Saatko nimettömiä lappuja naapureilta?

[Individual]

Sen kerran oli pyykkiini nätisti viikattu kuivaushuoneen penkille ja päälle oli jätetty lappu, jossa luki jotakuinkin näin, että: "Ole ystävällinen ja korjaa pyykkisi klo 8:30 mennessä. Pyykkituvalla on muitakin käyttäjiä." Eli tuolloin oli jäänyt se pyykkien hakeminen iltapäivään. Joskus tämä tulee tehtyä ihan tarkoituksellakin, koska varsinkin kesällä pyykit eivät meinaa kuivaushuoneessa kuivua yön aikana, jolloin jätän ne ihan tieten tahtoen kuivamaan.

Toki ymmärrän, mistä on kyse, mutta harvoinpa ne kaksi kuivaushuonetta niin täynnä ovat, etteivätkö kaikkien pesijöiden pyykit niihin mahtuisi. Muuten "Heippalappukulttuuri" meidän talossa elää pienoista lamakautta, eikä asukkaiden itsensä kirjoittamiin huomautuksiin juurikaan törmää missään, ei ilmoitustauluilla, ei vintillä, eikä pyykkituvassa. Tai sitten itse on niin kiltisti, ettei ole aihetta. ;) Mutta vaikka itsekin vuokralaisena elelen, niin täytyy sanoa, että aika usein taitaa unohtua meiltä kaikilta se, että me vuokralaiset emme omista sitä kämppää, missä elämme.

 

[zore]

Meidän kerrostalossa asuu yksi herttainen mummo, joka on jättänyt meille lappujakin, mutta kaikki positiivisessa hengessä.

Muutamia hänen "tempauksiaan":
- Vaimo oli kahden lapsemme kanssa pihalla leikkimässä niin yhtäkkiä 3. kerroksen parvekkeelta lensi kaksi jäätelöpuikkoa, ketään ei näkynyt..
- Parvekkeelta on myös tippunut eri kertoina mm. superpallo, tyhjiä ilmapalloja ja vaimolle jonkinlaiset kesähousut..
- Sitten mummo toi meille yhtenä jouluna vanhan jouluisen sähkökynttelikön, otin sen tietenkin kiitollisena vastaan ja toivottelimme hyvät joulut. 15 min päästä hän oli taas ovemme takana ja toi toisen kynttelikön. Hän on yleensä hyvin harvasanainen, tuolloin hän vain ojensi kynttelikön, itsekin jäin vähän sanattomaksi siinä tilanteessa..
- Jonkun toisen joulun alla postiluukusta kolahti pienet pallokynttilät jalkoineen..
- Viime jouluna päätimme viimein itse muistaa häntä joulukortilla, jossa oli poikiemme kuva, sen hän palautti postiluukustamme joulun jälkeen..
- Viime viikolla postiluukusta kolahti kirjekuori, jossa luki "hyvää jolua pojile" ja sisällä oli mikropopcorn-pussi..
- Sitten on joskus löytynyt myös jotain alennuskuponkeja kirjekuoressa normaalijaon ulkopuolella..

Noita asioita tapahtuu vain n. kerran pari vuodessa eivätkä ole haitaksi, päin vastoin. Edellinen asukas ei ollut kuulemma yhtä paljon mummon mieleen koska oli saanut postilaatikostaan mm. hiekkaa :)

 

[JimmyMac]

Isännöitsijän kautta kyllä ja emäntä on innokas näiden otsikon mainitsemien lappujen lähettelijä kyseiselle naapurille... Muuten en, kun en juuri tiedä mitä käytännön mahdollisuuksia vuokralaisella on asiaan vaikuttaa.

No ensimmäisenä tietenkin kannattaa käydä koputtamassa oveen ja ilmoittamassa asiasta. Jos tämä ei auta, niin sitten yhteyttä isännöitsijään. Kannattaa myös käydä naapureilta kyselemässä, että häiritseekö musiikki heitäkin ja kehottaa ottamaan yhteyttä isännöintiin. Mikäli tämäkään ei auta, niin poliisia paikalle.

