Koska Mustosen Olli ei varmasti lähiaikoina ehdi uutta Ilveskirjaa raapustamaan viimeisistä vuosista, syntyi itselle pakottava tarve pohdiskella "julkisesti" menneitä paria kautta ja hieman tulevaakin. Viimeiset viikot olen yrittänyt syventyä jälleen valmentamisen kulttuuriin ja luonnollisesti pohdiskella miksi rakastamani Poika & Ilves- projekti epäonnistui ja miksi se kuopattiin niin nopeasti. Syventyäkseni asiaan lueskelin muutaman valmentajan teoksen uudestaan (kyllä myös Raminkin teoksen). Luulen keksineeni jotain mikä voi olla puuta heinää, mutta toisaalta ehkä myös oikeilla jäljillä. Lyhytteoksen sisältö on:
Sakke ja sukupolvien välinen kuilu?
Jätetään tässä käsittelemättä ne tragikoomiset asiat, miten Ilveksessä toteutetaan strategiaa ja miten mm. valmentajavalintoihin päädytään. Minulle jäi Sakari Pietilästä loistava kuva Saken ensimmäisestä visiitistä. Varmaan meille kaikille tuli tunne, että vain kruunu jäi puuttumaan ja Sakke olisi senkin vielä tuonut. Sakke tunnettiin erittäin ahkerana ja vuosien TV-esiintymisten jälkeen kaikille on varmasti välittynyt kuva mukavasta ihmisestä, joka tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Sakke oli pitkään poissa haalarihommista ja teki 20 vuoden jälkeen paluun Ilvekseen. Miksi nyt sitten ollaan tilanteessa, että urheilullinen menestys on mennyt takapakkia, taloudellissa tuloksessa on pahoja uhkakuvia ja ennen kaikkea Ilveksen junioripuolelle Sakke on kirosana?
Olen tullut päätelmään, että Sakke ei ole sisäistänyt täysin nykynuorten muuttunutta maailman käsitystä. Eräs menestynyt junnuvalmentaja totesi taannoin vierailtuaan 97-syntyneiden reeneissä, että poikien kanssa työskentely oli äärimmäisen vaikeaa, vaikka hän oli sitä ennen valmennustaukoaan tehnyt vuosikausia ja ilman suuria vaikeuksia. Valmentajan ystävä ansioitunut lääkäri toi asialle selityksen. Hän kertoi, että on aivan erilaista työskennellä ihmisten kanssa, joiden vanhemmat ovat syntyneet 1940-50-luvuilla kuin 1960-70-luvuilla. Kun Sakke oli meillä edellisen kerran, meillä oli pelaajia joiden omat vanhemmat olivat pääosin syntyneet vuosina 1930-1940. Yleistäminen on aina vaikeaa, mutta pääosin ihmisten moraalikäsitys on rapistunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja sitä myötä kasvatustavat. Tukena voin käyttää sitä, että Jääkiekkoliitossa on tehty pitkältä ajalta tutkimus 15-vuotiaiden pelaajien moraalikäsityksestä. Ennen vanhaan avioeroja ei meinattu suvaita ollenkaan, mutta tällä hetkellä 15-vuotias ei koe järkyttävän pahana pientä myymälävarkautta tai yksittäistä huumekokeilua.
Tullakseni tämän päivän Ilvekseen väitänkin, että ne parikymppiset kaverit, joita Sakke valmensi ensimmäisellä visiitillään ovat melko eri puusta veistettyjä kuin nykynuoret. Toki samaan aikaan Sakellekin on käynyt kuten monelle hyvin tienaavalle ihmiselle. Mukavuuden olo on voittanut valmentamisen kiiman. Sakke ei hyväksy nykynuorten uusavuttomuutta, vaan uskoo vanhoihin hyviin arvoihin. Hän ei ole mitenkään poikkeus, sillä itsekin päivittelen usein nuorten miesten menoa. Ja tällä en halua loukata palstan nuorempia kirjoittajia. Meistä vanhemmista (ja kalkkiksista) yleistäen nuorten suhtautuminen maailman menoon tuntuu hieman liian rennolta.
