Oikea vastaus, esitettyyn kysymykseen
Joukkueen runko luo jatkuvuuden toimintaan. Hyvä joukkueen runko muodostuu pelaajista, jotka ovat sitoutuneita joukkueeseen ja jotka pelaavat avainrooleissa kentällä. Avainrooleja ovat maalivahti, kolmosketju, ykkösketju ja ensimmäinen puolustajapari. Näistä joukkueen runko on helpointa rakentaa maalivahdin, kolmosketjun ja muutaman varman puolustajan varaan. Nämä pelaajat on yleensä mahdollista pitää joukkueessa, pelaajan tärkeyttä vastaavalla hinnalla. Vain rikkaimilla joukkueilla on varaa pitää ykkösketjunsa ja kiekollinen pakkinsa useiden kausien ajan.
Millaisia ovat sitten hyvät runkopelaajat, näissä avainrooleissa. Maalivahti lienee selkeä asia, siihen en puutu. Kolmosketjun tehtävä on pelata vastustajan parasta hyökkäysketjua vastaan tasapeli. Näin ollen se tarvitsee puolustavia pelaajia, joita vastaan on nihkeä pelata. Lisäksi näiden pelaajien tulisi kyetä hyödyntämään vastustajan tekemät virheet maalien muodossa. Tämän ketjun sielu rakentuu rotan ja puolustavan keskushyökkääjän varaan. Rotta pitää huolen vastustajan henkisen hyvinvoinnin minimoimisesta, hän tökkii, kyselee vaimon kuulumiset ja kyseenalaistaa pojan seksuaalisuuden. Rotta on Jarkko Ruutu, Ville Nieminen, Esa Tikkanen, esimerkkejä riittää. Keskushyökkääjä pitää huolen, että vastustaja ei pääse ylivoimahyökkäyksiin, hän voittaa aloitukset omassa päässä, hän on vastustajan pelinrakentajan iholla kokopelin ajan. Keskushyökkääjä on Joni Lius, Petri Pakaslahti, Toni Sihvonen, mestaruudet voitetaan tämän miehen voittaessa oman pelinsä.
Puolustajien osalta, olisi hyvä rakentaa Brian Rafalskin, Kimmo Timosen ja Marek Zidlickyn varaan. Ongelmaksi muodostuu näiden puolustajien vähäinen määrä maailmassa. Kun suomalainen joukkue löytää puolustajan, joka osaa puolustaa ja kykenee tekemään paljon pisteitä on varma että mies lähtee hetken perästä isomman tilin perässä muualle. Onkin siis varmempi rakentaa puolustuksen runko varmojen yleispelaajien varaan. Nämä puolustajat eivät voita otteluita, mutta eivät myöskään häviä. He pelaavat parikymmentä minuuttia ottelussa, kaikkia vastustajan ketjuja vastaan. Kun he ovat kentällä vastustajalla ei ole mitään asiaa maalin edustalle. He ohjaavat vastustajan hyökkäykset huonoihin laukaisukulmiin ja ottavat vastustajalta luulot pois muutamalla nasevalla pommilla. He ovat joukkueidensa Jyri Marttisia. Toisaalta nämä kaverit voivat olla flegmaattisen näköisiä takatukkia, jotka eivät jaa pommeja eivätkä satuta maalinedustalla. Tällöin kyseessä ovat Marko Kiprusofit, jotka voittavat kaksinkammpailut sijoittumisella.
Kun joukkueessa on nämä paikat miehitetty, sitoutuneilla joukkueen näköisillä pelaajilla, voidaan rakentaa menestyviä joukkueita kausi kauden perään.
Tarvitaan vain pari pelintekijää, pari maalintekijää, hyökkäävä pakki, ja viisikko täytemiehiä.