 

[Veijari]

Eipä ole toistaiseksi lappuja tullut nykyisiltä naapureiltani. Eipä ole ollut aihettakaan. Saas nähdä muuttuuko käytäntö kun alan testailemaan uusia hifi laitteitani. Subbaria pitää ainakin yrittää pitää pienemmällä volyymilla iltaisin. Edellisessä osoitteessani poliisi kävi ovella heti tupari-iltana ja kun konstaapelien kanssa juttelin ovella, alakerran pelle huuteli säälittäviä uhkailujaan ovensa suusta kerrosta alempaa. Heh! Samaisesta tapahtumasta tuli myöhemmin myös muistutus taloyhtiön hallitukselta ja tieto oli mennyt myös vuokraisännälle. Sen jälkeen elelinkin säädyllisemmin koska huomautuksia ei enää sadellut.

Eräänä lauantai iltana tyttöystäväni (asuu eri osoitteessa) nuori naapurin kolli tuli lainaamaan pelikortteja. Lupasi palauttaa ne seuraavana päivänä. Niinhän se palauttikin, mutta jätti kortit rappukäytävään ilmoitustaulun kohdalle jonne oli jättänyt myös viestin korttipakan viereen, jossa luki "Kiitos korteista". En tiedä oliko sitten niin kännissä kortteja hakiessaan, että ei muistanut enää seuraavana päivänä mistä niitä oli lainannut, vai miksi ne sinne piti jättää. :)

 

[AnaMasa]

Eipä ole toistaiseksi lappuja tullut nykyisiltä naapureiltani. Eipä ole ollut aihettakaan. Saas nähdä muuttuuko käytäntö kun alan testailemaan uusia hifi laitteitani. Subbaria pitää ainakin yrittää pitää pienemmällä volyymilla iltaisin.

Subbari ja kerrostalo eivät sovi yhteen.
1. Sitä on lähes mahdotonta saada niin hiljaa, että siitä olisi kuuntelijalle mitään iloa naapureita häiritsemättä.
2. Basson möly vituttaa päivisinkin.
3. Se että naapuri ei ole heti ensimmäisenä päivänä pimpottamassa ovikelloa, soittamassa isännöitsijälle tai jättämässä nimettömiä/allekirjoitettuja lappuja ei tarkoita sitä, etteikö möly vituttaisi.

Matalat äänet, kuten tömistely ja bassot kulkevat asuntojen yhteistä lattialaattaa tai seiniä pitkin kämpästä toiseen. Jokaisessa asunnossa pitäisi olla oma erillinen ja asuntojen väliltä katkaistu lattialaattansa ja asumismukavuus paranisi kertaheitolla. Siinä olisi sentään jotain kehitystä nykyisten älytalojen ja muun näpertelyn sijasta.

 

[Veijari]

Subbari ja kerrostalo eivät sovi yhteen.
1. Sitä on lähes mahdotonta saada niin hiljaa, että siitä olisi kuuntelijalle mitään iloa naapureita häiritsemättä.
2. Basson möly vituttaa päivisinkin.
3. Se että naapuri ei ole heti ensimmäisenä päivänä pimpottamassa ovikelloa, soittamassa isännöitsijälle tai jättämässä nimettömiä/allekirjoitettuja lappuja ei tarkoita sitä, etteikö möly vituttaisi.

Samaa ohjenuoraa käyttäen myöskään kerrostalo ja imuri eivät sovi yhteen. Joka kerta kun naapuri imuroi, sen ääni kuuluu huoneistooni. Imurissa ei ole myöskään äänen tason säätöä vaan se huuta joka kerta yhtä kovalla. No joo, vitsi vitsinä. :)

niin... mutta niin kauan kuin subbarin käyttö on sallittua kerrostalossa, sitä aion myös käyttää. Äänentoistolaitteita hankkiessa en ajattele naapureitani vaan vain ja ainoastaan omia nautintojani ja tietysti lompakkoa. Sitten voluuminappia vääntäessä voin niitä naapureita hetken ajatella.

Niin vituttaa se kaksi vuotta jatkunut porakoneen äänikin, mutta silloin kun alkaa oikein ahdistamaan painun pihalle tai pistän stereot lujemmalle.

