Immosen viimeinen mahdollisuus Rovaniemellä jää muistoon haastavana taloutena koronan takia. Jo kauden alussa ennakoitiin että mitenhän tässä käy kun lähdetään pelaamaan ja eihän tämä tämän paskemmin voinu päättyä, tai no vielä paskempi olisi seuran kaatuminen mutta ilmeisesti tällä ratkaisulla nyt siltä tullaan välttymään.
On poltellut niinkuin rotta olisi vattalaukusta kairautumassa ulos, harmittaa älyttömästi. Noh ei auta enää itku markkinoilla vaan summataan vähän miten se lähti käyntiin, miten se kulki ja päättymiseen ei tarvi paljon ajatuksia enää suunnata.
Joukkueen rakentaminen arveltiin olevan hieman helpompaan tänä korona-aikana kun muut maat paini vielä isompien ongelmien kanssa kuin suomi. Yksi iso virhe me jälleen tehtiin, tärkeimmälle paikalle ykkös maalivahdiksi hankittiin fiilis pohjalta kanukki Pelino. Monien palstaveljienkin suulta tuli että nyt ollaan jokerikortilla liikenteessä ja tuhnuksi jäi Pelinon aika Rokissa. Toisena veskarina hääri keltanokka Ronkainen. Tälläinen ei kestä olla lähtötilanne jos lähdetään tavoittelemaan kärkisijoja ja tästä pitää oppia. Ronkainen kyllä lunasti paikan ja sydämmet maalilla mutta kaikella kunnioituksella molemmat oli arpoja voittavaksi maalivahiksi, nyt tuli ykkösestä huti ja kakkosesta osuma.
Puolustus vahvistui kaikista eniten Joki-Erkkilän paluun myötä sekä Sebastian Mobergin siirryttyä Kokkolasta meille. Toki Niko Mikkola suuntasi SaPKoon mutta kokonaisuudessaan meillä näytti pakisto parhaalta koskaan. Jokaisesta parista löytyi kiekollista osaamista jota tämä Santerin kiekko tarvitsee kaikkineen erilaisine lähtöineen. Näiden kahden lisäksi joukkueessa luuti Torikka, Ahlmark, Pylkkänen, Välitalo, Meisaari ja Väinölä joten laajuutta ja särkyvaraakin oli.
Myös hyökkäys vahvistui edellisestä kaudesta. Edellisen kauden onnistujat jäivät joukkueeseen ja tämän lisäksi sentteri osasto leveentyi ranskan Colombanista ja Kokkolasta tulleesta Leväsestä. Kun oma kasvatti Alanne ei löytänyt sopivaa pelipaikkaa ulkomailta niin myös Joonas liittyi joukkueeseen jolloin ainakin allekirjoittaneen housun etumus alkoi jo pönköttää. Hyökkäyskoostumuksien löytäminen kesti aikansa ja Elon loukkaannuttua Villet ja Alanne muodosti koko sarjan kuumimman ketjun. Ennen taukoa G Ville, Ville Heikkinen ja Alanne oli naputellu yhteensä 23 maalia ja 37 syöttöpistettä. Mukavaa oli myös nähdä omien kasvattien nousu edustukseen, Hartikainen ja Hanska täyttivät roolinsa mallikkaasti joskin Ulkuniemellä on vielä matkaa sentteriosastolla. Kaikkien ollessa ehjiä ja koostumuksien löydettyä olisi se vain ollut mielenkiintoinen nähdä mitä kevät olisi tuonut tullessaan mutta kun ei niin ei.
Ehdottomat onnistujat syksyn ajalta olivat maalivahti Ronkainen, pakistosta Jere Välitalo sekä Sebastin Moberg.
Hyökkääjistä Alanne, G Ville, Heikkinen ja Smedberg, myös Antti Järvelän tasonnousu viime kaudesta oli mukava katottavaa.
Sarjasijoitus oli keikkuminen säälipaikassa kiinni. Lohkojakoisessa syksyssä tason heittely oli suurta, Hokki ja Hermes olisi pitänyt pystyä kaatamaan useammin. Iisalmi oli tässä lohkossa ylivoimaisesti kovin ja karhulaumasta on tullu meille joka iltainen peikko muutenkin yhtä raiskausta lukuun ottamatta.
Hankala tälläisestä mitään on ottaa irti kun ei pelattu ees puolia. Uusi kausi tulee reilun puolen vuojen päästä ja täytyy kiittää pelaajia kuinka v*ttumaista tämä löyhässä hirressä oleminen on heille ollut kun kannattajallekki vaikeaa. Ja vaikeinta tietenkin tämä aika on ollut toimari Pekalla kun rahaa pitäisi taikoa kuusta ja maasta mutta mitn ei voida tehdä kaukalossa.
Toivottavasti joku paluumuuttaja saadaan Ruotsin Ettanista takaisin, JE ja Järvelät vielä jaksaa ensi kaudella sekä se huhuttu Matias Lehtonen jos tänne saapuu niin eiköhän tästä jängästä vielä ylös tulla. Odotellaan että muut takoo sarjan loppuun niin sitten lienee julkaistaan sopimuksia.