Meistä tuntuu oudolta, ettei ”Big Brotherin” asukkaat tiedä mikä eläin on Suomen vaakunassa tai koska itsenäistyttiin. Jääkiekossa tämä näkyy esimerkiksi siten, että tunti tappiollisen pelin jälkeen joku saattaa olla jo huoltoasemalla pelaamassa räiskintäpeliä, kun samanikäinen Raipe aikoinaan itki ja puri hammasta vielä muutama tunti hävityn matsin jälkeen Koikkarin kentällä. Se, että nykynuoren maailmankatsomus ja toimintatavat ovat hyvin erilaiset entisaikoihin verrattuna, ei suinkaan vähennä sitä, että heistä voi tehdä erinomaisia jääkiekkoilijoita. Pitää osata itse ohjaajana muuntautumaan nykyajan vaatimuksiin.
Uusavuttomuus
Ja taas yleistetään. Mitä sitten on nykynuorten uusavuttomuus? Taas taannoin muistelin isäni kanssa, että miten hän menettikin sormensa. Kertomus oli lyhyesti: hän 5-vuotiaana oli naapurin samanikäisen pojan kanssa puita tekemässä ja kaveri löi hieman kirveellä epätarkasti. Nyt kun juttelee parikymppisten kanssa, niin he eivät välttämättä osaa vaihtaa lamppua, enkä kaikkia ainakaan uskaltaisi kirveen varteen päästää. Nykykiekkoilijanuoristakin löytyy niitä, jotka todella suhtautuvat ammattimaisesti urheilijauraansa, mutta suurin osa on rentoa porukkaa ja tekevät vain sen mitä käsketään. He luulevat tekevänsä hommansa täydellisesti, jos kukaan ei tule erikseen neuvomaan tai valvomaan lisäharjoitteita. Ilveksessä Sakke on sietänyt nuoria miehiä huonosti, eikä nuortenkaan kunnioitus taida olla sitä korkeinta tasoa Sakkea kohtaan. Ehkä ikänsä ja hyvän taloudellisen tilanteensa vuoksi Sakke ei ollut enää kiinnostunut opettamaan nuorukaisia ensin konttaamaan, sitten kävelemään ja lopulta luistelemaan. Hän halusi ympärilleen "helppoja" valmennettavia, jotka itseohjautuisivat.
No kuka on hyvä esimerkki uusavuttomasta? Tiedän erään, joka ajelee autolla, jossa on kolmatta sataa hevosvoimaa, hänen hansikaslokeronsa on täynnä parkkisakkoja, hän ei osaa vaihtaa itse talvirenkaita. Lisäksi hän vitsaili, että nuorena oli helppo käydä reeneissä, kun isä ja äiti toi Hummerilla kaukalon viereen. Pelikaverit kertovat, että hänen pysähtyessään jäällä täytyy valvoa, ettei hanskat putoa käsistä. Ei tappelun vuoksi, vaan siksi, että on niin löysä. Kaverin nimi on Jori Lehterä ja uskon, että hän ei olisi Ilveksessä kovinkaan montaa vaihtoa vetänyt matsia kohden, kun Sakke olisi ruorissa.
