Viestin lähetti Hescu
Evertonilla on hyvä maku roolipelien suhteen(ja vamaan muutenkin).
Luonnollisesti. En kai muuten Jatkoaikaan kirjoittelisi...
CyberPunkin pelisysteemi on ehdottomasti paras, tosin pieniä päivityksiä jouduimme mekin tekemään. Harmittavan vähän tosin pääsin itse pelailemaan, olin lähes aina pj. Toivottavasti Hescu ei ole eksynyt peliporukkaani, sillä hahmoilla oli ikävä taipumus kuolla seikkailuissani. Mikä ei kylläkään ollut minun vikani...
Vuosi sitten yritettiin herätellä peliä pystyyn, mutta vähän turhan pienellä (2-3 pelaajaa) porukalla. Kivahan se olisi pelailla. Kaikenlaista oheismateriaalia olen kyllä peliin luonut, mm.pienehkön kaupungin (sisältäen tiedot kaikista rakennuksista, parista sadasta asukista jne). Yhdestä sessiosta innostuneena kehitin systeemit eri urheilulajeihin, joten nytpä minulla on selvillä vuoden 2020 futiksen EM-skabojen, lätkän (lähes kaikii sarjat) ja olympialaisten tulokset :D Turhaa ajanhukkaa kai, mutta niitä noppia on jokseenkin rentouttava heitellä... Jos jotakuta kiinnostaa saada materiaalia peleihinsä, niin ottakoon yhteyttä.
Twilightissa ainakin minua kiinnosti realismi, eli oikeat olemassa olevat aseet jne. Kummasti vaan aina kaikki sattuivat heittämään hahmonsa johonkin erikoisjoukkoon... Siinä ja CP:ssä tosin oli yksi ärsyttävä puoli, ainakin meidän peleissä. Porukka oli kateellisia toistensa tavaroille ja lahtasi sitten tyypin ja otti stuffin omakseen. No, kuolleen tyypin seuraava hahmo lähti tietty kostoretkelle...
Meikäläistä se ei oikein inspannut, ja kerran päätin antaa opetuksen näille toistensa prätkiä himoitseville kyberpunkkareille. Oli kai jo kolmas koston sukupolvi menossa, ja armoton tulitasitelku - siis ryhmän sisällä. Nappasin yksi kerrallaan heidät kiinni, sidoin ja taisinpa vähän silpoakin. Sitten keräsin kaikki heidän tavarat yhteen läjään, bentsiiniä päälle ja zip. Niskalaukaus oli sitten lopullinen sinetti. Tepsi ainakin sillä kertaa...
Twilightissa taas tuli kerran joku ihmeellinen riita siitä, kuka saa ajaa panssarivaunua (turhuuden huippu, sillä se tarvitsi kolme miestä pelittääkseen). Pelissä oli veljekset (siis oikeasti) ja isovelihän sen tankin itselleen otti vanhimman oikeudella. Pikkuveli tilttasi tästä, ja kävi tiputtamassa jonkunsortin kuumuuskranun luukusta sisään. Jeps, sen jälkeen pikkuveli otti sitten neniinsä, ihan fyysisesti...
Hauskimpia pelimuistojanne olisi hauska kuulla.
Kuten jo totesin, niin itse en päässyt hirveästi pelaamaan. Tosin varhainen keskimaa-peli oli kyllä varmaan parhaita. Pelasin nimittäin sellaisessa seurassa, josta en tuntenut kuin peejiin. Siinä oli kokoajan hirveät juonittelut käynnissä. Jossain menninkäispelissä olin harvinaisen vittumainen kääpiö, joka pötki pakoon kentaurilla (=kaverini) heti kun oli saanut riidan aikaiseksi!
Twilightissa toimin 1. kerran pelinjohtajana, oikein huolella valmistellun skenaarion kera. Hylätyn tehtaan puolustaminen sujui hyvin, ja karttakuvakin on vielä tallessa.
