Nojoo. Eiliseltä en kauheasti odottanut ja välieräsarja meni Imatralla odotetusti poikki. Oltiin lapasia.
Perkataan vähän tätä mätää ahventa mihin sarja loppui.
Jos katsotaan meidän yksilölistaa niin ei viime kauden ja runkosarjan näyttöjen osalta oltu isosti perässä, jos ollenkaan. Minun silmissä aika tasoissa mutta pelissä me oltiin perässä ja varsinkin puolustamisessa oli ero kivikauden-nykyajan verran. Seisova koripallon paikkapuolustus oli kuin tarjotin Ketterän kiekollisille yksilöille ja tämä oli luettu Tuomo Rovon johtamana kuin raamattu kirkon alttarilla. Kiekolla vaihtaminen, screenipelaaminen, väsyttäminen ja parhaaseen maalisektoriin uiminen oli lopulta kovin helpon näköistä. Me seistiin paikallaan ja sumputettiin mutta se ei toiminut pelistä kaksi lähtien kun sarja oikeasti alkoi mutta muuttuiko mikään? Ei muuttunu. Siitä keskustasta ja maalinkulmilta niitä maaleja sitten pätkittin melkein viiden maali keskiarvolla neljä peliä putkeen. Kyllä tästä menee iso syy valmennuksen piikkiin.
Toinen asia oli tämä hengettömyys pelin sisällä. Me kuoltiin ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Antin loukkaantuminen, takaiskumaali, Järvitalon loukkaantuminen, oman maalin paikan käyttämättä jättäminen ja näistä hetkistä lähtien oltiin aivan lampaita, niinku luovuttaneita. Miten s''tana tämmöinen voi olla mahollista kun tavoitteen asettamisesta lähtien me on tiijetty mitä joukkue, seura, yhteisö, Rovaniemi ja koko v'tun lappi oottaa. Me ei uskallettu voittaa vaan me pelättiin hävitä. Niinkuin suomen maajoukkue joskus aikanaa. Ootettiin erien loppuja, kateltiin erien alkuja, niinkuin mitä tässä nyt alkaisi tapahtumaan ja aletaanko me sitten pelaamaan. Luulisi sen viime vuoden tappion seiskasarjassa kasvattaneen luonnetta vai oliko odotusarvo sittenkin liian iso koko joukkueelle, seuralle, yhteisölle, Rovaniemelle ja lapille. Kaikki tiesi että suorituksen tulee henkisesti ja fyysesti olla aivan maksimi tapissa jotta tästä ittemme finaaliin kairataan. Nyt oltiin aivan smurffilauma. Tämä joukkue ei aikasemmin ollut ollut ahtaalla, runkosarja meni pari tappiota putkeen lukuunottamatta helposti, vaikka siellä ajoittain nähtiin että harjoituskuormalla oli luotu tälläisiä "vaikeuksia" mutta ei koskaan kunnolla oltu kusessa ja sieltä noustu?! Ylivalmenneetiinko tähän pelitapaan niin tiukka sapluuna tämän "aluevoitammisen" osalta että se söi koko tunteen. Tuli mieleen Marjamän Kärpät aiemmin tänä keväänä, hitaasti mentiin kuin ropotti sitä samaa sapluunaa jonka vastustaja tappo kokoajan?!
Kyllä tästä tuli pannukakku. Vuoden odotus oli turhaa. Tultiin häviämään päät painuksissa ja nyt se on sitten tehty. Me kasattii paperilla aivan riittävä nippu haastamaan sitä vuoden takaista jolloin revittiin moposta kaikki irti ja jokainen löi sielunsa peliin siinä sarjassa. Nyt siitä ei ole kuin surullinen muisto. Ja tottakai vastuun tästä kantaa ja varmasti yhtä pettynyt valmennus ja urheilutoimenjohto sekä tietysti koko joukkue. Tämä kevät tulee perkata nopeasti läpi ja uusi strategia luotava seuraavalle vuodelle melko nopiast. Veikkaan että puolet ainakin Mason lisäksi vaihtaa maisemaa. V'tuttaa kuin Li Anderssonia.
Mutta elämä jatkuu ja nyt on kahta kauhiamminen käärittävä hihat toimistolla toimarin, utj:n ja uuden valmennuksen osalta. Sarja oli tänä vuonna kovempi kuin vuosi sitten, se on kovempi myös ensi vuonna kun Jokerit tulee ja kilpavarustelu TOP4 joukkueista alkaa. Seuran 5 vuotis suunnitelman osaltahan tässä ollaan aikataulussa joskin se kirkkain jäi tänä vuonna saavuttamatta mutta se TOP4:ssä oleminen vaatii kokoajan enemmän.