Pelit paranee. Vähän mietteitä viikonlopun tuplapeleistä. Tällä kertaa meni ei-perinteisesti, eli hävittiin eka ja tokasta komea voitto. Ensimmäisessä oli kyllä saumaa mennä keulille etenkin ensimmäisessä erässä, mutta viimeistelyvoimaa ei tunnu liikaa olevan. Gervaisin ulosajo myös hieman sekoitti pakkaa. Toisessa pelissä sitten Eero Niemi lunasti niitä kärkiketjujen hyökkääjälle osoitettuja odotuksia. Ihan kelpo 4+1 näihin kahteen peliin ja ansaitusti kultakypärä seuraavaan peliin. Myös Huunonen oli molemmissa peleissä hyvä, torjuntoja oli melko vähän taas mutta tärkeitä jokainen.
Boucher alkaa vertymään, toivotaan että siitä saataisiin yksi seppä lisää maalintekoon. Harjulan poissaollessa ammattimiehistä pitää löytyä korvaajia. Jarkon otteita aiemmin syksyllä kritisoin ihan syystä ja toivon että pystyy jossain vaiheessa palaamaan ja myös tuottamaan sitä lisäarvoa, jota odotetaan.
Puolustuksessa se Tynin rooli tuloksentekoon pystyvänä kiekollisena johtajana on edelleen haussa. Virtaset loistaa poissaolollaan, Haataja ja Pakaslahti uskaltavat onneksi edelleen pelata ja virheet tuntuu ainakin vähenevän pelien edetessä. Haatajalle toivoisi kyllä jo osumia, sen verran aktiivisesti ja näyttävästi touhuaa - onneksi jalka riittää tällä tasolla yleensä myös paikata jos hieman ylihyökkää… Nicholson on edelleen se varmin palanen tuossa pakistossa ja Manninen&Wolin painaa ihan hyvää peliä, mutta seuraavaa steppiä ainakin itse odottelen heiltä.
Positiviista että katsojaluvut loka-marraskuun kotipeleissä on olleet ihan ok, vaikka Jokeripelit jättäisi laskuista. Enemmänkin väkeä mahtuisi, jolloin tunnelma nousisi. Sininen pääty lyö ihan hyvin rytmiä, mutta en tiedä tarvitaanko me tavikset niitä läpsyttimiä vai mitä että kättä lyötäis yhteen. Ja suun avaaminen kuorolauluun olis parasta, mutta siihen en pysty avaimia keksimään