Olipahan hirveä ottelu. Annan suuren arvon niille Blues -faneille, jotka ovat pelejä jaksaneet tiivisti seurata, läpi tämän synkän kauden. Tämä kun ei ilmeisesti ollut edes tälle kaudelle poikkeuksellisen huono ottelu. Mielestäni se oli yksi kaikkien aikojen heikoimmista näkemistäni Espoon peleistä. Enpä voi Juhaht:tä kritisoida, jos ei peli kauheasti kiinnosta.
Bluesin peli oli todella järkyttävää. Ensimmäinen erä oli sellaista varovaista tylsää, neppailu kiekkoa. Siihen pari maalia saatiin toki erän loppuun, mutta ei silti hirveän hyvä kuva jäänyt. Toinen erä oli mielestäni alulta hetkittäin, jopa hyvää Bluesia. Näytti, että odottamani kolme pistettä todella matkaa Espooseen. Blues painoi pelin koko ajan Saipa päätyyn ja pelin hallinta oli selvästi Bluesilla. Sitten otti Immonen tyhmän jäähyn ja Saipa käytti oman yv:n tehokkaasti. Tämän maalin jälkeen hajosi Bluesin peli saman tien. Siihen riitti yksi ainoa Saipan yv maali. Siihen katosi yritys ja usko omaan tekemiseen! Miten voi olla mahdollista?
Kolmas erä oli Saipalta hyvää kiekkoa. Kaikki kunnia heille, mutta kyllä oli kuritonta Bluesin peli kolmannessa erässä. Ei näyttänyt ketään kiinnostavan homma. Miten kehtaatte pelata näin vaikka pieni fanijoukko oli tullut teitä katsomaan. Ei ollut yrityksestä ja joukkuepelistä tietoakaan. Kuumentumiset lopussa olivat todella säälittäviä. Lopussa Bluesin pelaajat keskittyivät vain protestoimaan täysin aiheellisia tuomioita, sillä haudattiin viimeistään kirimahdollisuudet. Sanoinko kiri! Taisin sanoa. Näytti, kun Saipan ensimmäinen maali olisi riittänyt viemään Bluesilta kaiken innon ja uskon. Hävetkää, kun kehtaatte pelata noin pienen Lappeenrantaan saapuneen fanijoukon edessä.!
Bluesin yksittäisistä pelaajista annan synninpäästön vain Mika Oksalle ja Antti Pihlströmille. Ykköskenttä pelasi puolitoista erää mukavasti, mutta ottelun lopun takia jäi heistäkin vaisu kuva. Järkyttävin oli kuitenkin Bluesin kakkonen. Eivät saaneet koko pelissä mitään aikaiseksi. Kalliita miehiä Sm-liiga tasolle, mutta Sailan miehet veivät 6-0. Myönnän, että on oma kiekkotietämys mennyt alas, sillä aika tuntemattomia olivat Saipan maalintekijät itselle pl Grönholm, josta on kohistu jo junnuvuosista saakka. Mies näytti ottaneen ne kehitys askeleet, jotka ainakin Jalasvaaralta ovat jääneet puuttumaan. Myös Immosen peli oli todella heikkoa. On mennyt alaspäin sitten viime näkemän. Lehtinen ja Jalasvaara olivat todella epävarmoja omassa päässä. Paljon puhuttu Määttä oli ihan ok. Pelasi varmasti, mutta ei hän mitään suura esittänyt.
Sitten se iskokuva
Odotin pelistä kolmea pistettä, koska mielestäni jatkopelien kannalta ne olisivat olleet välttämättömät. Meni usko tältä kaudelta lopullisesti. Usko koko Bluesin tulevaisuuteen on tällä hetkellä ensimmäistä kertaa koetuksella. Valoa ei tunnelin päässä näy. Kajastus uudesta noususta vaatisi Ruutun pois jäämisen tavalla tai toisella. Se vaatisi sen pian ja ilmoituksen uudesta asiantuntevasta johtajasta. Ei tätä hommaa pelasta edes viisi Bednaria, tai Joeta, Modanoa.. etc. Tämä homma kaipaa uskottavan asian osaavan johtajan. Se vaatii sen tänään.
Irvileuat saadaan varmasti iloiseksi kun sanon, että nyt on oma usko todella koetuksella. Omaa lapsen uskoa tuohon touhuun on pitänyt edessä ne muutamat ilonpilkahdukset meidän historiassamme. Niitä ovat itselle olleet liiganousu, joka kantoi tuota uskoa usean Matinkylä kauden ajan. Sitten tuli eka playoffpaikka. Se valoi uskoa ja muistan kuinka kaudelta 94–95 oleva viiri huoneeni seinässä suureellisesti ilmoitti, että suuntana mestaruus. Uskoin Bluesin menestykseen vaikka eihän täällä TPS poikien mielestä menestystä ole täällä nähty ikinä, niin aina kuitenkin pysyi usko, että kyllä se meidän aika vielä joskus koittaa.. Ei toki heidän mittapuulla menestystä ole Espoossa saavutettu, mutta vuoden 98 kausi ei unohdu ikinä. Turun sankaruus kantoi uskoa monen kauden ajan. Sitten oli kausi 02–03. Tämä kausi oli loistava, neljäs sija runkosarjassa ja seitsemännen pelin jatkoaikatappio mestari Tapparalle. Se oli se KAUSI. Nämä tapahtumat ovat pitäneet tuon lapsuuden uskon vahvana läpi koko K-Espoo / Bluesin historian. Aina on jaksanut lopulta peittää pettymyksen ja jostain on löytynyt se usko taas ensi kauteen. Tämä ja viime kausi ovat yhdessä tuhonneet oman ja valitettavasti monen muun uskon.
Minulle tältä kaudelta riittää Ruutun lähtö ja ammatti toimitusjohtajan ilmestyminen. Kauden lopuissa peleissä riittäisi taisteleva ja yrittävä Blues. Nykyisellään näyttää sekin mahdottomalta. Se riittäisi tältä kaudelta. Tuota ilmoitusta ja tietoa kaivataan uudesta toimitusjohtajasta. Nämä huhut eivät asiaa vie yhtään eteenpäin. Oma usko on niin mennyt! Uskottava avoin tiedotus tässä tilanteessa on ainoa keino puhdistaa pöytä ja löytää tie takaisin Sm-Liiga joukkueeksi.
Kaudelta josta ei olisi saanut tulla taas yhtä välivuotta, ei tullut edes sitä vain siitä tuli floppien floppi.
Jussille: Arvostan miljoonan euron lahjoitusta. Upea teko. Hyväntekeväisyyden ja kaverien kunnioittamisen voisi kuitenkin Bluesin kohdalla pakon sanelemana lopettaa.
Ruutulle: Munakarvat.
