Onhan meilla kahdeksantena pakkina Hugo Rikkilä, joka on selkeästi osoittanut olevansa potentiaalinen Liiga-puolustaja. Samoin on Mikael Koskimies, joka pelasi jo viime kaudella 22 Liiga-ottelua huomaamattoman luotettavasti. Myös Ketterässä korkoa kasvamassa oleva Leevi Karjalainen esitti viime kaudella pelaamissaan 16 Liiga-ottelussa hyvinkin lupaavia ja pelottomia esityksiä, sellaisia joiden luulisi sopivan hyvin Pekka Virran systeemeihin. Liiga-tunnelmaa voisivat seiskapakkina käydä nuuhkaisemassa myös nuoret lupaukset Aapo Sarell ja Elmeri Laakso. U20-joukkueen loppukausi kun menee alemmassa jatkosarjassa, niin sieltä voi tiukan paikan tullen irrottaa useampiakin runkopelaajia Liiga-joukkueen puolelle.
Olkkonen on saikulla tämänhetkisen arvion mukaan noin itsenäisyyspäivään asti, eli häneltä jäisi väliin noin 7 ottelua. Ilman loukkaantumisia meillä on siis 7 kokenutta Liiga-pakkia, 3 tasonsa Liigan puolella jo näyttänyttä prospectia ja näiden lisäksi ainakin 2 Liiga-tasoa tosissaan tavoittelevaa nuorta lupausta. Ei tässä tilanteessa minun mielestäni ole mitään syytä lähteä haaskaamaan rahaa uusiin puolustajiin. Jos tulee pari loukkaantumista lisää, niin annetaan mieluummin pitkällä sopimuksella SaiPaan kiinnitettyjen nuorten pakkilupausten mennä haastamaan Huttulaa ja Peltomäkeä peliajasta.
Juurikin näin. Rikkilä on ollut todella ilahduttava tuttavuus liigatasolla, ja näyttänyt niin liikkeen kuin asenteen osalta, että ansaitsee minuutteja ylhäällä.
Ja täytyy muistaa, että A-junnujen Liigassahan Rikkilä on jo ihan ylivertainen. Hän on tehnyt siellä 12 ottelussa 15 pistettä, eli hänen pisteitä-per-peli -tahtinsa (1,25) on kovin kaikista vähintään 10 peliä pelanneista puolustajista. Pistemielessä dominoivin pakki on ollut kyllä TPS:n Jimi Suomi, joka on 8 pelissä tehnyt 15 pistettä, mutta Rikkilä sitten heti siinä kannassa. Kyllä tällaisille kavereille täytyy antaa vastuuta ja roolia, ja siten auttaa heidän kehitystään.