Tuomarien tehtävänä on pitää peli puhtaana ja pelaajien on pelattava niin kovaa kun tuomarit antaa.
Tuossa kiteytyy paljon tässä Chara-jupakassa. Tuomarit ovat antaneet pakeille vapaita käsiä tänä vuonna & Chara on yksi niistä joka käyttää sitä härskisti hyväkseen (toinen on esim. Phaneuf). Maalinedustan ohella Chara huiskii maalin takana melko ronskein ottein, kiekolla ei ole niin väliä & miehiä lentää moneen suuntaan aivan eri tahtiin kuin 0-toleranssin aikana. Sitten kun aktiivinen häirintä- ja taklauspelaaminen terästetään vielä korkeilla käsillä, niin eräänlainen rottamaisuus nousee kyllä esiin. Tuomarit voisivat halutessaan muuttaa tätä suuntausta, hyvät puolustajat kyllä osaavat mukautua linjaan kuin linjaan...
Tuo filmailu on mielestäni jopa jollain tapaa ymmärrettävää tällä kaudella. Tuomarilinja on valunut todella sallivaksi, päivänselvät koukkimiset ja estämiset menevät läpi enenevissä määrin kokonaisten erien/otteluiden ajan. Silloin "pitää" helpottaa vihellyspäätöstä kaatuilulla.
Subban on hyvä esimerkki tästä. Hänen hyvä kautensa on tietenkin noteerattu vastustajan leirissä, häntä otetaan/häiritään hyvin railakkaasti monissa otteluissa. Jos ottelun ensimmäiset 3-5 selvää rikettä menevät läpi, madaltuu filmaamisen kynnys huomattavasti. Myös kaikki tämä olisi helposti estettävissä, jos palattaisiin viime työsulun jälkeiseen yksinselitteiseen linjaan; jokainen koukkaamis/estämis/kiinnipitämisyritys on rangaistava!! (Jos kaatuilu vielä jatkuu, niin sitten sakkoja ja/tai pelikieltoa)
En väitä, että Montrealin selviytymistaisteluita sen ajan huippuja vastaan oli mukava katsoa, mutta tuomaritoiminnasta ei ainakaan voinut valittaa. Alakynnessä ollut joukkue istui paljon, mutta yleisesti ottaen ammattilaiset oppivat pelaamaan puhtaasti todella nopeasti.