 

[dana77]

Samaa ohjenuoraa käyttäen myöskään kerrostalo ja imuri eivät sovi yhteen. Joka kerta kun naapuri imuroi, sen ääni kuuluu huoneistooni. Imurissa ei ole myöskään äänen tason säätöä vaan se huuta joka kerta yhtä kovalla.

Pahkasiassa oli n. vuonna 1786 mainos imurista, jossa tuli mukana korvalaput, jotta imurin käyttö ei olisi häirinnyt muita.

 

[er_bai_wu]

Tämä ei tapahtunut minulle, vaan ystävälleni hänen asuessaan Voionmaankadulla Jyväskylässä. Ystävälläni oli joitain vuosia sitten muistaakseni 30-vuotisjuhlat, joten yksiöön oli tulossa reiluhko joukko viinaan meneviä opiskelijoita/työssä raskautettuja. Herrasmiehenä ystäväni laittoi naapureille – myös hänen seinänaapurissa asuvalle mummolle – viestin, jossa pahoiteltiin jo ennakkoon mahdollista ja jopa todennäköistä melua.

Mummo laittoi käsinkirjoitetun viestin takaisin, jossa hän toivotti onnea merkkipäivän johdosta ja käski pitämään hauskaa, koska "kerranhan sitä vain nuoria ollaan". Herttaista. Samainen mummo myös toi ajoittain leipomiaan pullia tervehdyksenä. Joten ei ne kaikki mummotkaan jäykkiksiä ole, vaikka mittarissa alkaa olla 80+.

 

[Näkkäri]

Pari lappua on tullut joskus muutama vuosi sitten. Ensimmäinen oli tärisevällä käsialalla ruutupaperille kirjoitettu ja kontaktimuovilla päällystetty viesti;

"alakerran parveke ei ole tuhkakuppi"

ja näinhän se tietenkin on, tuuli oli kuskannut tuhkia mummon parvekkeelle. Sori! Koomista oli myös mummon "salainen" missio, kun hän tuon lapun luukustani kolautti. Tohvelit vaan sihisi, kun hän juoksi takaisin kotiinsa lapun luukusta tiputettuaan. "Alakerran parveke", hmm, kukahan lapun toi?

Toinen viesti oli myös varsin selkeä; "Tässä talossa hiljaisuus klo: 23".

 

[greatLeo]

Tämä herätti syksymmällä hilpeyttä. Ko. yönä asunnossani ei mielestäni meluttu lainkaan. Saavuin seuralaiseni kanssa elävää musiikkia katsomasta yhden aikoihin, ja menimme kokolailla samantien nukkumaan.

Huvittavaa tässä on myös se, että samainen naapuri on myös itse pitänyt melua usemman kerran huomattavasti pahemmin. Ja kyseessä on opiskelija-asuntosäätiön kerrostalo, jossa mielestäni ainakin pitäisi olla vähemmän kyylää porukkaa. Onneksi kohta on tulossa muutto, ja kanta-astumiseni ei enää häiritse alakerran asukkia.

 

[Sistis]

Tänään oli tullut postiluukusta joulukortti, jossa luki vain: "Muista, että vaihdat jouluna ylle puhtaan kalsarin". Eikä mitään lähettäjän nimeä tai muutakaan vastaavaa... Tuo oli siis tiputettu luukusta. Posti-setä sitä ei ollut tuonut, koska ei siinä mitään vastaanottajan yhteystietojakaan ollut.

Joko minulla on joku naapuri, joka on huolissaan minun kalsareidenvaihtofrekvenssistä (ihmettelen kyllä, jos päivittäinen vaihto ei ole tarpeeksi tiheätä, ei niillä nyt niiiin herkkä nenä voi olla), tai sitten jollain kaverillani on karu huumorintaju. Leevi & The Leavingsiahan tuossa siteerattiin... käsialasta pääteltynä voisin kyllä epäillä yhtä kaveria, mutta... hmm... mielenkiintoista.

 

[repe_joke]

Tämä herätti syksymmällä hilpeyttä. Ko. yönä asunnossani ei mielestäni meluttu lainkaan. Saavuin seuralaiseni kanssa elävää musiikkia katsomasta yhden aikoihin, ja menimme kokolailla samantien nukkumaan.

