S-Kiekon tilanne reilu viikko ennen Suomi-Sarjan alkua näyttää kohtuullisen herkulliselta. Joukkuetta on vihdoin ja viimeinen usean vuoden tauon jälkeen onnistuttu selkeästi vahvistamaan ja se lähtee ainakin omissa papereissa pelaamaan jopa sijoista 1-4 Suomi-Sarjan runkosarjassa. Päävalmentajaksi kesken viime kauden hypännyt Nicklas Hudd on tuonut joukkueelleen edeltäjäänsä Marko Savolaista selkeämmän ja aktiivisemman pelitavan, joka sopii Seinäjoen tulitikkuaskiin kuin nenä päähän.
Puhtaasti nimilistaa katsomalla etenkin joukkueen hyökkäysosasto on varsin vertailukelpoinen mihin muuhun joukkueeseen verrattuna, kirkkaimpana kruununa viime kauden Suomi-Sarjan pistepörssin voittaja Tuomas Takala. Aloitusspesialisti Takalan varaan on helppoa rakentaa joukkueen ykkösketju, joka tulee iskemään 35% joukkueen maaleista. Parina viime talvena tehot ykkösketjun takana ovat olleet lähes mallia 2+2 per pelaaja, mutta tänä vuonna viimeistelijöitä löytyy leveämmältä rintamalta – siitä pitää huolen mm. nimet Jaakko Svensk, Olli Aalto ja Tomi Heikkilä, jotka ovat kaikki uusia tuttavuuksia S-Kiekossa. Kolmen hyökkäysvoittoisemman ketjun takaa löytyy myös selkeä nelosketju, jossa on Jaakko Hautakankaan johdolla tärkeitä alivoimapelaajia. Harjoituspelien perusteella joukkue on roolitettu hyökkäyksen osalta selkeästi. Hyökkäyspäässä viiletti harjoituspeleissä lisäksi vielä ilman sopimusta oleva Karri Kuhalampi. Katsojan kannalta sarjan viihdyttävimpiin pelaajiin kuuluvan kaupungin oma poika on ollut harjoituspeleissä hyvä, mutta nähtäväksi jää riittääkö tämä Huddille. Omaan joukkueeseeni mies kuuluisi ilman muuta, sillä jo pelkkä viihdearvo onnistumisten ja ennen kaikkea epäonnistumisten myötä on silmiinpistävää.
S-Kiekon akilleen kantapää tulee tulevana talvena olemaan puolustus. Pakistosta ei Jussi Pernaan lopettamispäätöksen jälkeen löydy enää selkeää pelillistä liideriä, joka pystyy pelaamaan niin puolustus-, kuin hyökkäyspäässä. Pakkipää on kohtalaisen pienikokoinen ja pehmeähkö. Omista pakeista ainoastaan Juha Yli-Kantola ja Jere Järvinen ovat vahvoja vääntäjiä oman maalin edustalla. Tosin juuri pelillistä arvoa Järvinen ei ainakaan tällä hetkellä joukkueeseen tuo. Pienessä kotikaukalossa paineen alta poispääseminen saattaa aiheuttaa hankaluuksia, jos ensimmäiset syötöt eivät napsahda omien lapaan. Pakkipäässä onkin varmasti laskettu paljon Sportista lainalle saapuvan Simon Nässlinin varaan, sillä joukkueen omista pakeista löytyy lähinnä kakkos- ja kolmospariin lukeutuvia pelaajia. S-Kiekon tilannetta parantaa lisäksi Sportin puolustuksen leveys, jonka johdosta Tomi Kankaanpää ja Kai Lehtinen viettänevät suurimman osan kaudestaan S-Kiekon peräpäässä luutien. Näistä herroista etenkin Kankaanpää on parhaimmillaan selkeä lisä kiekolliseen pelaamiseen. Pakisto on kuitenkin kauttaalta kapeahko ja ainakaan ilman laina-apuja ei salonkikelpoisia pelaajia löydy kolmeen pakkipariin asti. Tiettävästi hakusessa on kuitenkin vielä ’’ykköspakki’’. Tätä viittaa kaavailtiin ilmeisesti Mikko Jortikan harteille, joka kuitenkin solmi sopimuksen TuToon.
Maalivahtikaksikko on arvoituksellinen tulevalle kaudelle. Parivaljakko Joni Laasala & Juuso Hyyppä on Suomi-Sarjaan kirjoittamaton kortti, joka kuitenkin harjoituspelien perusteella on osoittautunut varsin toimivaksi ja kiekkoja kiinni saavaksi kombinaatioksi. Nähtäväksi jää kuinka musta tarttuu reilun viikon kuluttua.
S-Kiekko 2013-14 Johtavan kiekkokriitikon silmin näyttää seuraavalta:
Laasala
Hyyppä
Kankaanpää/Lehtinen – Yli-Kantola
Nässlin – Hakanen
Ylen – Järvinen/Saikkonen
Pitkäjärvi - Takala – Aalto
Svensk - Heikkilä – Kuhalampi
Salmela - Elonen - Pöytälaakso
Kuusela – Viitamäki – Hautakangas
Sirkkala - Hautala