Jo neljäs käsittämättömän hieno kotipeli SaiPalta! Rahoille on todellakin saanut vastinetta tällä kaudella, sillä joka kerta hallilta poistuessa on ollut fiilikset katossa. Tänään kuitenkin oli se paras ilta näistä neljästä. Kyllä nyt on hienoa olla SaiPan kannattaja! Yleisömäärä tänään oli ehkä huonon kelinkin takia hieman vähäinen, mutta eiköhän vahinko oteta lauantaina takaisin, kun kylään saapuu 'paikallisvastustaja' Pelicans.
SaiPan työmoraali oli tänään todella loistava ottelun alusta loppuun asti. Kaikki pelaajat pistivät itsensä täysillä likoon ja peli oli täynnä erilaisia uhrautumisia joukkueen eteen. Esimerkkinä nyt Hirvosen heittäytyminen kiekon eteen ensimmäisessä erässä: nilkuttaen vaihtoon ja minuutin päästä taas kentällä ja hirveä työmäärä vuorostaan karvauksen ja taklauksen muodossa. Kauppisen loisto-otteet mainittiin jo kertaalleen ja pakko on itsekin nostaa kapteeni erikseen ilmoille. Enpä ole aikaisemmin nähnyt Kauppisen jysäyttävän moisia pommeja ja muukin tekeminen on entistä skarpimpaa. Kantaa selkeästi ylpeänä C:tä rinnassaan ja haluaa näyttää olevansa sen arvoinen. Esimerkillinen pelaaja!
Maaleista hivenen. Nokelaisen uran toinen liigamaali syntyi kurottamalla aivan maalin edestä Qvistin poikittaissyöttöön, vaikka HPK:n pakki roikkui kyljessä kiinni. Maali lirahti ehkä hivenen helpon näköisesti Tallasin jalkojen välistä (?), mutta moiset yhden kosketuksen ohjaukset ovat aina melkoista lottoa maalivahdin kannalta. Kaartisen maali oli vuorostaan seurausta hyvästä kiekonsiirtelystä HPK:n alueella ja viivalta tullut loistosyöttö tavoitti Kaartisen aivan yksin Tallasin nokan alta. Kaartinen veivasi maalintekijän varmuudella Tallasin pihalle ja nosti kiekon maalin kattoon. Kolmas olikin jo sitten melkoinen flipperimaali, joskin olen varma että Kokko väittää kopissa kivenkovaan laskeneensa kulman tarkasti ennen laukausta - taitomaalihan se tietysti oli! Kokko siis putsasi kiekon omalta puolustusalueelta kovalla lämärillä laidan kautta ja Kisapuiston laidat tarkasti tuntevana Pete siis osasi tähdätä oikeaan kohtaan laidassa ja suoraan tyhjään HPK-byyriinhän se kiekko sitten lerpatti. Tuon maalin jälkeen kentälle heitettiin SaiPan nelosketju (viimeisessä erässä - ajatella!) ja kukapa muukaan kuin ikitaistelija Yli-Torkko karvasi kiekon itselleen VALTAVALLA taistelulla HPK:n maalin takana. Tore pääsi taas kävelemään suoraan Tallasin nokan alle ja vippasi erittäin pienestä kulmasta kiekon etuylänurkkaan ja suoraan maalin kattoon. Kuin vakuudeksi maalin synnystä, kiekko jäi kiinni maalin sisään - siellä lepäsi!
Puolustajat tekivät loistavaa työtä kolmannen erän lopussa, kun runkopelaajista Bruun ja Pekkala oltiin laitettu istumaan kymppejä loppupeliksi. Pekkalan tuomiosta en valita, kun en tiedä tarkalleen mistä se tuli, mutta Bruunin kympistä sananen. Tilannehan oli kuin toisinto HIFK-matsista, jossa Viitaluoma horjahti juuri samalla hetkellä, kun Bruun oli tulossa häntä taklaamaan. Tällä kertaa HPK:n pelaaja meni jostain käsittämättömästä syystä polvilleen/pois tasapainosta juuri hetkeä ennen kontaktia ja jälleen Bruun oli epäonnisessa asemassa, kun inhimillinen reaktiokyky ei riittänyt vauhdin jarruttamiseen - saati pysäyttämiseen - ennen kontaktia. Pahalta näytti ja tilanne mielestäni oli aivan selvä: pää edellä laitaan vastustajan kontaktista. Ei missään nimessä tahallinen teko eikä todellakaan Bruunin vika, mutta kukkahattutätiliigan yleisen linjan mukaan 2+10 oli päivänselvä tuomio. SaiPa siis taisteli viimeiset 6 ja puoli minuuttia neljällä pakilla (kävikö Nevalainen kentällä?). Työmäärä ja asenne oli valtaisa - loistavaa katsottavaa!
