SaiPa kaudella 2024–2025: ”Voittavan jääkiekon alkeiskurssi”

[Aapee79]

Paljon pöljempää se on tuijottaa jotain voitettujen kamppailuiden kokonaismäärää, kun pelaaja on tullut kesken kauden joukkueeseen. Pakkohan tuota on prosenttien kautta katsoa, jos yksi on pelannut 18 ottelua ja osa 32. Ei kamppailuiden voittaminen toisaalta kerro mitään siitä soveltuuko pelaaja alivoimapelaajaksi. Rölli on heikko puolustussuuntaan, mutta kyllä hän sieltä rännissä olevasta kaksinkamppailusta useammin tulee kiekon kanssa pois kuin kiekottomana. Se onkin sitten toinen kysymys, monestiko hän ehtii ajoissa paikalle.

Eikö sama päde myös toisinpäin eli prosenttiin, kun on pelannut vasta 18 peliä? Sanoin, että otanta on pieni ja numeroiden taakse on hyvä katsoa. Jos Ströbä vetää kauden loppuun asti tuon 60%, niin pakko se on uskoa sitten. Tällä hetkellä yli 15 peliä pelanneista Kim on sijalla 8. Edellisellä täydellä kaudella oli siellä n.250 sijoituksessa eli puntilla on viime vuodet käyty! Tämä tästä tähän.

 

[Barney]

Ihan tarkalleen en tiedä, että miten nuo kaksinkamppailut tilastoidaan ja mikä lasketaan kaksinkamppailuksi, mutta nopealla vilkaisulla Strömbergillä näyttäisi olevan niitä tilastoituna alle kymmenen ottelua kohti, kun muilla SaiPan hyökkääjillä ne ovat luokkaa 12-15 kaksinkamppailua/ottelu. Tuo kamppailuiden määrä kannattaa myös huomioida, sillä tilasto näyttää kivemmalta, jos jätetään heikon odottaman kamppailuihin menemättä, mutta jos niihin päätetään mennä, niin jatkopaineen avulla voidaan saada hyvinkin vaarallisia riistoja aikaiseksi.

Ihan jo silmätestillä näkee, että Strömberg aika monessa tilanteessa antaa hyökkäyspäässä näennäisen paineen ja jättää menemättä kaksinkamppailutilanteeseen, jossa hän on altavastaajana. Tuo johtaa usein siihen, että vastustaja pääsee kiekottelemaan helposti paineen alta pois. Jos tilanteen ajaisi loppuun ja vaikka häviäisi sen kamppailutilanteen, niin se tuo vastustajille painetta ja kiirettä, mikä monessa tilanteessa auttaa omaa joukkuetta voittamaan sen seuraavan kaksinkamppailun.

Tilastot on hyvä työkalu, mutta jotta niistä saadaan oikea informaatio irti, niin niitä on hyvä myös tulkita. Vaikka prosentuaalisesti Strömberg onkin joukkueen paras kaksinkamppailussa, niin esimerkiksi Mikko Petman on tässä SaiPan pelitavassa huomattavasti parempi kaksinkamppailupelaaja. Strömberg on myös halutessaan fyysisesti vahva vääntäjä, mutta hänen pitäisi ottaa käsijarru pois päältä ja antaa mennä.

Tärkein asia SaiPan hyvässä alkukaudessa on ollut tuo karvaus, jolla on saatu rikottua vastustajien hyökkäyspeli ja saatu vaarallisia riistoja sekä pitkiä hyökkäysmyllyjä aikaiseksi. Jos yksi pelaaja viisikosta menee 95% suorituksella tilanteeseen ja jättää karvauksen kesken, niin koko paketti hajoaa ja tiloja alkaa löytymään. Tuossa Strömbergillä on edelleen se isoin kehityskohta.