Vai että voimasuhteet kausimallia 2006-07?
1. Sport
2. Jukurit
3. TuTo
4. KooKoo
5. K-Vantaa
6. Hokki
7. Jokipojat
8. Salamat
9. HeKi
10. FPS
11. KOO-VEE
12. SaPKo
Sportin rankkaaminen ykköseksi naurattaa jo valmiiksi, kun Vaasassa osataan aina järjestää joku kriisi. Mutta materiaali on kenties sarjan paras ja Tami-sotkut takanapäin, joten Mannerilla pitäisi olla käsissään sellaiset nappulat, joilla ykköspaikka otetaan. Ainakin jos Höylä pysyy ehjänä.
Osaltaan tietä Sportin ykkösrankkaukselle tasoittaa Jukureiden valmentajanvaihdos. Ruotsalainen on varmasti pätevä koutsi, mutta ehkä uuden pelityylin sisäänajon myötä Jukurit ei ole enää robotinvarma suorittaja. Materiaali on toki erinomainen edelleen, joskin pakisto on joskus ollut kiekollisempi ja liikkuvampikin. Keväällä joka tapauksessa tasavahva Sportin kanssa.
TuTo on kolmonen. Vaihtuvuus on ollut maltillista ja Lehkosen Ika jatkaa valmentajana, joten ei suuria uutisia mihinkään suuntaan. Muutama kova meni, muutama tuli. Pakisto ehkä kaipaisi vielä jotain. Jos vanha tyyli jatkuu, ei ole runkosarjassa kokonaisuutena parhaimmillaan, mutta pleijareissa kajahtaa.
Runkosarjan kärki lienee varsin tiivis, sillä tasorankkauksen nelonen ja vitonen saattavat olla niitä kaikkein nälkäisimpiä ryhmiä runkosarjassa. Kolek teki hyvää jälkeä Kainuussa ja on motivoitunut tekemään tulosta myös etelämpänä. Intohimo näkyi jo KooKoon harkkamatsien tuloksissa, pakisto on jonkin verran kiekollistunut sitten viime talven ja Liukkonen on sarjan paras pelaaja. Ainakin KooKoo on v-mäisempi vastustaja kuin Mansikan aikaan. Vaan onko Palmusta tai Oresta voittavaksi ykkösmaalivahdiksi?
Kiekko-Vantaata ei pudota KooKoon taakse oikeastaan mikään muu kuin materiaalin kapeus. Niki Andersson on huippuvalmentaja, valmistautuminen on tehty huolella, maalivahtikaksikko on hyvä, pakisto jämäkkä ja hyökkäyksen kärki hyvää tasoa. Mutta riittääkö junnujen rutiinitaso illasta toiseen? Tarvitsisi hieman laajennusta ryhmään, ehkä vielä saakin.
Viiden kovan jälkeen keskikasteen ei jää oikeastaan kuin yksi joukkue, Hokki. Myllykoski on hyvä maalivahti, kapea pakisto sinällään vahva ja Mestis-tason hyökkääjiä on yllin kyllin, mutta taiteilija-Virtalan takana kovat ratkaisijat puuttuvat. Suikkasen valmennustaitoja en osaa arvioida, mutta melkoisella varmuudella Hokki pudotuspeleistä löytyy. Viiden kärki on kuitenkin liian vahva.
Jokipojat on kasvavien tasoerojen kaudella ihan yhtä yksinäinen seiskapaikallaan kuin Hokki pykälä ylempänä. Onneksi pitkä kausi tuo aina yllätyksiä suuntaan jos toiseenkin. Pleijaripaikan pitäisi olla otettavissa normaalisuorituksella, mutta tie ylemmäs on pitkä. Maalivahti Salak on yksi sarjan kiinnostavimmista nimistä ja pakisto on jonkin verran kiekollistunut, mutta runkomiehistössä on vain kaksi oikeaa sentteriä (Miettinen, Häikiö). Karlsson lienee pelannut keskellä viimeksi junnuissa. Laidalla on taitoa, ja Kauppi on oletettavasti valmentajana motivoitunut Pelicansin ja Haukkojen jälkeen.
Viimeisestä pudotuspelipaikasta taistelevien joukkueiden osalta Salamat on pystyvin, mutta iskukyvyn säilyminen läpi kauden on arvoitus. Lainavahti Toivonen jr pystyisi joukkueen pudotuspeleihin torjumaan, Korhosesta en ole ihan varma. Pakkimateriaali on tasaisen laaja, hyökkääjistössä on haastajia enemmän Mestis-tason rutiiniosaamista ja valmennusjohto on riittäävän kokenut, joten sikäli näyttää hyvältä. Kotikaukalo on ase, talous ei.
Nousijoista HeKi on lähellä pudotuspelipaikkaa, jos Salamat yhtään notkahtaa. Muutoin heinolalaisryhmä vaikuttaa turhan tasapaksulta, niin paperilla kuin nähtyjen harkkapelienkin perusteella. Kurikka voi torjua jengin pitkälle, mutta pakisto on peruskamaa, eikä hyökkäyksessäkään hirveästi ratkaisuvoimaa ole. Pikkarainen teki hyvää jälkeä valmentajana, Blomberg on tuntematon suuruus ainakin minulle.
Tasoihin Heinolan kanssa ja tiukasti play off -kantaan kuuluu myös FPS. Maalivahtipeli on hyvällä tolalla ja Karri Kivi on valmentajalupaus, joka voi saada nuoresta joukkueestaan hyvinkin paljon irti. Toisaalta joukkue on hurjan kokematon ja pelottavan riippuvainen Lukko-yhteistyöstä, vaikka Toivola ja Kivi juttuun tulevatkin. Avainmiehistä kolme (Nordlund, Hattunen, Tapio) on Lukon sopimuspelaajia.
Materiaalin rajallisuuden vuoksi kaksi viimeistä joukkuetta ovat ainakin lähtökohtaisesti HeKin jälkeiset sarjanousijat, mutta asetan ne toisinpäin kuin esimerkiksi Jatkoaika, IS Veikkaaja ja Suomi-sarjan viime kevään sarjataulukko.
KOO-VEEn vahvuutena on luotettava maalivahtikaksikko, ja pakistokin vaikuttaa nimettömyydestään huolimatta kelvolliselta. Samoin Välimaan, Hietakankaan ja Helmisen (ei Raipe) sisältävä sentteriosasto. Laidalla melkein kaikki kädet onkin sitten annettu Ruuskalle. Jos KOO-VEE saa vielä vahvistusta liigajengeistä, jumbotilalta pitäisi välttyä.
SaPKo lisäsi uskottavuuttaan toisen Mestis-tason maalivahdin palkkaamisella, mutta rankingia se ei sijalta 12 vielä nosta. Akilleen kantapää on pakisto, joka on auttamattoman kädetön ja materiaaliltaan pelottavan kapea Mestis-tasolle. Hyökkäyspää sentään joten kuten menettelee. Haastava on päävalmentajana kokemattoman Kokkosen tehtävä vaikeassa paikassa.
