Koskirannan paluun myötä pajatso alkaa ainakin kotimaisista olla aikamoisen tyhjillään. Liigaa kovemmissa kisoissa ei taida pelata montakaan Jarno Paimiolaisen jälkeen SaiPassa käynyttä, jonka voisi sanoa kasvaneen Liiga-tason runkopelaajaksikaan juuri eteläisen Saimaan rannoilla (tai vastaavasti nousseen rivimiehestä rotaation partaalta tulosvitjoihin). Onhan täältä noustu Tampereen ja Savon porukoihin ratkaisurooleihinkin, muttei tämän tiimoilta kummemmasta kasvatus- tai edes pelaajakehitystyöstä voida SaiPan suhteen puhua.
Se on paitsi sääli, myös hieman ihmeellistä, sillä yksi junantuoma toisensa jälkeen tuntuu ainakin oman muistini mukaan retostelleen, miten moni kuuluu menneen SaiPassa paljon eteenpäin. Tilanteessa, jossa SaiPaa voi lähihistoriassaan pitää kaikesta huolimatta keskikastin nippuna, mainittavaa eteenpäin menemistä ei miusta ole pääsy paremmalla liksalla jonkin valinnaisen pääkilpailijan riveihin. Jutille terkkuja.
Ellei täysimääräisesti muiden koulimaa Vaakanaisen Urhoa lasketa, ainoat SaiPasta muiden sarjojen tasolle kehittyneet kotimaiset nuoret pelaajat on Robin Salo, viime kauden suhteen Ahti Oksanen ja lainasopimuksensa turvin äärimmäisen taannehtivasti Jaakko Rissanen. Ja niin kauan kuin alueen oma juniorituotanto ei lyö toden teolla läpi ja pullauta ulos ensimmäistä itse koulittua runkomiestä sitten Mankisen ja Maalahden, veli Czesckun mainitsemaa jatkumoa eivät oikein voi edustaa kuin hylkiöasemasta tai Mestiksestä KHL:aan -tyyppiset satumaiset tarinat. Tämäkin vain sillä ehdolla, että ruohomaita ja kumppaneita pääsee Korruptio Hoki Liigan pikkuporukoihin jatkossakin. Koskiranta on toki oma lukunsa luovittuaan omilla ansioillaan tiensä mantereen (ei Kallen) johtavan kiekkoputiikin luottosentteriksi, mutta jos Ruohomaa olisi läpimurtonsa tehnyt tässä eteläisemmässä keltamustassa, kuolattaisiin tätä varmasti joka kevät takaisin.
Mestis-naarausten suhteen ei ole vähääkään varaa olla ylimielinen. Päinvastoin; kyläseuran on aina ja iankaikkisesti löydettävä halvalla helmiä. Koskirannat olivat sellaisia, Vauhkonen oli sellainen, Piitulainen oli sellainen. (Toki moni meistä ottaisi oletettavasti Olavin kakkosen laitaan ryskämään hinnan ollessa kohdallaan. Itse ainakin.) Näitä helmiä etenkin kurjistuneessa taloustilanteessa on Tuomenoksan Anankin nöyrryttävä Mestiksen syövereistä naaraamaan, vaikka mieli halajaisi kahmimaan alelaarien sijaan kerran elämässä kultakimpaleita ja muualla valmiiksi hiottuja timantteja.
Ellei seuraa kohtaan synny kiitollisuudenvelkaa, miksi muualta kotoisin oleva palaisi kierrokseltaan juuri SaiPaan kuten Jarno K.? Miun on ihan järjettömän vaikea nähdä potentiaalista paluumuuttajarintamaa ihan hillittömän hyvänä, vaikka veli Czescku tahtoisikin nähdä. Muissa samankokoisissa seuroissa toivotaan kiiskisten ja niemien paluuta, meillä kotimaisista märimpiin päiväuniin pääsee Jesse Mankisen karriäärillä. Huolestuttavaksi on mennyt.
Tätä olen usein itsekseni ihmetellyt, että niinkin pitkään jo liigassa pelannut Saipa harvoin jos koskaan suoltaa maailmalle mitään mainittavaa pelaajatuotantoa. Enkä tätä nyt tarkoita mitenkään vittuiluna vaan ihan oikeasti ihmettelen. Erinomaisia ulkomaanhakuja lähes vuosittain mutta se oma pelaajatuotanto junioreista on lähes nollissa.