Kesäloma lähestyy niin ajattelin vain päivittää loppuun nuo kirjoittamani avaukset.
Nuorten MM-kisat jäivät viimejutussani tilanteeseen, missä jäljellä olivat välieräparit NZD – France ja South Africa – England. Nämähän ovat oikein tutut kasvot myös aikuisten maailmasta joten voisivat olla jopa Japanin WC19 välieräparit myös ensivuonna – tuskin kuitenkaan ...
Ensimmäisessä WC U20 -välierässä Englanti otti tukevan puoliaikajohdon 22-7 ja pysyi lopulta niskan päällä loppuun saakka lyöden Etelä-Afrikan niukasti 32-31. Puolustava mestari, NZD U20 sai vastaansa kisaisäntä Ranskan ja puoliajalle mentiin hieman yllättäen kisaisäntien 3-0 johdossa. Pienoinen yllätys sitten valmistui toisella jaksolla kun Ranska jatkoi hyviä otteitaan voittaen lopulta 16-7 johtaen itseasissa ottelua jo 16-0. Myös finaalissa Ranska jatkoi hallitsevia otteitaan eikä ollut välierän tapaan kertaakaan takamatkalla vaan otti mestaruuden kotiin lyömällä Englannin 33-25 (14-8). Ottelut pelattiin ainakin minulle hieman tuntemattomissa etelä-Ranskan paikoissa; Narbonne, Perpignan & Beziers. Mukana 12 joukkuetta; 6 x Six-nations, 4 x Southern teams sekä Georgia ja Japani.
Aikuisten Test-matchit olivat myös mielenkiintoisia kenties All Blacksien dominointia lukuunottamatta, onneksi France U20 vei mestaruuden niin tulevaisuus hieman valoisampi kuin aikuisten Test Match tulokset. All Blacks murjoi kolme kertaa Les Bluesin 52-11 Eden Parkissa, 26-13 Wellingtonissa ja lopulta 49-14 Dunedinissa.
Mielenkiintoisempaa taisi olla Sprinboks ja Roses kohtaaminen missä South Africa vei kaksi ensimmäistä ottelua kotiinsa. Ex-Ellis Parkissa voitto jäi kotiin 42-39 (Johannesbug, Ellies Park vaihtanut nimensä Emirates Airline Park) ja viikkoa myöhemmin Sprinboks voitti edelleen 23-12 Bloemfontainissa. Kolmas ottelu olikin sitten toisenlainen kauniissa Kapkaupungissa missä Englanti vieraili vasta kolmatta kertaa historiassa tappiollisten 1994 ja 1998 vierailujen jälkeen. Tällä kertaa tahti oli toinen kokoonpanomuutosten myötä. Paluun Englannin avaukseen teki menneiden vuosien ”Johnny Wilkison”-toivo Danny Cipriani. Villit vuodet olivat vieneeet hänen uraansa alaspäin sitten lupaavien nuoruusvuosien mutta nyt hän on takaisin maajoukkuepaidassa 10-vuoden tauon jälkeen ja saattoi pelata itsensä jo tässä ottelussa vahvaksi ehdokkaaksi Japaniin WC19. Englanti voitti tuon Cape Town ottelun vakuuttavasti 25-10, kun valmentajana on Eddie Jones (vei Japanin voittoon Sprinboksista WC15) niin vahva kuva Englannista lopulta jäi WC19 silmällä pitäen.
Kolmas mielenkiintoinen ottelupari oli sitten Wallabies ja Irlanti Australian mailla. Wallabies vei ensimmäisen ottelun Brisbanessa 18-9 mutta sitten kelkka kääntyi mikä sinäänsä ei niinkään yllätys ollut. Irlanti vei 26-21 Melbournessa ja viimeisen ottelun Sydneyssä 20-16. Sarja meni siis Irlannille ja huomioiden aikaerot ja puhtaan Six-nations voiton, niin Irlanti on Japanissa varmastikin vahva top-4 kandidaatti.
Edellisten WC15 -välieräjoukkue Argentiinan osakkeet tuntuvat nyt hieman heikommilta, Wales haki kaksi voittoa; San Juanissa 23-10 ja 30-12 Santa Fe:ssa ja Skotlantikin haki kevyen 44-15 voiton Montevideossa (!!?). Argentiinan huippu taisi olla tuo Englannin WC15 välieräpaikka mutta ei vakuuta nykyinen meno.
Loppuun heittäisin viisammille kysymyksen lähinnä kiekkomaailmaan viitaten. Kuinka moni Ranskan WC U20-kisoissa pelanneista pelaajista raivaa tiensä Japanin kisoihin, WC 2019? Tämä hyppy taitaa olla suurempi kuin kiekkomaailmassa, näin veikkaisin.