Nyt alkaa olla aika pienen yhteenvedon. Joukkueen rakenne näyttää todella hyvältä. Ainuttakaan tähteä en joukkueesta löydä, mutta siinä piileekin kliseemäisesti tämän porukan salaisuus. Pelin mennessä heikosti ei katseita tarvitse kohdentaa kehenkään, kuten Banhamiin tai Machuldaan, vaan suurin asia on yhdessätekeminen. Joukkuehenki on taas avaintekijöitä matkalla menestykseen. Kellekään ei kauden alkaessa anneta ratkaisijan viittaa tai roolia, vaan jokainen etsii itselleen sen oikean roolin. Ykkösketju voi rakentua Kossun, Snebun ja Holoman varaan, yhtä hyvin se voi rakentua Kohon tai Paakkarisen ympärille. Itsekkäitä vapaamatkustajia ei ryhmässä ole, vaan jokaisen on tsempattava SAIPAN eteen. Mälli on käsittääkseni taas itse valinnut pelaajansa, ja takuulla tulos on hyvä.
Ryhmä on joukko pelaajia, joilla on yhteinen tavoite. Se ei luonnollisesti ole Suomen Mestaruus, vaan pudotuspelipaikka. Aikaisemmin porukassa on voinut olla 1-2 pelaajaa, joiden tavoite ei ole SaiPan menestys, vaan 25 maalia runkosarjaan ja ensi kaudeksi NHL:ään. Uskon, että nämä tulleet pelaajat ovat tulleet SaiPaan henkilökohtaisen kehittymisen lisäksi auttamaan joukkuetta. Pudotuspelipaikka vaatii maksimisuoritusta, löysäilyä ei kukaan jaksa katsoa. Kohon ja kumppanien on astuttava pukukoppipelaamisessa entistä suurempiin saappaisiin, ja uskon, että pojilta se kyllä luonnistuu.
Snellmania pidän suorastaan superpotentiaalisena liigapelaajana. Jos ei nyt aivan NHL-potentiaalia, niin maalipyssyksi SM-liigaan löytyy potentiaalia. Laukaus, kädet, liike, peliäly, kaikki hyvää luokkaa. Voimaa löytyy, mutta se pitää saada siirretyksi kentälle. Atu Selinin alaisuudessa Snellman onkin pelannut parhaat pelinsä.
Palomäelle on tyrkyllä ylivoimapakin paikka, syksy näyttää, onko kesällä nosteltu kylmää rautaa. Tuolla laukauksella voi tehdä vaikka 20 häkkiä pakin tontilta.