Näitähän sattuu. Kaveri sai naapurin mummolta (joka on varmasti kaikkien kyylien äiti) myös viestiä melusta. No mielenkiintoisinta koko asiassa oli se, että asunto oli tyhjillään ja kaveri yli 300km päässä asunnostaan äitinsä luona käymässä. Herkät korvat mummelilla, kun kuulee kaverin silti meluavan.

Monia kertoja myös kuunneltiin koputuksia seinän takaa, kun pidettiin varmaankin liikaa meteliä, vaikka ihan normaalisti puhuttiin.

 

[Pate]

Aikoinaan tuli muutama lappu, käsin kirjoitettu, mutta muka isännöitsijältä jossa valitettiin äänekkäästä seksistä, samaten puhelinvastaajaan tuli äkäinen viesti kesken, hmm, suorituksen "pienempää meteliä saatana", mutta ei niistä sen kummempaa koskaan tullut. Soittelinkin isännöitsijälle aiheen tiimoilta ja asiasta tiedustelin, mutta hän oli autuaan tietämätön ko. jutuista. Nykyään ei moisia ongelmia olekaan ollut kun olen metelöivästä vaimostani eronnut ja asun eri talossakin.

 

[JWill]

Aikoinaan tuli muutama lappu, käsin kirjoitettu, mutta muka isännöitsijältä jossa valitettiin äänekkäästä seksistä, samaten puhelinvastaajaan tuli äkäinen viesti kesken, hmm, suorituksen "pienempää meteliä saatana", mutta ei niistä sen kummempaa koskaan tullut. Soittelinkin isännöitsijälle aiheen tiimoilta ja asiasta tiedustelin, mutta hän oli autuaan tietämätön ko. jutuista. Nykyään ei moisia ongelmia olekaan ollut kun olen metelöivästä vaimostani eronnut ja asun eri talossakin.

Mites tuo muuten on, jos harrastaa seksiä ennen klo 22 ja sen äänekkyydestä valitetaan. Onko velvollisuus pitää tyynyä tai kättä naisen suun päällä/tunkea sukkapari suuhun naidessa, vai voiko nuo valitukset jättää omaan arvoonsa? Mitä sanovat järjestyssäännöt?

Nimim. Aina välillä kyseiseen ongelmaan törmäävä nuoripari

 

[RedRave]

Reissussa sattuu...

Olin veli SaiPa2000:n luona käymässä Vantaalla, ja olin pimeässä ajanut auton "vapaalle" paikalle. Seuraavana aamuna kun oltiin lähdossä liikenteeseen, näin pyyhkijän alla lapun, jossa huomautettiin paikan viemisestä. Hetken pällisteltyäni ympärille näin lumikinoksen päällä pienen osan lämpötolpasta. Joten periaatteessa oma moka, mutta kuitenkin inhimillinen erehdys. Koska tolppaa ei voinut nähdä pilkkopimeässä, ja pienessä kiireessä oletin, että syrjässä puun alla olisi ollut vieraspaikka. Olisi pitänyt kirjoittaa anteeksi pyyntö-lappu, mutta kiire painoi päälle, niin se sitten jäi. Nykyisessä kerrostalossa, jossa asustelen, ei ole vielä mitään tullu. Eikä varmaan tulekkaan, sen verta nuorempaa porukkaa asuu ainakin tässä kerroksessa. Mutta aika näyttää miten käy.

 

[Nikke]

No ensimmäisenä tietenkin kannattaa käydä koputtamassa oveen ja ilmoittamassa asiasta. Jos tämä ei auta, niin sitten yhteyttä isännöitsijään. Kannattaa myös käydä naapureilta kyselemässä, että häiritseekö musiikki heitäkin ja kehottaa ottamaan yhteyttä isännöintiin. Mikäli tämäkään ei auta, niin poliisia paikalle.

Jos kyseessä on ns etkot niin kannattaa varmaan mennä pyytämään porukkaa olemaan hiljempaa tai lähtemään baariin. Yleensä siinä vaiheessa joku on sen verran järjissään että lopettavat metelöinnin. Jos taas joku pitää jatkoja niin en ainakaan itse menisi ovikelloa soittelemaan. Joko seuraavana päivänä kirjallinen viesti isännöitsijälle/hallitukselle tai jos ei pysty nukkumaan niin samantien poliisit paikalle.