Hyökkäyksessä kentät näyttivät loksahtaneen juuri niin hyvin paikalleen, kuin ennakkoon osasi odottaa. Qvististä on paljon enemmän hyötyä nyt, kun hänellä on laidoillaan hivenen käsiä omaavat pelaajat. Namupassi Nokelaiselle ensimmäiseen maaliin oli kuin kirsikka kakun päälle. Nelonen oli ketjuista eniten ongelmissa omassa päässä, mutta omista pois päästyään ketju suorastaan kyllästi Kisapuiston vittumaisuudellaan ja ennenkaikkea jatkuvalla polkemisella ja taistelulla. Nielikäinen on kyllä positiivisessa mielessä sekaisin kentällä, kun kaasupoljin on joko pois päältä tai sitten täysin pohjassa. Hauskan näköistä, kun täysillä tsemppaava Nielikäinen polkee vastustajan pakin perään hakemaan päätyyn heitettyä kiekkoa - katsomoon suorastaan kuuli lirinän vastustajan lahkeesta...
Kakkosketju oli tänään oma viime kaudelta tuttu pirteä itsensä. Vahvaa kahteen suuntaan pelaamista kaikilta. Ykkönen on nykytilassaan myös hieno kokonaisuus. Sachl pelaa todellakin sen näköisesti, että NHL:ään ollaan menossa ja Hirvonen on aivan käsittämätön energiapakkaus. Immonen sitten on ketjun tasapainottava lenkki rauhallisine kiekonjakeluineen. En todellakaan tiedä, minne Machuldan istuttaisi, jos mies lauantaina kokoonpanoon on nyt tulossa.
Myllyksen toinen nollapeli kotipeleissä tuli sillä perinteisellä kaavalla: muutama haamukoppi, mutta muuten SaiPan puolustajat pystyivät pitämään HPK:n poissa todella vaarallisilta tekopaikoilta, eikä Jamolla sitten ollut suurta hätää kiekkoja poimiessa. Sykähdyttävimmät hetket olivat, kun HPK pelasi ilman maalivahtia kahden miehen ylivoimalla ja Jamo pääsi koittamaan maalintekoa kahdesti. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, että nytkö se ihme nähdään - saman reaktion taisi kokea koko katsomo suosionosoitusten määrän perusteella. Ei se kaukana ollut, ehkä sitten seuraavalla kerralla.
HPK oli tänään kuin varjo viime kausista. Omaan silmään tarttui positiivisessa mielessä vain Tony Virta, mutta muut olivat enemmän tai vähemmän tasaista massaa. Surkuhupaisin ilmestys oli hermonsa kotiin jättänyt Teemu Aalto, joka ei sulattanut mitään kentän tapahtumista. Jatkuvasti kirkumassa joko tuomarien tai SaiPalaisten perään. Tiedän Aallon olevan loistava pelimies kunnossa ollessaan, mutta tänään luistinten lisäksi näytti painavan jokin muukin - sen verran mystistä oli hänen käytöksensä. Tallas oli maaleista huolimatta loistava. Teki muutaman todellisen paraatipelastuksen ja huokui varmuutta. Häneen ei HPK tänään kaatunut - kenttäpelaajat olivat vain niin huonoja. SaiPa pystyi painamaan hyvällä pelillään HPK:n hyökkäykset kulmiin, tai pysäyttämään rakentelun jo keskialueelle. SaiPan karvaajat saivat useasti kiekon HPK:n hitaan oloisilta puolustajilta suoraan hyökkäysalueella. Ihmeellisen huono Hämeenlinnalaisjoukkue tänään jäällä oli.