Ilves-johto omaksuu Saken ajatusmaailman
Poika ja Ilves-projektin alussa Ilveksen johto kertoili maailmalle ylpeänä huippuikäluokistaan. Nopeasti ääni kellossa muuttui, kun kärsimättöminä mestaruutta ei tullutkaan ensimmäisenä kautena. Nyt tilanne on edennyt siihen, että johdonkin suusta kuulee lauseita, että kyllä nuorten pitää itse hoitaa, ei heitä tarvitse opettaa ja kädestä pitäen neuvoa perusasioita. Minäkin toivon tätä. Mikä on sen hienompi kuin ammattimainen nuorukainen, joka tekee kaiken itse viimeisen päälle. Mutta, kun Ilveksen taustana oli se, että olimme koko ajan sijoilla kuusjakahdeksan ja meillä oli vahvaa omaa materiaalia tulossa, niin silloin Ilveksen olisi pitänyt pystyä sopeutua tilanteeseen ja tehdä rajusti töitä näiden nuorten kanssa, eikä edetä omaa mukavaa linjaa ja etsiä siihen sopivia pelaajia ulkoa päin. Olisi pitänyt tiedostaa, että maailma on muuttunut melkoisen paljon ja nuorten pelaajien opettaminen vaatii erilaisia ominaisuuksia. Nyt menestyvät valmentajat, joilla on kokemusta toimia 2000-luvun nuorten kanssa.
Olenkin miettinyt, mikä tämän täyskäännöksen aiheutti. Ilveksen johtohan ei itse ollut syvällisesti tietoinen lahjakkaista ikäluokistaan. Heille kävi useampi oman seuran arvostettu jäsen kertomassa faktoja ja jopa ulkopuoleltakin. Onpa heille kerrottu sisältäpäin sekin, että jos te nämä ikäluokat munitte, teidät tullaan muistamaan Ilves-historiassa pitkään ja erittäin synkissä merkeissä. Oma teoriani - onko se sitten sitä kuuluisa salaliittoteoriaa - on se, että kääntyikö takki senkin vuoksi, että toimiston väkeä alkoi ottamaan pattiin seuran historiasta tunnettujen persoonien vinkit ja Saken ajatusmaailmasta vakuututtiin niin, että päätettiin hankkia nopea menestys lähes päinvastaisella strategialla. Koottiin muukalaislegioona ja viimeisten "tietojen" mukaan jopa pelaajabudjetit ylittävä joukkue. Oliko tarkoituksena näpäyttää "tietäjiä" vai eikö toimistolta löytynyt yhtään henkilöä, joka olisi aidosti puolustanut alkuperäistä strategiaa ja sanonut Sakelle, että nämä omat kasvatit ovat kokoonpanossa ja piste. Ja heille tarjotaan riittävä rooli. Miksi kenestäkään ei ollut miestä puolustamaan Ilveksen strategiaa?
Oliko/Onko Ilves-ikäluokat oikeasti lahjakkaita?
Itsekin aloin jo välillä miettimään, että ovatko Ilveksen esim. 87-88 syntyneet oikeasti lahjakkaita. Tai ovat varmasti, sillä jokainen SM-liigaa pelannut pelaaja on varmasti lahjakas. He ovat käyneet läpi pitkän putken ja raivanneet tiensä miesten peleihin. Yleensä ikäluokasta lasketaan nousevaksi liigaan yhden pelaajan ja Mestikseen toisen. Ilveksen 87-88 ikäluokista liigaa ovat pelanneet Rask, Lindgren, Mielonen, Korhonen, Huhtala, Sandell, Helenius, Lehtivuori, Näppilä, Antonen, Pellinen, Snellman ja aikaisemmin "hukattu" Peltola. Mestistasollakin on esiintynyt muutamia pelaajia mm. Hölli ja Savolainen. Aivan kiistatta voidaan sanoa, että riittävää materiaalia oli omasta takaa. Tämä määrä on käsittämättömän kova. Esimerkiksi tarpeettomana päästetty Tommi Huhtala ei mahtunut Saken kuvioihin ja Ilveksen fanitkin jo pitivät kaveria turhana, mutta muutama päivä sitten 21-vuotta täyttänyt kaveri on ehjänä säilyessään tekemässä kautta, jota Turo Järvinen ei ole tähän mennessä urallaan saavuttanut.
