Entäs kun tämä uutuudenviehätys olisi mennyt ohi? Tuskin teitäkään enää muutaman vuoden tahkoamisen jälkeen kiinnostaisi samoissa määrin samat joukkueet. Itseäni epäilyttää tässä hommassa eniten juuri se, että tämä on hetken huumaa, alkuun riittää sponsoreita ja katsojia, rahaa tulee ovista ja ikkunoista, siinä vaiheessa jos kävisi niin ikävästi, että uutuudenviehätys loppuisi, yleisö häviäisi, sponsorit laantuisivat, joukkueet joutuisivat todella pahaan taloudelliseen ahdinkoon.
Tuota minä olen yrittänyt ainakin siinä Pohjolaliigaa koskevassa ketjussa sanoa. Vaikea sanoa suoraan tutkimatta mitään muuta kuin sen, että perinteisten jääkiekkomaiden keskenään perustamissa ylikansallisissa sarjoissa on vahva kuplan maku: uutuuden viehätys voi hyvinkin olla suurta, mutta mitä sitten, kun se loppuu? Jäljelle jää samat tai ehkä hiukan nykyistä SM-liigaa korkeammat yleisömäärät ja todella paljon suuremmat kulut matkustamisesta sekä paineesta huomattavasti korkeampaan pelaajabudjettiin. Sponsoreilla rahoitetaan pelaajat ja sponsorisopimusten suuruus määräytyy suoraan näkyvyyden (yleisömäärien) mukaan. Kun kupla puhkeaa, on pysyvä vahinko jo tapahtunut. Kyseessä on siis valtava riski.
Ylikansalliset sarjat voivat olla hyvä asia sellaisten maiden jääkiekkoilulle, joissa vahvaa oman liigan perinnettä sekä liigabrändiä ei ole. Tästä esimerkkinä Minskin ja Riikan pelaaminen KHL:ssä sekä Ljubljanan, Jesenicen (SLO) ja Alba Volanin (HUN) pelaaminen Itävallan sarjassa. Näille seuroille ylikansallisessa liigassa pelaaminen ei ole juuri mikäänlainen riski. Sen sijaan maissa, joissa omalla sarjalla on vahva asema, oma vahva liiga tuo jatkuvuutta (kuten nimim.
Jussi77 jo kirjoittikin). Jatkuvuuden vaihtaminen tuntemattomaan on jokaisella liike-elämän sektorilla valtava riski. Kasvua pitää hakea jatkuvuuden nimissä.
Futiksen puolelta voidaan ottaa esimerkki: jos UEFA katsoisi, että Euroopan Superliiga olisi potentiaalisesti hyvä juttu, se perustaisi sen itse. Sen sijaan se esti tylysti joidenkin seurojen haaveilut moisesta, koska se katsoi, että seurojen itsenäisesti perustama liiga aiheuttaisi lajille lopulta pelkästään vahinkoa. Ja nyt puhutaan sentään jalkapallosta, joka painii taloudellisesti täysin eri sarjassa.
Muistetaan, että osa eurooppalaisten liigojen (sekä jalkapallossa että jääkiekossa... ja myös muissa palloilulajeissa) viehätyksestä ja jännitteestä tuovat otteluissa käyvät vieraskannattajat. Heitä ei paljoa näkyisi areenalla, jos vastustajana pelaisi Moskovan Dynamo. Puhumattakaan AK Bars Kazanista. Puhumattakaan Metallurg Magnitogorskista. Puhumattakaan sitten Barys Astanasta tai Neftekhimik Nizhnekamskista. Tai edes Hamburg Freezersistä. Tuskin edes Tukholman Djurgardenin kannattajat Helsinkiin eksyisivät.
Mainittakoon vielä, että KHL on itse lukuisista tähtipelaajista huolimatta olemattomien yleisömäärien (huolimatta alhaisista lipun hinnoista) takia joutumassa suuriin vaikeuksiin. Edes rikkaita venäläisiä luonnonvarafirmoja ei kiinnosta sponsoroida, jos sponsorointi ei tuota heille mitään.
Äänestyksen avaajan mielipiteet ja tarkoitusperät todellakin tiedetään. Eikä siinä mitään, pitäähän tuotakin mielipidettä kunnioittaa, kun kerran niin intohimoisesti hän niitä läpi ajaa. Hän kuitenkin toitottaa sanomaansa täysin tunnepohjalta ja on siten kuuro järkipuheelle. Hän ei näe sitä, että liike-elämssä hallitsemattomien riskien ottaminen on silkkaa idiotismia. Tilanne muistuttaa minua minua Relanderin ajan Sonerasta. Samanlaiseen mitääntuottamattomaan jankutukseen, kuin mitä pohjolaliigaketjussa vedettiin, en juuri siksi jaksa enää lähteä mukaan.