Kokonaiset kaudet on pelkkää utopiaa, fantasiaa, tarua, unelmaa, miksi niitä sitten haluaakaan kutsua. Eniten tässä ratkaisee Laschin oma tahto, ja miehellä se tahto on ulkomaat. Olen enemmän kuin tyytyväinen, jos Lasch kuravilee turkoosissa yli 10 peliä, mutta en myöskään pety, jos poistuu jo viiden ottelun jälkeen isompiin valoihin. Kuten todettua, todennäköisyys nähdä Lasch enää koskaan Pelicansissa kevään 2012 jälkeen oli luokkaa olematon. Siirto Turkuun kaudelle 14-15 vain pönkitti tätä todennäköisyyttä. Viimeistään suoranainen dominointi SHL:ssä löi ne viimeiset naulat arkkuun, ja haaveet haudattiin lopullisesti. Ja kuin ihmeen kaupalla, mahdottomasta tuli mahdollista.
Ulkopuolisillehan tässä on kyse yhdestä pelaajasta, yhdestä pätkäsopimuksesta, yhdestä sponsorien mahdollistamasta hankinnasta. Lahtelaisille tässä on kyse paljon, paljon isommasta. Laschin palkkaukseen kerätty kolehti kertoo nimittäin Lahdesta kiekkokaupunkina. Kaiken sen suoranaisen paskan jälkeen, mitä tässä on saanut pitkin kevättä ja kesää sekä alkusyksyä syödä, tämän parempaa lahjaa ei olisi voinut kannattajille antaa. Epävarmat ajat yrityksillä, epävarmat ajat Liigalla, ja edellä mainittu negatiivinen julkisuus seuralle pitkin vuotta, mutta niin vain se yhteisö on innokkaasti omiensa takana, kun kiekko on taas putoamassa jäähän. Pelicansia Laschin pelaaminen edes tuon muutaman ottelun ajan auttaa uskomattoman paljon niin urheilullisesti, imagollisesti kuin myös taloudellisestikin. Yhteistyökumppanien keräämä kolehti on lopulta aika pieni hinta siitä, että lahtelaisessa jääkiekkoilussa nähdään valoisampia aikoja tulevaisuudessa. Meillä pelataan Lahelle.