Kai sitä jännettä voisi kiertää esim. sanoilla vireystila, lataus ja ehjä suoritus/peli yms. Kamppailuun kannattaa panostaa, sitähän tuo pystypaini ja miekkailu kaukalossakin enimmäkseen esittää. Voittamalla kaksinkamppailuja pystytään edistämään omaa peliä ja päinvastoin. Ihme sinänsä, ettei sellainen asia ole jo kaikilla selkärangassa vuosien tahkoamisen jälkeen.
Toinen asia, mitä kaipaisin hartaasti, on viisikkopelin sisäistäminen läpi ottelun. Eli että kaikki mitä kentällä tapahtuu, tehdään yhdessä ja joukkue ensin periaatteella. Vaihtoja myöten. Käytännössä se tarkoittaa aktiivia reagoimista ja myös ennakointia joka tilanteeseen. Ettei tule esim. tilanteita, jossa yksi painaa kiekkoa laitaan vastustajan tuuppiessa, toinen, ja ehkä kolmaskin, seuraa 3 m:n päässä vierestä selkä suorana vilkuilematta ympärilleen ja loput kuka missäkin. Epäilemättä tämänkin laitapainin purkauduttua aktiivisempi, luistelevampi puoli on vahvoilla. Se joukkue, jonka jäsenet seuraavat koko ajan mitä ympärillä tapahtuu. Pää pyörii. Kauden aikana olen saanut SaiPan monet kerrat kiinni laitapainin yksisilmäisestä tuijottamisesta ja siitä, ettei monikaan ole osannut reagoida painin lopputulokseen ja kiekon liikkeisiin ajoissa. Siihen, kun vastustaja on painin voittanut ja hiipinyt vaivihkaa taustalta tekopaikoille. Sitten onkin jo kiire säntäillä, kun vastustajalla on vauhti päällä kohti Tuohimaata.
Niin no. Päivänselvä asiahan tuo pitäisi olla, mutta kun näyttää monesti unohtuvan yhdeltä jos toiseltakin. Kai sitä pelin lukemiseksikin voi nimittää, taidoksi jota kaikilla ammatikseen kiekkoilevillakaan ei ole. SaiPassa sen mielestäni taitavat parhaiten Kunyk, Löfman, Denisov, Kaksonen, Koho... Eli kaipa se on osin myös kokemuksen puutetta. Viime kauden Nättinen oli toki usein hyvä karvaamaan ja saamaan riistoja ja sitä myöten tilanteitakin. Pisteitäkin sillä tavoin kertyi mukavasti, mutta nyt on toisin.