Millä mielin uuteen kauteen?
Täällä kauden alkua odotetaan jo kovasti toiveikkain, mutta myös pelonsekaisin tuntein. Viime kaudella kiinnostus kuoli marraskuussa. Edellisellä kaudella Kaukaan Pääty taisi julistaa kauden päättyneeksi (ainakin pudotuspelikamppailun osalta) joskus itsenäisyyspäivän tienoilla. Tätä kauemmas en oikein halua edes muistella.
Panoksellisia matseja on siis odoteltu kauden alkaessa noin 10 kuukautta, joten onhan tässä nälkä taas kasvanut. SaiPalla on mielestäni oikein hyvät mahdollisuudet palata vakavasti otettavaksi Liiga-seuraksi. Uusi valmennus, uudet omistajat, uusi ja osaavalta vaikuttava urheilu- ja seurajohto ja osittain myös uudistunut joukkue Ville Petmanin johdolla lupaavat hyvää. Seuraa on ihan aidosti siivottu.
Toisaalta minua kalvaa puolustuksen kapeus, kärkihyökkääjien vähyys ja se, että meidän ykkösmaalivahti on heti alkukaudesta kuukausia sivussa. Oskari Salminen onneksi helpottaa tätä viimeksi mainittua. Samalla kuitenkin ahdistaa, että maalivahtiruletti menee mitä todennäköisimmin taas marraskuussa uusiksi.
Kyllä mä lähden siitä ajatuksesta, että kiekkolegenda Raipe piiskaa uudistuneen SaiPan uuteen alkuun ja voitokkaaseen syksyyn. Ville Petman löytää itsensä kevään MM-ringistä, Naukkarinen, Kalapudas ja Kivenmäki painavat +30 pinnaa mieheen, Kousa ei olekaan vielä valmis eläkkeelle ja nuoret pakit lunastavat
potentiaalinsa. Aho käyttää luvatut reagointivarat johonkin tarkoin harkittuun jokerikorttiin ja Salmisen lähtiessä voittamaan Sveitsin mestaruutta Lindberg saapuu sairastuvalta ylittämään skeptisimpienkin odotukset. Kuntz voittaa matkarahat torille Veikkaukselta SaiPan mestaruuskertoimella 300.
Toisaalta jos ekan 15 pelin jälkeen ollaan jumbona ja pleijarijuna alkaa pakenemaan, voi tunnelma olla aika kamala. Olisiko näiden skenaarioiden välillä tilaa?