Itse muistan senkin ajan, kun peli-iltoina piti lähteä "ulkoilemaan" Vapaudenaukion kulmalle Urheilu-Arkan eteen... Joku henkilökunnasta päivysti liikeeen puhelimen ääressä ja kävi erätauoilla kirjoittamassa vihreään liitutauluun tilanteet. Siinä sitten taas puoli tuntia spekuloitiin, miten käy tai käytiin kotona lämmittelemässä. Yleensä tämän "median" edessä oli aina porukkaa peli-iltoina. Se oli jo "melkein livelähetys".
Pitkäänhän tuo tv-näkyvyys on ollut pääkaupunkikeskeistä jo siitäkin syystä, että tv-talot ovat olleet Nordiksen ja Jaffalan naapurissa. Helppoa ja halpaa tehdä uutispätkiä. Nykyisin onneksi aluetoimituksillakin on jo paremmat resurssit, mikä mahdollistaa nopean reagoinnin. Netin kaudella jakelu ei ole enää ongelma. Itse en noita valtakunnallisia pätkiä juuri kaipaa, sillä ne eivät monestikaan tuo mitään uutta jo tiedettyyn. Kunhan ihmettelevät, miten näin on päässyt käymään - yleensä enemmän tai vähemmän viipeellä.
Suuri yleisö saa seurata nykyään jääkiekkoakin ammattilaisurheiluna. Siinä konseptissa suuri on yleensä kaunista ja saa ihailua osakseen. Monet unelmoivat osallistumisesta "rahajoukkoon" tavalla tai toisella. Usein yhtälö onnistuukin ja saamme seurata kelpo suorituksia. Mikään tae onnistumisesta iso rahatukku ei kuitenkaan ole. Minä taas olen saanut parhaat kiksit siitä, kun pieni ja usein vähävarainen joukko on osoittanut huimaa, todellista ja sydämestä kumpuavaa urheiluhenkeä ja lyönyt kapuloita isompien rattaisiin.
Tunne on erityisen hieno, kun henki voittaa materian. Siitähän suomalaisessa urheilussa on kautta aikain paljolti ollut kyse. Ja on yhä, sillä pelkästään rahan voimalla finskit eivät jyllää juuri missään. Edes paikkaa ralli- tai formulatallissa ei pystytä nykyään ostamaan, vaikka kuulema varakkaita olemmekin. Kansakuntana.