Helppoa työmaata ei nuorten kanssa työskentely olisi tarjonnut, mutta kuka oikeasti menestymään haluava sitä odottaisikaan. Se olisi vaatinut pitkäjänteistä ja kovaa työtä, mutta sellaisestahan maksetaan hemmetin hyvää palkkaa koutsille.
...jatkuu
- Sakke ja sukupolvien välinen kuilu?
- Uusavuttomuus
- Ilves-johto omaksuu Saken ajatusmaailman
- Oliko Ilves-ikäluokat oikeasti lahjakkaita?
- Pelaajaa ei saa jättää tarjoamatta työvälineitä
- Esimerkki
- Enemmän kasvatteja, pisteitä enemmän
- Muukalaislegioona ei saa joutua PlayOut-peleihin
Sakke ja sukupolvien välinen kuilu?
Jätetään tässä käsittelemättä ne tragikoomiset asiat, miten Ilveksessä toteutetaan strategiaa ja miten mm. valmentajavalintoihin päädytään. Minulle jäi Sakari Pietilästä loistava kuva Saken ensimmäisestä visiitistä. Varmaan meille kaikille tuli tunne, että vain kruunu jäi puuttumaan ja Sakke olisi senkin vielä tuonut. Sakke tunnettiin erittäin ahkerana ja vuosien TV-esiintymisten jälkeen kaikille on varmasti välittynyt kuva mukavasta ihmisestä, joka tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Sakke oli pitkään poissa haalarihommista ja teki 20 vuoden jälkeen paluun Ilvekseen. Miksi nyt sitten ollaan tilanteessa, että urheilullinen menestys on mennyt takapakkia, taloudellissa tuloksessa on pahoja uhkakuvia ja ennen kaikkea Ilveksen junioripuolelle Sakke on kirosana?
Olen tullut päätelmään, että Sakke ei ole sisäistänyt täysin nykynuorten muuttunutta maailman käsitystä. Eräs menestynyt junnuvalmentaja totesi taannoin vierailtuaan 97-syntyneiden reeneissä, että poikien kanssa työskentely oli äärimmäisen vaikeaa, vaikka hän oli sitä ennen valmennustaukoaan tehnyt vuosikausia ja ilman suuria vaikeuksia. Valmentajan ystävä ansioitunut lääkäri toi asialle selityksen. Hän kertoi, että on aivan erilaista työskennellä ihmisten kanssa, joiden vanhemmat ovat syntyneet 1940-50-luvuilla kuin 1960-70-luvuilla. Kun Sakke oli meillä edellisen kerran, meillä oli pelaajia joiden omat vanhemmat olivat pääosin syntyneet vuosina 1930-1940. Yleistäminen on aina vaikeaa, mutta pääosin ihmisten moraalikäsitys on rapistunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja sitä myötä kasvatustavat. Tukena voin käyttää sitä, että Jääkiekkoliitossa on tehty pitkältä ajalta tutkimus 15-vuotiaiden pelaajien moraalikäsityksestä. Ennen vanhaan avioeroja ei meinattu suvaita ollenkaan, mutta tällä hetkellä 15-vuotias ei koe järkyttävän pahana pientä myymälävarkautta tai yksittäistä huumekokeilua.
Tullakseni tämän päivän Ilvekseen väitänkin, että ne parikymppiset kaverit, joita Sakke valmensi ensimmäisellä visiitillään ovat melko eri puusta veistettyjä kuin nykynuoret. Toki samaan aikaan Sakellekin on käynyt kuten monelle hyvin tienaavalle ihmiselle. Mukavuuden olo on voittanut valmentamisen kiiman. Sakke ei hyväksy nykynuorten uusavuttomuutta, vaan uskoo vanhoihin hyviin arvoihin. Hän ei ole mitenkään poikkeus, sillä itsekin päivittelen usein nuorten miesten menoa. Ja tällä en halua loukata palstan nuorempia kirjoittajia. Meistä vanhemmista (ja kalkkiksista) yleistäen nuorten suhtautuminen maailman menoon tuntuu hieman liian rennolta.