 

[Iker]

Joskus 1980-luvun lopulla meidän naapurissamme asui kunnon kyylämummo. Vituttaa oikeastaan vieläkin, joten avaudunpa hetken aiheesta. Hänellä oli aina jotain valittamista kyseisen kerrostaloyhtiön lapsista, tasaisin väliajoin valituksia sateli milloin kenenkin koltiaisen vanhemmille. Ja me lapset puolestaan kuuntelimme saarnoja aina pihalla pelatessamme tai pyöriessämme.

Parasta antiansa oli kuitenkin se, kun tultiin sunnuntai-iltana perheen kanssa viikonloppukeikalta mökiltämme. Eikös siellä perkele ole välittömästi Strömsholmin kääpä ovikellon takana, naama tuhannen kurtussa ja savu korvista nousten. Oltiin kuulemma minä, broidi sekä saman taloyhtiön eräs toinen veljespari käyty lauantai-iltana nakkaamassa sellainen 10-15- kiloinen kivenmurikka hänen parvekkeellensa. Mitäs me, voimamiehet.

Itse olin nimittäin n. 8-vuotias, broidi neljä vuotta vanhempi ja tämä toinen veljespari samanikäisiä kuin me. Eli ihan helposti meidän käsillämme ei kolmannen kerroksen parvekkeelle sellaista murikkaa oltaisi heitetty. Saattaisi nykyäänkin jäädä moinen uroteko yrityksen asteelle.

Aikansa mummo jaksoi urputtaa tästä samasta hirmuteosta niin meidän porukoille kuin niiden toisten kavereidenkin vanhemmille, milloin mitäkin viestivälinettä käyttäen. Tekijöistä ei mielestään ollut epäselvyyttä, sillä hahmomme oli kuulemma erottunut niin selvästi juostessamme karkuun. Vanhempamme ei luonnollisesti ottaneet syytöksiä kovin vakavasti, sillä se kivi oli oikeasti sellainen möykky, että kukaan ei ikipäivänä sitä sinne parvekkeelle ole heittämällä toimittanut.

Pian muutimmekin muualle, veikkaan kyseisen mummon lähteneen taloyhtiöstä ns. luonnollisen poiston kautta.

HOASin opiskelija-asunnostamme pitää muuten vielä sen verran antaa positiivista palautetta naapurien asenteista, nimittäin meidän luukkuumme ei kantautunut ikinä yhtäkään huomautusta saati sitten varoitusta. Ja se metelin määrä oli yleensä todella järkyttävä, kiitos heavy-mielisen kämppiksen sekä tämän vakiovieraisiin kuuluvan 10-henkisen pitkätukkalauman. Toisen kämppiksen kanssa oltiin huomattavasti rauhallisemmalla linjalla, vaikka saatettiinkin välillä syyllistyä mm. pieneen pallotteluun sisätiloissa. Kertaalleen kaksi kerrosta yläpuolellamme asustanut neito ihmetteli, että: "Pelaatteko te lentopalloa siellä?" Sori, futista vaan.

Toisin sanoen, itse en ole varsinaisten lappujen uhriksi aikuisvuosinani joutunut, vaikka tuolla opiskelija-asunnosamme olisi jossain toisessa taloyhtiössä poliisit vieraillet pahimmillaan pari kertaa viikossa.

Niin joo, ja mikä hassuinta, heti ensimmäiset bileet joissa kävin eräässä saman taloyhtiön toisessa kämpässä, käytiin ensin ovella suullisesti valittamassa kovasta metelistä, ja hieman myöhemmin tuli vielä kirjallista palautetta postiluukusta. Ja siellä ei musiikki soinut edes lujaa, ihmisetkin juttelivat ja käyttäytyivät aika hillitysti.
Ja meille ei silti siis koko asumisaikanani yhtään mitään, vaikka huutamisen ja rellestämisen ohessa pauhaava metallimusiikki soi yleensä perjantaina, lauantaina ja keskiviikkona viikko toisensa perään aivan jumalattomalla tykityksellä.

