Tulipa käytyä pitkästä aikaa katsomassa Meidän junnuja. Nopeasti jos jotain sanoisin, niin Kari Martikainen on saanut omaan silmään työmoraalin hyvään kuntoon. Olosuhteisiin nähden viisikkopeli on myös ihan kohtalaisessa vaiheessa, ainakin hyökkäyksellisesti. Pitää vielä ottaa huomioon, että kokoonpano on elänyt ja Martikaisen mukaan ei ole päästy oikein harjoittelemaan samoilla jätkillä.
Puolustuspelissä on enempi tekemistä, Lukko-pelaajat pääsivät pakkien selustaan heitetyillä kiekoilla paljon tulemaan vastahyökkäyksillä SaiPan oltua huolimaton kiekolla ja puolustusalueella SaiPa ei pystynyt puolustamaan puhtaasti. Ykkösketjulla Häkkinen-Mäntykivi-Hallikas oli keskiviikkoa heikompi ilta ja he ottivatkin pari omiin nimiinsä. Totean, että olen toki KooKoo-pelin suhteen raporttien ja tilastojen varassa.
Päätöserään ottelussa aiemmin lievään neppailuun sortuneen Häkkisen tilalle vaihdettiin edukseen esiintynyt ja hyvin kahteen suuntaan pelannut Jakub Vojnar ja uskoisin että koostumus pidetään tuossa muodossa seuraavaan peliin. On sanottava, että Mäntykivi pelaa ikäsekseen hyvää sentteripeliä, etenkin kun vastassa oli tänäänkin järjestäen pari vuotta vanhempia ja 15 kiloa painavempia senttereitä. Pysyy rauhallisesti kiekossa, jäkelee hyvin laitureille ja sijoittuu järkevästi. Eikä kaihda fyysistä peliä. Nyt vaan päättäväisesti hommia ja kohti unelmia, niin SaiPan edarikin pääsee nauttimaan seuraavan oman kasvatin Liiga-uroteoista. Fysiikkaa, räjähtävyyttä ja aloituksia pitää hioa paljon, jotta pystyy miesten tasolla sentterin tontilla lähivuosina pelaamaan.
Unohtui mainita, että valkoinen vieraspaita toimi itselleni erittäin hyvin. Uutuudenviehätystä sanoisi joku, mutta allekirjoittaneelle kaikki turhanpäiväinen uudistuminen vain uudistumisen ilosta on yleensä kauhistus ja näin perinteitä kunnioittavana kaverina olin kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt peliasuista livenä.