Meistä tuntuu oudolta, ettei ”Big Brotherin” asukkaat tiedä mikä eläin on Suomen vaakunassa tai koska itsenäistyttiin. Jääkiekossa tämä näkyy esimerkiksi siten, että tunti tappiollisen pelin jälkeen joku saattaa olla jo huoltoasemalla pelaamassa räiskintäpeliä, kun samanikäinen Raipe aikoinaan itki ja puri hammasta vielä muutama tunti hävityn matsin jälkeen Koikkarin kentällä. Se, että nykynuoren maailmankatsomus ja toimintatavat ovat hyvin erilaiset entisaikoihin verrattuna, ei suinkaan vähennä sitä, että heistä voi tehdä erinomaisia jääkiekkoilijoita. Pitää osata itse ohjaajana muuntautumaan nykyajan vaatimuksiin.
Uusavuttomuus
Ja taas yleistetään. Mitä sitten on nykynuorten uusavuttomuus? Taas taannoin muistelin isäni kanssa, että miten hän menettikin sormensa. Kertomus oli lyhyesti: hän 5-vuotiaana oli naapurin samanikäisen pojan kanssa puita tekemässä ja kaveri löi hieman kirveellä epätarkasti. Nyt kun juttelee parikymppisten kanssa, niin he eivät välttämättä osaa vaihtaa lamppua, enkä kaikkia ainakaan uskaltaisi kirveen varteen päästää. Nykykiekkoilijanuoristakin löytyy niitä, jotka todella suhtautuvat ammattimaisesti urheilijauraansa, mutta suurin osa on rentoa porukkaa ja tekevät vain sen mitä käsketään. He luulevat tekevänsä hommansa täydellisesti, jos kukaan ei tule erikseen neuvomaan tai valvomaan lisäharjoitteita. Ilveksessä Sakke on sietänyt nuoria miehiä huonosti, eikä nuortenkaan kunnioitus taida olla sitä korkeinta tasoa Sakkea kohtaan. Ehkä ikänsä ja hyvän taloudellisen tilanteensa vuoksi Sakke ei ollut enää kiinnostunut opettamaan nuorukaisia ensin konttaamaan, sitten kävelemään ja lopulta luistelemaan. Hän halusi ympärilleen "helppoja" valmennettavia, jotka itseohjautuisivat.
No kuka on hyvä esimerkki uusavuttomasta? Tiedän erään, joka ajelee autolla, jossa on kolmatta sataa hevosvoimaa, hänen hansikaslokeronsa on täynnä parkkisakkoja, hän ei osaa vaihtaa itse talvirenkaita. Lisäksi hän vitsaili, että nuorena oli helppo käydä reeneissä, kun isä ja äiti toi Hummerilla kaukalon viereen. Pelikaverit kertovat, että hänen pysähtyessään jäällä täytyy valvoa, ettei hanskat putoa käsistä. Ei tappelun vuoksi, vaan siksi, että on niin löysä. Kaverin nimi on Jori Lehterä ja uskon, että hän ei olisi Ilveksessä kovinkaan montaa vaihtoa vetänyt matsia kohden, kun Sakke olisi ruorissa.
Ilves-johto omaksuu Saken ajatusmaailman
Poika ja Ilves-projektin alussa Ilveksen johto kertoili maailmalle ylpeänä huippuikäluokistaan. Nopeasti ääni kellossa muuttui, kun kärsimättöminä mestaruutta ei tullutkaan ensimmäisenä kautena. Nyt tilanne on edennyt siihen, että johdonkin suusta kuulee lauseita, että kyllä nuorten pitää itse hoitaa, ei heitä tarvitse opettaa ja kädestä pitäen neuvoa perusasioita. Minäkin toivon tätä. Mikä on sen hienompi kuin ammattimainen nuorukainen, joka tekee kaiken itse viimeisen päälle. Mutta, kun Ilveksen taustana oli se, että olimme koko ajan sijoilla kuusjakahdeksan ja meillä oli vahvaa omaa materiaalia tulossa, niin silloin Ilveksen olisi pitänyt pystyä sopeutua tilanteeseen ja tehdä rajusti töitä näiden nuorten kanssa, eikä edetä omaa mukavaa linjaa ja etsiä siihen sopivia pelaajia ulkoa päin. Olisi pitänyt tiedostaa, että maailma on muuttunut melkoisen paljon ja nuorten pelaajien opettaminen vaatii erilaisia ominaisuuksia. Nyt menestyvät valmentajat, joilla on kokemusta toimia 2000-luvun nuorten kanssa.