 

[Rygge]

HOASin opiskelija-asunnostamme pitää muuten vielä sen verran antaa positiivista palautetta naapurien asenteista, nimittäin meidän luukkuumme ei kantautunut ikinä yhtäkään huomautusta saati sitten varoitusta. Ja se metelin määrä oli yleensä todella järkyttävä, kiitos heavy-mielisen kämppiksen sekä tämän vakiovieraisiin kuuluvan 10-henkisen pitkätukkalauman. Toisen kämppiksen kanssa oltiin huomattavasti rauhallisemmalla linjalla, vaikka saatettiinkin välillä syyllistyä mm. pieneen pallotteluun sisätiloissa. Kertaalleen kaksi kerrosta yläpuolellamme asustanut neito ihmetteli, että: "Pelaatteko te lentopalloa siellä?" Sori, futista vaan.

Toisin sanoen, itse en ole varsinaisten lappujen uhriksi aikuisvuosinani joutunut, vaikka tuolla opiskelija-asunnosamme olisi jossain toisessa taloyhtiössä poliisit vieraillet pahimmillaan pari kertaa viikossa.

En ymmärrä, mistä puhut.

Itse olen nyt asustellut nykyisessä asunnossani huhtikuun alusta lähtien, ja olen mielestäni viettänyt varsin rauhallista elämää. Käyn keskimäärin viitenä päivänä viikossa töissä, joten viikolla tuskin saan sen kummempaa meteliä aikaiseksi. Mitä nyt välillä jotain matsia katsoessa saattaa joku pienehkö huudahdus kuulua, mutta ei mitään dramaattista kuitenkaan.

Kuitenkin olen jo parinkin ns. laputuksen kohteeksi joutunut. Kuten asiaan kuuluu, kummassakaan käsin kirjoitetussa paperin palassa ei mitään nimeä ole ollut. Ensimmäisessä luki vain ytimekkäästi "T. naapurit" ja toisessa ei edes senkään vertaa. Ensimmäinen lappu kolahti postiluukustani eräänä keväisenä perjantaina noin kolme minuuttia yli kymmenen. Olimme ystävieni kanssa asunnollani juhlimassa valmistumistani. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että musiikkia emme soittaneet ollenkaan, vaan ilmeisesti näitä "naapureita" häiritsi asunnosta kantautuneet keskustelun äänet. Veikkaanpa, että joku suvaitsevainen sielu on kuullut keskustelumme rappukäytävään kotiin tullessaan ja päättänyt, että minähän en tuollaista kuuntele. Asiaa on nimittäin testattu naapurissa asuvien kundien kanssa. Fakta on se, että tässä ennen sotia rakennetussa kivitalossa on kohtalaisen paksut seinät ja volyymi saa olla melkoinen, että meteli välittyisi asunnosta toiseen. Rappukäytävään sen sijaan kuulee ovien läpi asunnoista kuuluvat äänet hyvinkin selkeästi, mikäli mielenkiintoa löytyy sen verran, että jää kuuntelemaan. No, enpä halunnut sen enempää herättää pahennusta, joten poistuimme Helsingin yöhön heti kohta sen jälkeen, kun ko. lappu oli saapuvilleni ennättänyt.

Tämä toinen tapaus sattui tässä joulukuun alussa. Olimme kaverini kanssa olleet jälleen Helsingin riennoissa, ja kaverini sitten päätti tulla bunkkaamaan luokseni, koska ei viitsinyt enää aamuneljältä lähteä matkustamaan kohti Espoon korpea. Kävipä sitten niin, että kotiovelleni saapuessamme äsken mainitsemani naapurin kundit hyökkäsivät kuin hyeenat rappukäytävään janoaan valitellen. No, ei muuta kuin kotoa jääkaapin tyhjennys ja naapuriin olutta nauttimaan. Siinä sitten istuttiin jonkin aikaa, mutta väsy yllätti ja päätimmekin siirtyä asunnolle nukkumaan, jolloin sammuimme ns. välittömästi (pyydän anteeksi välittömästi-sanan käyttöä tässä yhteydessä temporaalisessa merkityksessä). Kuorsauksen lisäksi ei MINUN asunnostani siis ko. iltana/yönä/aamuna ole kuulunut käsittääkseni minkäänlaista häiritsevää meteliä. No, kävipä sitten niin, että aamulla herätessämme olimme hieman janoisia, ja koska ko. krapulapäivää seurasi työpäivä, päätimme sammuttaa janomme läheiseltä Essolta saatavilla olevalla Jaffalla. Poistuessamme asunnoltani ko. virvoketta hakemaan huomasin, että oveeni oli teipattu paperinpala, jossa seisoi: "Häiritsette muiden yöunta. Hiljempaa/kiitos". Tähän tyydyin toteamaan seuraavaa: "Just". Kummastakaan saamastani viestistä ei ole mitään sen kummempaa seurannut.

