vaan joudutaan johonkin tilanteeseen "budjetti - >2 mrd "Eli tilanne muuttuu huonommaksi kuin ennen lisäystä.

Jos taas rahat pistetään johonkin rakennukseen tms. (ja rakennus rakennetaan hyvin, ei mitään Finlandiafiaskoa) niin ei sitä rakennusta enää voi viedä pois vaan se jää jälkipolvienkin iloksi, toisinkuin ne rahat jotka syydettiin sosiaalitoimeen.

Tiedän kyllä että sosiaalitoimi tarvitsisi pikaisesti rahaa mutta en todellakaan ole sitä mieltä että sinne pitäisi syytää rahaa määrättömästi. Kysymys on aikalailla siitä halutaanko säilyttää "hyvinvointiyhteiskunta" vaikka taloudelliset resurssit sitä eivät sallisikaan. Sitä yritettiin 90-luvun alussa ja seurauksena oli miljardivelat, seuraavalla kerralla sama ei enää onnistu koska velkoja tuskin kyetään kasvattaman enää.

 

[mauri]

Viestin lähetti varjo
Tämä nyt voi taas kerran olla juuri sitä mitä mauri ei tahdo kuulla mutta sanonpahan kuitenkin koska näen että se pitää tuoda ilmi...

Varjo; saat siunaukseni eli luvan kertoa mielipiteistäsi...:p

Ensinnäkin, ei kahden miljardin lisäyksestä esimerkiksi suoraan työttömyyskorvaukseen vielä "onnelaa" synny, sillä korvaukset ovat todella pieniä nykyisin. Siksi toisekseen, en minäkään ole ohjaamassa rahaa ainoastaan korvauksiin, vaan kannatan ennemminkin erilaisiin toimintoihin ja palveluihin satsaamista. Kahdella miljardilla tekisi esimerkiksi mielenterveystyön eteen aika paljon. Kolmanneksi; mitä iloa tuleville polville on jostakin historiallisesti merkittävästä rakennuksesta, jos heidän vanhemmillaan ei ollut esimerkiksi henkisiä voimavaroja kylliksi voidakseen antaa lapsilleen hyviä eväitä elämään?