Machuldan paluu sytytti selkeästi jengin taistelemaan. Ensimmäisessä erässä SaiPa luisteli samalla tavoin, kuin kauden alussa ja kaikki näytti hyvältä. Kunnes. Kunnes huomasin, ettei keltapaitojen hermot pitäneet/taito riittänyt edelleenkään edes täydellisien maalipaikkojen hyödyntämisessä. Machulda rakensi paikkoja loistavasti, mutta ikävä kyllä myös hukkasi omiaan prosentilla, johon ei Kisapuistossa olla totuttu. Jouduin liian usein sanomaan että "kyllä Vallu ennen on tuosta pistänyt sisään.". Joka tapauksessa Vallu taisteli ja pelasi mielestäni hienon ottelun, jonka kruununa tärkeä johtomaali maalinedushässäkästä. En tiedä, milloin viimeeksi olen katsomossa yhtä paljon riehunut ja huutanut, kuin tuon osuman jälkeen. Kenties liigakarsinnoissa?
Sitten JYP tuli tasoihin, mutta positiivinen asenne oli edelleen vallalla: "kunhan eivät kolmatta tee", sanoin.
Antti Virtanen heitti peruslämärin ja sinne upposi. Sinne upposi tämän kauden SaiPa.
Viimeisellä minuutilla oli loistavia tilanteita, mutta kiekko ei tällä(kään) kertaa pomppinut sopivasti. En olisi ottanut vastuuta teoistani, jos se olisi pomppinut meidän kannalta suotuisasti. Mutta ei.
JYP teki tänään voittoon tarvittavat osumat ja SaiPa hukkasi omat paikkansa ratkaista ottelu.
Antti Hulkkonen, Vladimir Machulda, Lubomir Vaic, Tomas Duba, Pekka Tirkkonen. Kaikki nämä olivat tänään rautaa, mutta se ei riittänyt voittoon.
60:00 2-3. Vitutus, epäusko. Loistava alkukausi ei riittänyt playoffseihin.