Tulipas pitkä tarina, joku voisi tätä väittää jopa jonkinlaiseksi avautumiseksi. Mutta sainpahan tilittää tuntojani. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini täältä Taka-Töölöstä.

 

[Vekurinen]

HOASin opiskelija-asunnostamme pitää muuten vielä sen verran antaa positiivista palautetta naapurien asenteista, nimittäin meidän luukkuumme ei kantautunut ikinä yhtäkään huomautusta saati sitten varoitusta. Ja se metelin määrä oli yleensä todella järkyttävä, kiitos heavy-mielisen kämppiksen sekä tämän vakiovieraisiin kuuluvan 10-henkisen pitkätukkalauman. Toisen kämppiksen kanssa oltiin huomattavasti rauhallisemmalla linjalla, vaikka saatettiinkin välillä syyllistyä mm. pieneen pallotteluun sisätiloissa. Kertaalleen kaksi kerrosta yläpuolellamme asustanut neito ihmetteli, että: "Pelaatteko te lentopalloa siellä?" Sori, futista vaan.

Olen minäkin osaltani huomannut, että HOASin kämpissä (ainakin omassa talossa) toimii aika hyvin järjestyksenpito. Tiedä sitten johtuuko tämä nuoremmasta ja rennommasta asukaskunnasta.

Yhden ainoan kerran on tullut tarvetta lapun jättämiseen, rohkaistuin kuitenkin ja pyysin naapureita pitämään pinempää meteliä (kello oli n. 3.30). Naapurissa vielä tajuissaan olevat laittoivat musaa hiljemmalle, syy oli se, minkä useimmiten uskon olevan yöllä soitetun musan takana; kukaan ei ollut huomannut että musa oli niin kovalla. Hauskaa oli huomata, että naapurit olivat noin neljän promillen humalatilasta huolimatta hyvin vastaanottavaisia. Tältä pohjalta en oikein jaksa tätä lappukulttuuria ymmärtää.

 

[finnjewel]

Asuinpa kerran sellaisessa kerrostalossa, jossa asuntokohtaiset, lukottomat sulakekaapit olivat porraskäytävän puolella. Kun kerrosta ylempänä asustelevan nohe~wan jant~terin perjantaibileet kerran vierähtivät uuden vuorokauden neljännelle tunnille, hiippaisin rappukäytävään pihistämään mölyapinan sulakekaapista pääpropun.
Eipä muuten samba raikunut enää sinä yönä - eikä tarvittu nimettömiä lappuja.

 

[TM]

Yhden kerran naapurin pappavainaa valitti joskus nuoruusvuosina siitä kuinka yöllä kuuluu liikaa auton ääniä. Se taisi olla 90 luvun alkua. Ei tosin mitään lappuja lähetellyt vaan sanoi suoraan. Hyvin kuitenkin aina toimeen tultiin eikä mitään isompia riitoja ollut. Opiskeluaikana kokeilin myöskin kerrostaloasumista hyvällä menestyksellä. Kännissä olin kyllä harva se päivä mutta osasin silti käyttäytyä. Kämpässä ei ollut stereoita vaan ainoastaan pieni telkkari+videot.

 

[JanJ]

Keltinmäen hienostoalueella asuessani, Helokantien luksusasunnossani pidin tietenkin jatkuvasti bileitä. Olikohan vuosi 1993 ja Offspringin ekat tuotokset vielä undergroundia niin sellastahan soitettiin kolmen aikaan yöllä niin lujaa kuin laitteista lähtee. Biisien välissä kuulin että joku hakkaa melko lujaa oveen. Kävin avaamassa niin naapuri seisoi oven takana Slayerin vinyyli kädessä, pyytäen laittamaan edes sen soimaan että musiikki paranisi.

