Viestin lähetti PTS
jääkiekossa on kuitenkin nyt vaan tarkoitus tehdä maaleja.
Perusteluita näille jatkuville trolliviesteillesi ei enää jaksa edes kysellä. Maalivahdit tekevät niin vähän maaleja, että luulisi tyhmemmänkin valmentajan ymmärtävän pelata koko matsin kuudella. Joko kaikki valmentajat ovat tyhmiä tai sitten...
Aivan konkreettisesti jääkiekossa on tarkoitus, että ottelun lopussa on enemmän maaleja omilla kuin vastustajilla. Tästä ovat aika useatkin ihmiset poikkeuksetta kaikki valmentajat mukaanlukien huomanneet päätellä, että jääkiekossa kannattaa sittenkin pyrkiä muuhunkin kuin pelkkään maalintekoon. Jos ei muuta, niin ainakin on
tarkoitus myös yhtälailla estää vastustajaa tekemästä maaleja. Jo pelkästään tämä huomio avaa näkymän peliin, jota yksiulotteinen näkemyksesi ei edes ala kuvata. Mutta sekin on vasta alku.
Jääkiekkopelissä on läsnä paljon muitakin kuin kiekko. Kaikkien muiden pallopelien tavoin peliä pelaavat ihan oikeat ihmiset ja siten tilanne on myös aivan väistämättä sosiaalinen tapahtuma haluttiinpa sitä tai ei. Ihmisten tunteet, henkiset kyvyt ja mielentila ovatkin yhtälailla tärkeitä peliä ohjaavia tekijöitä kuin näiden fyysiset ominaisuudet, kyvyt ja taidot. Yksilön mielentilaan, keskittymiseen ja vaikka vapautuneisuuteen voidaan vaikuttaa, vaikka "taitopelin" ystävät usein mielellään haluavatkin ummistaa tältä silmänsä, haluten nähdä jääkiekon mekaanisena suorituksena. Aivan kuin kaukalo olisi pajatso ja pelaajat vain osia siitä. Moni asia, joka arkisessa elämässämme olisi tuomittavaa tai vähintään lapsellista ja huvittavaa, kuten lähes kaikkialla muualla lähinnä huvittunutta hymyilyä herättävä pullistelu ja kukkoilu, uhkailusta ja suoranaisesta kiusaamisesta nyt puhumattakaan ovat kaukalossa aivan käypiä menetelmiä parantaa oman joukkueen mahdollisuuksia toteuttaa sitä mikä jääkiekossa on se lopullinen tarkoitus - että taululla on pelin jälkeen enemmän maaleja meillä kuin niillä.
Jääkiekko on sikäli poikkeuksellinen laji, että se on full contact laji, joka on samaan aikaan myös taitolaji ja joukkuepeli. Tämän yhdistelmän sisäisestä jännityksestä ja ristiriidoista syntyy peli, jossa pelko ja pelottelu on yhtä käypä keino kuin rännikiekko. Pelottelu on sanana ruma, ja herättää vastenmielisiä tuntemuksia - eikö se pitäisi saada pelistä pois? Ei, koska sen kolikon toinen puoli on rohkeus ja pelottomuus. Itsensä voittaminen ja hallitseminen stressistä huolimatta. Otetaan aivan irrallinen esimerkki, joka kuvaa jääkiekonkin henkisen puolen valtavaa merkitystä: Eräs jousiampuja vain muutama päivä sitten sanoi televisiossa, että kaikki he osuvat harjoituksissa. Samalla lailla jääkiekossakin höntsäilypelissä avaukset napsahtavat kohdalleen tällaiselta tositilanteessa aivan sementtikätiseltä tunariltakin.
Jääkiekko on oikeasti hieno peli, vaikka usein se haluttaisiinkin typistää pelkäksi mekaaniseksi neppailuksi. Kuten PTS tässä ja etenkin niin monissa aiemmissa viesteissään ja moni muu (en yleistä, moni <> kaikki)
taitopelin ystävä muualla.
Väite jonka mukaan jääkiekko on vain joku maalintekokilpailu on rienausta.
EDIT: Kun kerran kukaan ei ole vastannut, niin lisään tähän. Tämän viestin tarkoituksena oli huomauttaa siitä, että Ruudun arvo ei ole pelkästään siinä mihin hän kykenee kentällä, vaan myös siinä mihin muut eivät kykene hänen vuokseen. Sama koskee muitakin pommikoneita. Pieni epäilys takaraivossa haittaa keskittymistä ja mitenkäs se Tamminen keskittymisestä sanookaan? Olivatpa numerot oikein tai väärin, niin suunta on selvä. Konkreettinen ja helppo esimerkki väitteeni tueksi: Pari reipasta keskialueen niittiä puun takaa avausta takaansa kuikuilevaan hyökkääjään vaikuttaa vastustajan pitkiin avauksiin, koska hyökkääjät rupeavat katselemaan muuallekin kuin olkansa yli sitä kiekkoa - ja silloin sen kiekon saaminen kiinni on paljon vaikeampaa. Se taas puolestaan helpottaa syvältä karvaavien hyökkääjien käyttämistä, koska heidän ohittamisensa ja jättämisensä pelin taakse pitkällä avauksella vaikeutuu. Se puolestaan siirtää pelin painopistettä kohti vastustajan päätyä, ja luo sitten sinne painetta ja lisää omaa maalintekopotentiaalia ja vähentää vastaavasti vastustajan hyökkäysvoimaa. Ilman yhtäkään kosketusta kiekkoon, syöttöä tai muuta sellaista, joka on kaiken a ja o hippakiekkoihmisten mielestä.
On huikea vääryys jääkiekkoa kohtaan kuvitella, että kiekollinen peli on kaiken alku ja loppu. Se on korkeintaan vasta alku.
Kuten yllä kirjoitin, en olisi ottanut minäkään Ruutua kisoihin tässä tilanteessa, mutta vastaavasti on typerää kuvitella, että koko jääkiekkoa ammatikseen pyörittävä Maailma on niin saatanan tyhmiä, etteivät ole ymmärtäneet, että "jääkiekossa on tarkoitus vain tehdä maaleja."