Joo, aika useinhan tuo käy. Toisena vuonna veskarin heikkoudet on skoutattu ja niihin keskitytään vastustajan toimesta.
Ensimmäisen kauden aikana pääset yleensä haastamaan vailla paineita, mutta on henkisesti täysin eri asia lähteä kauteen selkeänä ykkösveskarina. Kysykää vaikka Haloselta.
Viimeisellä Halosen kaudellahan varmaan suurin osa kannattajista oli sitä mieltä maalivahtikaksikko on aivan liian kokematon ja IFK ottaa joukkueen tärkeimmän pelipaikan osalta aivan järjettömän riskin. Malli ei todellakaan palvellut ainakaan Halosen urakehitystä, kuten nähtiin. Itseluottamus mureni totaalisesti ja epävarman maalivahdin edessä myös pelaajat alisuorittivat koko syyskauden. Tämä taas ruokki Halosen heikkoa itseluottamusta entisestään kun tappioita sateli illasta toiseen, ja ppg huiteli yli kolmessa, jolloin oravanpyörä oli valmis.
Tämän kauden osalta moni oli sitä mieltä, että virheistä viisastuneena Taponen tarvitsee tasavahvan kirittäjän - ei maalivahtia, joka on pelannut tasapainoisen kauden joskus vuosikausia sitten. No, lopulta Hovinen taisi olla onni onnettomuudessa, mutta hänen ottelumääränsä ovat usealta kaudelta niin matalia, ettei ole oikein realistista odottaa, että hän enää tuossa iässä kantaisi päävastuun tolppien välissä.
Kyllä tässä myös siinä mielessä katseet kääntyvät Lunkkaan, että ei IFK:lla ole ollut aikoihin kahta tasaisesti huipputasolla suorittavaa maalivahtia. Oli vika missä tahansa, niin maalivahtiosastoa ei voi jättää sattuman varaan. Jos IFK aikoo menestyä, niin se tarvitsee top3-tason veskarin, joka jaksaa kantaa raskaan kuorman keväällä kun ottelutahti tiivistyy, paineet kasvavat ja kauden tuoma rasitus on huipussaan. Toivottavasti joko Taposesta tai Hovisesta on tähän, muutoin on lähdettävä kaupoille.