Vopat on edelleen Jumala
Kyllä, näin on päässyt käymään. Tänään katselin kiekkoyötä, jossa näytettiin taas Vopat-Helenius painiminen. Tuli oikeasti mieleen, kukan Hifkin pelaaja olisi hoitanut tilanteen yhtä "nätisti"? Niin paljon kuin Jerestäkin tykkään, niin nenään olisi taitanut saada.
Vopat elää jälleen uutta kevättä (kuten viime kaudellakin), hän pelaa loistavasti, hän tsemppaa, hän taistelee, hän osaa, hän on the isä. Koko kauden olen ihaillut Vopatin lavakarismaa. Vaikkei peli ole aina kulkenut ihan putkeen, niin hänestä silti näkee sen miksi hän on jengissä. Hän nauttii suunnatonta pelonsekaista kunnioitusta vastustajan pelaajissa, luo paljon selkärankaa jengin itsetuntoon, pitää yllä pelihuumoria, luo itseluottamusta, kannustaa muita, on kannustava "isä" apua tarvitseville, hän nauttii selvästi Hifk:n paidan kantamisesta. Hän on kotona. Hän on iso ja vahva mutta häijy.
Hyvät naiset ja herrat, jälleen kerran haluaisin esitellä: Roman Vopat. Jere Karalahti on Mister HIFK. Vopat on The HIFK. Yhdessä he ovat HIFK-akseli. Jos liigassa saisi olla 1 ulkomaalainen/joukkue, hän olisi minulle Roman Vopat. Ei ehkä järkevin ratkaisu, mutta tunteellisesti paras mahdollinen kuten Hifk:ssa on tapana. Sanoo "asiantuntijat" sitten mitä vaan, minä en vaihda kahta. Vopattia ja kanavaa.
Upeaa, kiitos että olet luonamme. Penalle vinkkiä, 10v. soppari käteen ja äkkiä. Vopat is thö mään. Vi lav juu.
The Hero.