Aiemmin odotin innolla MM-kisoja, ne olivat todella kevään iso juttu. Järjesteltiin kisastudiota niin, että vähän isommallakin väellä katsottiin pelejä. Analyysit olivat tiukempia kuin YLE:n studiossa *hymiö* ja niin edelleen, kyllähän te sen tiedätte. Tunnelma voittojen ja tappioiden jälkeen oli käsin kosketeltavaa, erikoisesti muistan yhden David Moravecin jatkoaikamaalin "Nupe" Nurmisen selän taakse. Fiilis oli niin tyhjä, kun lasittunut katse silmissä ajeltiin Tampereelle päin.
Mitä on nyt tarjolla? Jännittää enää se, että lähteekö edes Mestis-tason miehet kisoihin, vai onko niilläkin kurkku kipeänä ja kaikki hyvät rantakohteetkin menee, jos nyt lähtee johonkin kisoihin. Hiukan karrikoitua, mutta kerrankin olen Kummolan kanssa samaa mieltä. Siis samaa mieltä siitä, mitä Kummola sanoi/kommentoi. Kummola voi tosin etsiä syyllisiä peilistäkin, peili on tässä tapauksessa aika lahjomaton tuomari. Jos yksin sen eteen menee, ei sieltä kovin moni katsele takaisin.
Ellei maajoukkue kiinnosta, niin kuljetaan valittu tie loppuun ja kerätään olympiajoukkue Euroopasta, Suomesta ja Mestiksestä. Kokeillaan, että miten huonosti voi mennä, ennen kuin nimimiehet unohtavat egonsa, ja löytävät sen pelinöyryyden uudelleen. Sekoilihan Kummola tuossa valmentajakysymyksessä, en sitä edes yritä tehdä tyhjäksi, mutta jos pelaajat kostavat kieltäytymällä kisoista, ei vika ole enää pelkästään Kummolassa. Ei silloin kypäränkään alla kulje kuin hiljainen tuulenvire. Onko käynyt niin, että kanukeista ja jenkeistä on otettu mallia, ja pissa on noussut niin päähän, ettei muuta enää mahdukaan? Ymmärrän oikeat loukkaantumiset ja pelaamattomuuden, mutta osittain nämä henk.koht. syyt kummastuttavat.
Suomella on hyviä pelaajia maailmalla, jopa tähtiä. Mutta yksikään ei ainakaan minun mittapuun mukaan ole vielä niin hyvä, että on varaa elvistellä ja tulla maajoukkueeseen silloin kun siltä tuntuu ja olla pois kun on huono fiilis. Hamekankurilla alkaisi olla jo huolestuttavan paljon töitä.