 

[Trabant]

Näitähän sattuu. Kaveri sai naapurin mummolta (joka on varmasti kaikkien kyylien äiti) myös viestiä melusta. No mielenkiintoisinta koko asiassa oli se, että asunto oli tyhjillään ja kaveri yli 300km päässä asunnostaan äitinsä luona käymässä. Herkät korvat mummelilla, kun kuulee kaverin silti meluavan.

Ittellä kävi vähän sama juttu eli elämäänsä kyllästynyt naapurin mummo (joka on kai sitten kaikkien kyylien isoäiti) väitti musiikin häiritsevän. Itse olin just sillä hetkellä kuukauden työkomennuksella Saksassa.. Muutaman kerran olen myös herännyt keskellä yötä samaisen naapurin takoessa nyrkillä seinään ja valittavan liian kovaa soivasta musiikista. Nimettömiä viestejä sieltä ei sentään oo tullu vaan tämä kyllä haukkuu ihan päin naamaa. Seko mikä seko..

 

[mauri]

Kaverini kertoili eräästä huvittavasta episodista: Hän oli eräänä aamuna heittänyt roskapussin hirveässä kiiressä lähempänä olevaan, viereisen kerrostalon, roskikseen. Iltapäivällä kotiin tultuaan tuo roskapussi nojasi hänen oveensa - ja mukana oli lappu: "Herra Virtanen (tässä nimi muutettu), viekää tästedes roskanne oman taloyhtiönne roskikseen."
Että voi olla huikeata viitseliäisyyttä ja tarkkaavaisuutta: naapuritalon mies oli pistänyt tarkoin mieleen kyseisen pussin värin ja penkonut sen uumenista kaverini nimen ja vienyt sen oven taakse...Uskomatonta! :D

 

[peruspata]

Ittellä kävi vähän sama juttu eli elämäänsä kyllästynyt naapurin mummo (joka on kai sitten kaikkien kyylien isoäiti) väitti musiikin häiritsevän. Itse olin just sillä hetkellä kuukauden työkomennuksella Saksassa.. Muutaman kerran olen myös herännyt keskellä yötä samaisen naapurin takoessa nyrkillä seinään ja valittavan liian kovaa soivasta musiikista. Nimettömiä viestejä sieltä ei sentään oo tullu vaan tämä kyllä haukkuu ihan päin naamaa. Seko mikä seko..

Ikävän oloista kyllä tuollainen, eikä siihen musiikin voimakkuuteen taida pystyä ulkopuolinen vaikuttamaan. Itse en näistä ole vielä (onneksi) päässyt kummemmin nauttimaan, mitä nyt kerran naapuriin menossa ollut nuorimies tuli erehdyksessä hakkaamaan minun ovea puoli kolmen aikaan eräänä sunnuntai-aamuna. Mutta pientähän tuo on, kyseessä oli vain erehdys, enkä ollut ehtinyt edes nukahtaa, kun olin vasta kotiin tullut itsekin. Selvennykseksi sanottakoon, että asun rivitalossa.

Tuosta huudosta tuli mieleen Puolan matkamme tuossa vuosia sitten. Puolalainen ystävämme antoi asuntonsa käyttöömme, ja heti valmiiksi tiedotti, että yläkerran naapurilla on vähän psyykkisiä vaikeuksia, saattaa pitää ääntä. Ja tiedättekö, yhtenä iltana alkoi sellainen todella sielun tuskissa kärsivän ihmisen huuto kuulua, ja tämä huuto muuttui lopulta tuskaiseksi itkuksi. Voin muuten sanoa, että sitä tunnetta muistellessa vieläkin menee kylmät väreet selkäpiitä pitkin. Ihmiselämä voi olla mitä vain.

Takaisin ketjun aiheeseen palatessamme tyydyn toteamaan, että mikäli on oltava kerrostalokyylänä, olisi parasta hankkia oma elämä.