Re: Yes Senior
Hannu Aravirta herättää minussa monenlaisia tunteita, joista päällimmäiset ovat kielteisiä. Järkisyytkään eivät tähän mennessä ole kumonneet tätä käsitystäni. Maajoukkueen päävalmentajana ei mestaruuksia, seurajoukkuemenestys ajalta, jolloin sadomasokistiliigassa ei ollut juurikaan vastaavanlaisia satsauksia muihin joukkueisiin kuin Suippoleukoihin. Kukaan ei ole vielä kyennyt saamaan minua vakuutetuksi sitä, että Aravirta olisi todellinen, nykytehtävässään menestyvä, IFK-muottiin sopiva valmentaja. Kuitenkin saakoon hänkin tilaisuutensa osoittaa sen, mitä osaa vai osaako mitään IFK-peräsimessä. [/B][/QUOTE]¨
Naganon olympiapronssi, jolloin Suomi tippui loppuottelusta yhden miehen takia ja pronssiottelussa kaatui Grezkyn tähdittämä Canada. MM hopeaa 98,99,01 ja MM pronssi 00. Onhan se totta, ettei Aravirta maajoukkueessa suurta voittoa koskaan saanut, mutta täytyy myöskin muistaa, että mitaliputki katkesi vasta loppumetreillä ja joka ikisissä kisoissa Aravirran kaudella Suomi pelasi jossain vaiheessa kisoja erittäin nautittavaa kiekkoa. Ei se mielestäni ole Aravirran vika, ettei Suomesta yksinkertaisesti löydy maailmanluokan maalintekijöitä läheskään yhtä paljoa, kun kaikista muista huippumaista. NHL:n pistepörssiä pikaisesti silmäilemällä tämän voi todeta nopeasti. Lisäksi täytyy muistaa se, että MM-kisoissa pelataan ainoastaan yhdestä poikki periaatteella, joten siinä mielessä vertaaminen paras viidestä sarjaan on epäreilua. Yhdellä mokalla, yhdellä maalilla,huonolla tuurilla, epäonnistuneella maalivahtivalinnalla jne... on niin suuri vaikutus.
SM-liigassa 2 liigamestaruutta, jotka tosin Jokereissa, mutta Apen saavutukset siellä tulikin nähtyä. Lisäksi 6 muuta himmeämpää mitalia, joista vain yksi Jokerikausilta, elikkä tasaisen taulukon mukaan mitaleita Aravirran kausilta pitäisi ropista myös IFK:sssa
Aravirran vahvuuksiin kuuluu myös kyky löytää se tärkeä ykkösnyrkki, vaikkakin myönnettävä on, että ylivoimapeli on monesti ollut maajoukkueella se heikko lenkki, mutta ehkäpä aralla on nyt enemmän aikaa IFK:n kanssa korjata tuokin asia.
Ainoa huolenaihe Aran suhteen on se, että pelaako IFK tarpeeksi IFK:n näköistä kiekkoa, mutta kyllähän maajoukkuekon pelasi tarvittaessa fyysistä kiekkoa. Flashbackeina nyt tulee nopeasti mieleen ainakin juuri täällä mainostettu tapaus J.Ruutu ja muistaaksen viime Eurohockey Tourin ratkaisupeli Ruotsi-Suomi, jossa taklattiin puolin ja toisin enemmän, kun IFK:ssa koko viime kaudella. Lisäksi mieleen tulee Naganon kisoista se, että jopa Selänteen Teme ajeli tai yritti ajella Kanadan poikia.
Parempaa valmentajaa ei oltaisiin saatu.. mielestäni