CP:ssä (vieläkin elossa olevaa) hahmoani, konstaapeli Mike Tackleberry Logania ei saatu hengiltä. Ei vaikka minut siirrettiin C-SWATiin ja aseeksi annettiin pelkkä Colt... Jollain käsittämättömällä säkällä selvisin tuolla varustuksella kuitenkin vittuuntuneen peejiin kostoyrityksestä, eli Barret Arasakan kanssa riehuvasta kyberpsykosta. Sen jälkeen riiti tulivoimaa minullakin...
Epäonniset hahmot ovat tietty kaikista legendaarisimpia.
Twilightissa neljän hengen porukka suoritti pikaisen laskuvarjokurssin erästä tehtävää varten. No, hypyn jälkeen kaikilla oli enemmän tai vähemmän paikat tohjona. Yksi sankarimme jäi kiinni puuhun, ja hivenen huonona keskittyjänä intoili heti, että näkeekö ketään. Tottahan toki kaveri näki maassa kolme hahmoa, ja päätti tykittää näitä UZIllaan. Oli kohtalaiset ilmeet kavereilla siinä vieressä. Eihän tämä häiskä pahasti osunut kehenkään, muttei kyllä tainnut koskaan päästä alas sieltä puustakaan...
CP:n legendaarisen loppukohtaus on seuraavanlainen: fixeri (kokenut roolipelaaja) tarvii rahaa, ja nopeasti. Mitäpä tekee hän: suostuttelee kaksi kaveriaan, soolot (eivät niin kokeneita) keikkaamaan erään laitakaupungoilla sijaitsevan panttilainaamon. Homma sujuu suunnitelman mukaisesti hyvin, ja pojat käyvät luovuttamassa saaliin fixerille. Sitten iskee ahneus ja he päättävät toimia kahdestaan, pitääkseen saaliin itsellään. Voitte arvata, kuinka kaikki menee pieleen. Hemmot ampuvat kultasepän, ja jäävät poistuessaan vangiksi tuulikaappiin (ulko-ovi aukeaa vain kauko-ohjauksella...ja ohjaimen haltija makaa raatona toisella puolella lukittua väliovea). Sireenien äänten lähestyessä fixeri poistuu hymyillen takavasemmalle, ja poijaat saavat lopulta panssarilasin mäsäksi.
Pakomatkalla he ajautuvat kerrostalon sisäpihalle. Kaikki ovet ovat tietty lukossa, ja takaa-ajajat perässä. Toinen saa neronleimauksen, ja molemmat lähtevät kapuamaan tikkaita pitkin kymmenkerroksisen talon katolle... No siinä kolmen-neljän kerroksen kohdalla saapuvat sitten pollarit paikalle ja pyytävät poikia ensin kohteliaasti alas (reilun pelin mukaisesti annoin pojille vielä mahdollisuuden...) ja sen jälkeen tehostavat vaatimuksiaan avaamalla tulen. Molemmat saavat osumia ja tippuvat. Toinen (voimistelu 1) päättää yrittää hyödyntää jumppakerhomenneisyyttään ja yrittää tarttua jostain kiinni. Megamunkki, eli neljä perättäistä kymppiä auttavatkin kaverin roikkumaan hampailla ikkunalaudasta. Korkeammalta tippuva kaveri huutaa sitten, että ota mut kiinni, ja roikkuja yrittää... Ykkönen, eli luonnollinen moka ja molemmat mäjähtävät katuun märiksi plänteiksi.
Yksi hahmo onnistui kanssa kämmäämisen ja idiotismin jalossa taidossa enemmän kuin hyvin. Kukaan ei olisi kuitenkaan uskonut tätä niin tyhmäksi, että hän yrittäisi todella hakea poliisin takavarikoiman aseensa takaisin asemalta. Vaikka väkisin. Tonfapamput veivät pojan kuukauden sairaalahoitoon. Sairaalasta se sentään karkasi maksamatta, mutta Trauma ei päästänyt yhtä helpolla: kun rahaa ei seuraavan vahingon jälkeen löytynytkään, takavarikoitiin hemmolta suuri määrä sisäelimiä, silmä ja toinen jalka. Oli piirtänyt oikein hineon hahmon, ja sitten joutui kumittelemaan siltä poies osia... Haa-haa.
Kertokaapa omat hassunhauskat pelikokemuksenne?