Kiitokset menevät jälleen SaiPalle loistavasta kiekkoillasta. Tuollaisella tekemisen meiningillä mennään tällä kaudella todella pitkälle. Tällaiset pelit suorastaan huutavat lisää katsojia halliin - tämän kauden SaiPaa ei kannata aliarvioida.
SaiPan työmoraali oli tänään todella loistava ottelun alusta loppuun asti. Kaikki pelaajat pistivät itsensä täysillä likoon ja peli oli täynnä erilaisia uhrautumisia joukkueen eteen. Esimerkkinä nyt Hirvosen heittäytyminen kiekon eteen ensimmäisessä erässä: nilkuttaen vaihtoon ja minuutin päästä taas kentällä ja hirveä työmäärä vuorostaan karvauksen ja taklauksen muodossa. Kauppisen loisto-otteet mainittiin jo kertaalleen ja pakko on itsekin nostaa kapteeni erikseen ilmoille. Enpä ole aikaisemmin nähnyt Kauppisen jysäyttävän moisia pommeja ja muukin tekeminen on entistä skarpimpaa. Kantaa selkeästi ylpeänä C:tä rinnassaan ja haluaa näyttää olevansa sen arvoinen. Esimerkillinen pelaaja!
Maaleista hivenen. Nokelaisen uran toinen liigamaali syntyi kurottamalla aivan maalin edestä Qvistin poikittaissyöttöön, vaikka HPK:n pakki roikkui kyljessä kiinni. Maali lirahti ehkä hivenen helpon näköisesti Tallasin jalkojen välistä (?), mutta moiset yhden kosketuksen ohjaukset ovat aina melkoista lottoa maalivahdin kannalta. Kaartisen maali oli vuorostaan seurausta hyvästä kiekonsiirtelystä HPK:n alueella ja viivalta tullut loistosyöttö tavoitti Kaartisen aivan yksin Tallasin nokan alta. Kaartinen veivasi maalintekijän varmuudella Tallasin pihalle ja nosti kiekon maalin kattoon. Kolmas olikin jo sitten melkoinen flipperimaali, joskin olen varma että Kokko väittää kopissa kivenkovaan laskeneensa kulman tarkasti ennen laukausta - taitomaalihan se tietysti oli! Kokko siis putsasi kiekon omalta puolustusalueelta kovalla lämärillä laidan kautta ja Kisapuiston laidat tarkasti tuntevana Pete siis osasi tähdätä oikeaan kohtaan laidassa ja suoraan tyhjään HPK-byyriinhän se kiekko sitten lerpatti. Tuon maalin jälkeen kentälle heitettiin SaiPan nelosketju (viimeisessä erässä - ajatella!) ja kukapa muukaan kuin ikitaistelija Yli-Torkko karvasi kiekon itselleen VALTAVALLA taistelulla HPK:n maalin takana. Tore pääsi taas kävelemään suoraan Tallasin nokan alle ja vippasi erittäin pienestä kulmasta kiekon etuylänurkkaan ja suoraan maalin kattoon. Kuin vakuudeksi maalin synnystä, kiekko jäi kiinni maalin sisään - siellä lepäsi!
Puolustajat tekivät loistavaa työtä kolmannen erän lopussa, kun runkopelaajista Bruun ja Pekkala oltiin laitettu istumaan kymppejä loppupeliksi. Pekkalan tuomiosta en valita, kun en tiedä tarkalleen mistä se tuli, mutta Bruunin kympistä sananen. Tilannehan oli kuin toisinto HIFK-matsista, jossa Viitaluoma horjahti juuri samalla hetkellä, kun Bruun oli tulossa häntä taklaamaan. Tällä kertaa HPK:n pelaaja meni jostain käsittämättömästä syystä polvilleen/pois tasapainosta juuri hetkeä ennen kontaktia ja jälleen Bruun oli epäonnisessa asemassa, kun inhimillinen reaktiokyky ei riittänyt vauhdin jarruttamiseen - saati pysäyttämiseen - ennen kontaktia. Pahalta näytti ja tilanne mielestäni oli aivan selvä: pää edellä laitaan vastustajan kontaktista. Ei missään nimessä tahallinen teko eikä todellakaan Bruunin vika, mutta kukkahattutätiliigan yleisen linjan mukaan 2+10 oli päivänselvä tuomio. SaiPa siis taisteli viimeiset 6 ja puoli minuuttia neljällä pakilla (kävikö Nevalainen kentällä?). Työmäärä ja asenne oli valtaisa - loistavaa katsottavaa!