Olenkin miettinyt, mikä tämän täyskäännöksen aiheutti. Ilveksen johtohan ei itse ollut syvällisesti tietoinen lahjakkaista ikäluokistaan. Heille kävi useampi oman seuran arvostettu jäsen kertomassa faktoja ja jopa ulkopuoleltakin. Onpa heille kerrottu sisältäpäin sekin, että jos te nämä ikäluokat munitte, teidät tullaan muistamaan Ilves-historiassa pitkään ja erittäin synkissä merkeissä. Oma teoriani - onko se sitten sitä kuuluisa salaliittoteoriaa - on se, että kääntyikö takki senkin vuoksi, että toimiston väkeä alkoi ottamaan pattiin seuran historiasta tunnettujen persoonien vinkit ja Saken ajatusmaailmasta vakuututtiin niin, että päätettiin hankkia nopea menestys lähes päinvastaisella strategialla. Koottiin muukalaislegioona ja viimeisten "tietojen" mukaan jopa pelaajabudjetit ylittävä joukkue. Oliko tarkoituksena näpäyttää "tietäjiä" vai eikö toimistolta löytynyt yhtään henkilöä, joka olisi aidosti puolustanut alkuperäistä strategiaa ja sanonut Sakelle, että nämä omat kasvatit ovat kokoonpanossa ja piste. Ja heille tarjotaan riittävä rooli. Miksi kenestäkään ei ollut miestä puolustamaan Ilveksen strategiaa?
Oliko/Onko Ilves-ikäluokat oikeasti lahjakkaita?
Itsekin aloin jo välillä miettimään, että ovatko Ilveksen esim. 87-88 syntyneet oikeasti lahjakkaita. Tai ovat varmasti, sillä jokainen SM-liigaa pelannut pelaaja on varmasti lahjakas. He ovat käyneet läpi pitkän putken ja raivanneet tiensä miesten peleihin. Yleensä ikäluokasta lasketaan nousevaksi liigaan yhden pelaajan ja Mestikseen toisen. Ilveksen 87-88 ikäluokista liigaa ovat pelanneet Rask, Lindgren, Mielonen, Korhonen, Huhtala, Sandell, Helenius, Lehtivuori, Näppilä, Antonen, Pellinen, Snellman ja aikaisemmin "hukattu" Peltola. Mestistasollakin on esiintynyt muutamia pelaajia mm. Hölli ja Savolainen. Aivan kiistatta voidaan sanoa, että riittävää materiaalia oli omasta takaa. Tämä määrä on käsittämättömän kova. Esimerkiksi tarpeettomana päästetty Tommi Huhtala ei mahtunut Saken kuvioihin ja Ilveksen fanitkin jo pitivät kaveria turhana, mutta muutama päivä sitten 21-vuotta täyttänyt kaveri on ehjänä säilyessään tekemässä kautta, jota Turo Järvinen ei ole tähän mennessä urallaan saavuttanut.
Helppoa työmaata ei nuorten kanssa työskentely olisi tarjonnut, mutta kuka oikeasti menestymään haluava sitä odottaisikaan. Se olisi vaatinut pitkäjänteistä ja kovaa työtä, mutta sellaisestahan maksetaan hemmetin hyvää palkkaa koutsille.
...jatkuu