Se on selvää, että kaikille joukkueille tulee pitkässä sarjassa jossain vaiheessa heikompi vaihe. Jollain joukkueella se vain saattaa kestää pidempään, yleensä tähän vaikuttavat loukkaantumiset tai muut tämän tyyppiset asiat. Jos tarkastellaan SM-liigan joukkueita, niin otetaan tarkasteluun vaikkapa sarjajohtaja Rauman Lukko. Joukkue on pelannut koko kauden hyvin tasaisesti, sijoittuen sarjataulukossa koko ajan 6 parhaan joukkoon ja joulutauon jälkeen Lukko on noussut sarjataulukossa ns. ykköseksi sarjan piikkipaikalle. Nyt Lukolla on ensi kertaa menossa pitempi tappioputki, joka on tällä hetkellä 3 ottelun mittainen. Ei tähän syynä ole mikään treenijumi, vaan Lukon maalivahin Daniel Lebedeffin loukkaantuminen viime lauantain pelissä Kärppiä vastaan. Se miten pitkään tämä tappioputki tulee kestämään, jää nähtäväksi. Enemminkin tämän kaltaiset tappioputket johtuvat avainpelaajien loukkaantumisista ja tämän kautta mahdollisista vaikutuksista joukkueen mentaalisen puolen asoihin. SaiPalla pitkän voittoputken katkeaminen ja sen jälkeinen tappioputki, oli mielestäni enemminkin joukkueen tietynlaisen pitkän onnistumisen ja ylisuorittamisen jälkiseuraus eli mentaalinen, hetkellinen väsymystila. Se, miten tätä asiaa käsiteltiin joukkueen keskuudessa, tietää vain joukkueeseen kuuluva ydinporukka, mutta asia saatiin nopeasti ammattimaisesti käsiteltyä ja joukkue pystyi nopeasti pelaamaan oman pelitavan mukaista voitollista kiekkoa. Itse en usko kyllä mihinkään treenijumiin. Ainakin kestävyys urheilijat ja tavoitteellisesti treenaavat saattavat käyttää myös tietoista ylikuormittamista omassa harjoittelun ohjelmoinnissaan. Tällöin puhutaan niin sanotusta ”overreaching” -tyylisestä harjoittelusta, jossa kovan jakson jälkeen pidetään kevyempi vaihe, jolloin annetaan kehon ja suorituskyvyn palautua. Mutta, tehtäisiinkö tätä SM-liigassa jääkiekkolijoiden harjoittelussa ja lyhyiden taukojen aikana (joulutauko 6 päivää ja 4 Nations Face-Off -turnaus, tauko 11 päivää), niin epäilen, että ei tehdä. Niinkuin Andy Etelä-Saimaan haastattelussa 23.8.2024 toteaa.
– On hyvä tiedostaa oma rooli valmennuskomppaniassa. Tuon oman mielipiteen esiin ja sen jälkeen yhdessä päätetään, missä vaiheessa esimerkiksi voidaan harjoitella kovaa.
Eri päävalmentajilla voi olla eri näkemys siitä, milloin matkustetaan, millainen on viikkorytmi tai palaveerataanko ennen oheisharjoittelua ja jäätä vai hoidetaanko ensin urheilu. Suuressa roolissa on tiimin johtaminen, kun ihmisiä on tullut koko ajan lisää valmennukseen, huoltoon tai fysiikkapuolelle.
Huippukestävyysvalmentajan mielestä jääkiekkoilijan fysiikkaharjoittelu voi olla amatöörimäisen kevyttä, mutta Ropon mukaan tavoite ei olekaan tehdä pyöräilijöitä, uimareita tai juoksijoita vaan jääkiekkoilijoita.
– Aika moni pelaaja ymmärtää, että helpoin kortti on tämä harjoittelu. On helpompi tehdä jääkiekkoilijasta urheilija kuin urheilijasta jääkiekkoilija.
- Ropon mukaan kaksi yleisintä sudenkuoppaa fysiikkaharjoittelussa ovat, että tehdään liian vähän laadullisesti hyvää harjoittelua tai että harjoitellaan kovaa, mutta ei palauduta siitä, jolloin harjoittelun kokonaisteho tippuu. Mitä korkeammalle tasolle urheilussa mennään, sitä pienemmillä askelilla ylipäätään voi kehittyä.
Ropon mukaan perusasiat ihmisten valmennuksessa eivät ole muuttuneet, mutta niistä tiedetään koko ajan enemmän. Kun tietoa on paljon, saatetaan myös hairahtua epäolennaisuuksiin.
– Ei saa olla vauhtisokeutta niin, että tehdään vähän kaikenlaisia asioita ja kuormitus jääkin liian alas. Nopeus ei kehity, jos et juokse täysillä, eikä voima kehity, jos ei panna tankoon tarpeeksi painoja.
– Ei kukaan tee jotain älyttömän paljon eri tavalla kuin toinen. Ei se ole mikään uusi juttu, että luistellaan enemmän treeneissä kuin peleissä, Ropo sanoo.
Jos esimerkiksi pelissä tehdään 100 kiihdytystä, treeneissä niitä voidaan tehdä 150. Punaiselle alueelle on harjoittelussa joka tapauksessa mentävä.
- Harjoittelemalla muita paremmin tai kovempaa on Ropon mukaan SM-liigassa vaikea saada enää etua, mutta palautumiseen ja kuormitukseen liittyvää datassa ja sen purkamisessa, jollain taholla voi olla enemmän resursseja käytössään kuin muilla.