Hyökkäyksessä kentät näyttivät loksahtaneen juuri niin hyvin paikalleen, kuin ennakkoon osasi odottaa. Qvististä on paljon enemmän hyötyä nyt, kun hänellä on laidoillaan hivenen käsiä omaavat pelaajat. Namupassi Nokelaiselle ensimmäiseen maaliin oli kuin kirsikka kakun päälle. Nelonen oli ketjuista eniten ongelmissa omassa päässä, mutta omista pois päästyään ketju suorastaan kyllästi Kisapuiston vittumaisuudellaan ja ennenkaikkea jatkuvalla polkemisella ja taistelulla. Nielikäinen on kyllä positiivisessa mielessä sekaisin kentällä, kun kaasupoljin on joko pois päältä tai sitten täysin pohjassa. Hauskan näköistä, kun täysillä tsemppaava Nielikäinen polkee vastustajan pakin perään hakemaan päätyyn heitettyä kiekkoa - katsomoon suorastaan kuuli lirinän vastustajan lahkeesta...
Kakkosketju oli tänään oma viime kaudelta tuttu pirteä itsensä. Vahvaa kahteen suuntaan pelaamista kaikilta. Ykkönen on nykytilassaan myös hieno kokonaisuus. Sachl pelaa todellakin sen näköisesti, että NHL:ään ollaan menossa ja Hirvonen on aivan käsittämätön energiapakkaus. Immonen sitten on ketjun tasapainottava lenkki rauhallisine kiekonjakeluineen. En todellakaan tiedä, minne Machuldan istuttaisi, jos mies lauantaina kokoonpanoon on nyt tulossa.
Myllyksen toinen nollapeli kotipeleissä tuli sillä perinteisellä kaavalla: muutama haamukoppi, mutta muuten SaiPan puolustajat pystyivät pitämään HPK:n poissa todella vaarallisilta tekopaikoilta, eikä Jamolla sitten ollut suurta hätää kiekkoja poimiessa. Sykähdyttävimmät hetket olivat, kun HPK pelasi ilman maalivahtia kahden miehen ylivoimalla ja Jamo pääsi koittamaan maalintekoa kahdesti. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, että nytkö se ihme nähdään - saman reaktion taisi kokea koko katsomo suosionosoitusten määrän perusteella. Ei se kaukana ollut, ehkä sitten seuraavalla kerralla.
HPK oli tänään kuin varjo viime kausista. Omaan silmään tarttui positiivisessa mielessä vain Tony Virta, mutta muut olivat enemmän tai vähemmän tasaista massaa. Surkuhupaisin ilmestys oli hermonsa kotiin jättänyt Teemu Aalto, joka ei sulattanut mitään kentän tapahtumista. Jatkuvasti kirkumassa joko tuomarien tai SaiPalaisten perään. Tiedän Aallon olevan loistava pelimies kunnossa ollessaan, mutta tänään luistinten lisäksi näytti painavan jokin muukin - sen verran mystistä oli hänen käytöksensä. Tallas oli maaleista huolimatta loistava. Teki muutaman todellisen paraatipelastuksen ja huokui varmuutta. Häneen ei HPK tänään kaatunut - kenttäpelaajat olivat vain niin huonoja. SaiPa pystyi painamaan hyvällä pelillään HPK:n hyökkäykset kulmiin, tai pysäyttämään rakentelun jo keskialueelle. SaiPan karvaajat saivat useasti kiekon HPK:n hitaan oloisilta puolustajilta suoraan hyökkäysalueella. Ihmeellisen huono Hämeenlinnalaisjoukkue tänään jäällä oli.
Kiitokset menevät jälleen SaiPalle loistavasta kiekkoillasta. Tuollaisella tekemisen meiningillä mennään tällä kaudella todella pitkälle. Tällaiset pelit suorastaan huutavat lisää katsojia halliin - tämän kauden SaiPaa ei kannata aliarvioida.