Ihan heti ei olisi uskonut, että maanantaille menee, mutta nyt kävi näin. Toivin mukaan tässä ollaan kerätty oppirahoja ja täysillä herätty todellisuuteen. Maanantaina ratkotaan hyvin suuria asioita.
Jos SaiPalla oli katkaisemisen vaikeus noissa kolmessa edeltävässä pelissä ja sen myötä lievä jännitys/kohmelo, niin eilisessä pelissä kyllä purkautui ne jännitteet. Se aiempien pelien kiihkeyskin oli lopulta poissa. Ei tullut kolmannessa erässä turhautumisia, ei mitään kuumenemisia kummankaan puolelta. SaiPa sai nollattua eilisessä pelissä tuon kaiken ja lähtee maanantaina puhtaalta pöydältä. Giliatin rangaistuslaukaus oli hyvä (hyvässä mielessä) esimerkki tästä. Jotenkin tyhjäpäänä kävi vaan läpiluistelemassa sen. Sillä rankkarilla ei ollut mitään väliä. Ottelusarja ei enää ollut päällä. On vaan yksi tuleva peli.
Markkasella on tuskin yhtään mitään vialla, epäilen että kyseessä oli Tirkkosen uhkarohkea kokeilu, jolla saatiin Jussille lepoaikaa maanantaiksi. Parhaimmillaanhan Andy olisi voinut pelata nollapelin ja kerätä kaiken kunnian. Nyt kävi sitten näin.
JYPin pelaajilla alkaa olemaan nyt se olo, kuin SaiPalla oli kolmen voiton jälkeen. Jatkoon meno tuntuu on selviöltä. Todellisuus on ihan kaikkea muuta.
Kaiken avain maanantain peliin on kuitenkin oman pelin kuntoon laittaminen. On ihan sama kuka pelaa JYPin maalilla, tai ketkä ovat loukkaantuneina, jos oma pelin toteutus ei ole kaikkien mielessä. Yksinkertaisia juttuja, mutta niin vaikeita toteuttaa kun on väsynyt. Jos oma peli saadaan kuosiin, SaiPan voitto on lähellä Kisapuiston pienessä kaukalossa.
Jospa Lappeenrannnassa oltaisiin opittu viime sääleistä se, että housuun paskominen ei tunnu kivalta. Tällä hetkellä tulee Matti Nykäsen lause mieleen:
"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin."
