Kaiken kaikkiaan tuo joukkueen kokoamisen perusajatus on niin vaikea hahmottaa, että on pakko pohtia onko seuran vetovoima millaisella tasolla? Okei, jollain lottovoitolla joukkueeseen tuli Vänttinen, joka ikäväkseen joutui aivan surkeaan jengiin ja viime hetkillä toinen pelimies eli Doell. Muista hankinnoista ehkä jotenkin hyvällä tahdolla voisi löytää jonkun aihion kohti kiekollista pelitapaa, mutta Saarisen lähdön jälkeen tällä on pyyhitty pyllyä.
Hirvosellakin oli alkukaudesta näkyvissä merkkejä noista viime kevään valteista mutta ne ovat hävinneet kauden mittaan kokonaan. Olen melkein satavarma, että Tapparaa johtaa tällä hetkellä muutama pelaaja muiden tullessa lähinnä jonon jatkona.
Koko kaudellahan ei ole ollut mitään pelitapaa joka toistuisi ottelusta toiseen. Ei mitään mikä toistuisi edes erästä toiseen, puhumattakaan siitä, että vaihdosta toiseen olisi samoja kaikuja. Ainoa sana kuvaamaan otteita on todellakin sekamelska. Jokunen hyvä yksilösuoritus silloin tällöin mutta ei paljon muuta.
Tällainen on aika monimutkainen vyyhti. Jos aloitetaan vaikka siitä, että katsomoon puolustajien kiekollinen taito näyttää onnettomalta. Tähän yksi suuri syy on puutteellinen viisikkopelaaminen ja pelitavan toteutus. Puolustajat joutuvat hautomaan kiekkoa liikaa ja loppujen lopuksi alkaa kierre jossa yksi asia johtaa toiseen ja niin edespäin. Tästä taas seuraa suoraan se, että myös hyökkäys on hampaaton, koska avaukset kestävät eikä toisaalta ole mitään "rintamaa" eli siis lyhyitä etäisyyksiä ja kiihtyvää keskialueen ylitystä.
Juuri tuo keskialueen ylitys ja sen ongelmat ovat mielestäni aivan käsittämättömiä. Ei se ole vaikeaa jakaa sitä lättyä sentterille mutta jotenkin Tappara ei kykene siihen. En ole niin paljoa siihen keskittynyt, että voisin sanoa oikooko joku omassa haussaan mutta sekin on mahdollista. Sen olen huomannut, että silloin kun keskikaistalla olisi pelaaja (harvoin!) niin hänelle ei syötetä kirveelläkään. Itseluottamusjuttuja aika pitkälle.
Se mikä pelistä näkyy on tavallaan kiire, eli haetaan liian nopeasti ratkaisusyöttöä. Käytännössä siis yritetään pitkiä ja vaikeita avauksia jotka onnistuvat harvoin. Taas tarvittaisiin sitä tiivistä viisikkoa ja lyhyitä etäisyyksiä, jotta alueelle päästäisiin parilla helpolla syötöllä.
Kiekollisen pelin ulkopuolelta sitten paistaa se, että joukkue on heikko kaksinkamppailuissa. Tai ehkä on väärin sanoa kiekollisen pelin ulkopuolelta, koska tavallaan tämäkin asia juontaa juurensa viime kädessä siihen "omaan peliin". Pelaajat joutuvat itselleen epäedullisiin tilanteisiin pitkälti siksi ettei peli ole riittävän organisoitua silloin kun joukkue on kiekollinen. Viisikko leviää ja hajoilee ja sen myötä taas vastustajan saadessa kiekon ollaankin jo valmiiksi väärin sijoittuneena. Se mihin tämä taas johtaa on liika varovaisuus jatkossa omassa pelissä, koska nyt pyritään välttämään tilanteita joissa kiekko menetetään. Ja kuten jokainen tietää, mikäli kentällä ei uskalla ottaa tietyllä tavalla riskejä (pelata siis hyvällä itseluottamuksella), on tuloksena joko aneemista peliä tai ylipelaamista, kun yritetään liikkeellä paikata perusongelmia.
Puolustuspeli kärsii eniten tuosta kaksinkamppailuiden heikkoudesta, koska joukkue häviää omat "yks-ykkösensä" jatkuvasti omassa päässä. Liike on heikkoa, vääntövoima jopa surkea ja sijoittuminen häilyvää. Meillä on nyt pelaajia kuten Atte Pentikäinen ja Jani Honkanen jotka tarvitsisivat todella tiukan pelikirjan ja roolituksen pelatakseen korkealla tasolla. Tämän hetken Tapparassa ei näyttäydy kuin heidän heikkoutensa, koska pelaajat ovat ilman tukea kentällä. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että varsinkin omassa päässä heidän ollessa kiekollisia olisi avun tultava nopeasti, lähelle ja siten, että siihen voi antaa helpon syötön nopeasti. Kun tämä toistuu riittävän usein se parantaa viime kädessä pelaajien itseluottamusta myös muilla pelin osa-alueilla.
Tappara todelliset työn sankarit seisovat maalinsuulla. Ilman heidän loistavia otteitaan Tappara pelaisi Pelicansin kanssa karsintapeikon välttämisestä. Pelaajista ei yksilötasolla ole onnistunut käytännössä kukaan, olkoonkin, että esimerkiksi Mäntylä on ollut täysin kohtuuttoman roolin edessä. Doell olisi takonut paremmassa joukkueessa tähän mennessä lähelle 50 pinnaa ja Vänttinen tietenkin aivan loistava jätkä myös.
Ehdottomasti yksi surkeimmista Tapparan joukkueista mitä ikinä olen nähnyt. En syytä pelaajia, vaikka sielläkin voi ehkä peiliin katsella. Suurin syy on nyt seuran johdossa jonka on päätettävä mihin suuntaan seuraa nyt viedään ja ennen kaikkea alettava tekemään myös töitä sen eteen. Tässä mielessä Ipan miehet/naiset ovat ihan oikeassa, Ilves näyttää tällä hetkellä hienoa esimerkkiä. Sillä joukkuella on kannattajat takanaan, se edustaa ilvesläisiä arvoja ja siitä joukkueesta myös puhutaan. Kuka nykyään puhuu Tapparasta?
